maanantai 28. syyskuuta 2009

Etanan vauhtia.

Vanhimman pojan huoneen remontti etenee taas etanan vauhtia. Mies on myöhään töissä ja viikonloppunakaan ei tehty sunnuntaina hommia hänen syntymäpäivänsä takia. Lauantaina kävi selväksi, että huoneessa on aikoinaan käytetty aika persoonallisia koolauksia seinien suoristamiseksi.

Seiniin on joskus lisätty haltex-levyt. Ne saivat poisto tuomion ja homma alkoi. Levyt itsessään lähtevät aika helposti, mutta alta paljastuneet naulaukset eivät. Seiniä on yritetty suoristaa aika järkyttävillä koolauksilla. Niissä on käytetty mm. kananrehusäkkejä, lannoitesäkkejä, Apu-lehtiä, sanomalehtiä, revittyjä pahvilaatikoita ja ties mitä. Kaikki on naulattu hirsiseiniin pinkopahvin päälle tiukkaan ja tiuhaan. Yksi lehti saattaa olla jopa seitsemällä naulalla kiinni. Liekö varauduttu jopa ydinsotaan kun moista tehty.
Lattialle alkaa kertyä mukava määrä silppua. Yksi peräkärryllinen poltettiin heti lauantaina. Loput kun saadaan seiniltä alas, niin tulee ainakin toinen kärryllinen.

Kuten jo mainitsin, löytyi haltex-levyn alta vanha pinkopahvi tapetteineen. Sekin oli poistettava hajunsa ja reikien takia. Pahvissa oli neljä kerrosta tapetteja, 20-luvulta alkaen. Niistä myöhemmin lisää. Pinkopahvin alta löytyi sitten se varsinainen löytö. Talohan on rakennettu 1892 ja siirretty tähän nykyiselle paikalleen 1920. Ilmeisesti talossa on olleet tapetit seinillä jo alunperin. Niistä ei tietenkään tietoa koska ovat joutuneet hävitetyksi taloa purkaessa. Vaan toisin kävi! Tällainen pieni pala löytyi useasta kohtaa huonetta pinkopahvin alta. Ruskella pohjalla vihreää kuviota. Uskoisin se olevan hirsiin jäänyttä tapettia jota ei ole kaikkea niin tarkkaan poistettu siirron takia. Tämä tietysti ihan päättelyä, mutta toisaalta ennen ei pinkopahveja poistettu vaan uusi tapetti laitettiin suoraan edellisen päälle ja tämä siis oli sen pinkopahvin alla.

Keskiviikkona sitten ehkä taas yksi etanan matelu eteenpäin. Niin kovassa ne naulat ovat ettei yhtään huvittaisi.

6 kommenttia:

  1. Ensin pitää sanoa, että: KIITOS!

    Ja sitten, että voimia!

    VastaaPoista
  2. Olette te aika sissejä, tuossahan on ihan hirveästi hommaa.

    Piti vielä Kaapoa kommentoida, se on niin söpö. Ja ne silmät:D Se kuva portin alla olisi saanut mut heltymään. Siinä yksi syy miksi meillä ei ole koiraa.

    Nina kirjautumatta

    VastaaPoista
  3. On sitä ennen oltu tosi kekseliäitä! Paperi, säkit jne. Ovat toimineet varmasti samalla lisäeristeenä. Ei muuta kuin työn iloa nauloja poistaessa!

    Outi

    VastaaPoista
  4. Tuttu tunne... Meilläkin on joka ikinen asia naulattu oikein viimisen päälle kiinni. Pönttöuunihuoneen lattia on ollut pahin tähän mennessä, nauloja vieri vieressä, isoja ja sitten vähän isompia. Onhan se tietysti hyvä että pysyy kiinni, mutta luulisi kyllä pysyvän pikkusen vähemmälläkin...

    Nuo tapettilöydöt on hienoja, varsinkin jos on palanen sitä ihka ensimmäistä, teilläkin noin vanha talo. Huvittavaa minusta oli se, että meillä on joskus aikoinaan näimmä ollut keittiössä tiilikuviotapettia... Hirsitalossa... :D

    Voimia!

    VastaaPoista
  5. No jo on projektia kerrakseen!

    Kyllä tuo rusehtavan vihertävä tapetti vaikuttaisi alkuperäiseltä.. Vanhoista taloista löytyy kivoja ylläreitä niitä remontoidessa, joskus ikäviä ja joskus positiivisia.
    Mä olen aina pitänyt vanhojen talojen tunnelmasta ja varsinkin niiden penkomisesta. Isoisäni synnyinkoti on vielä pystyssä ja siellä on ollut aarteiden etsinnät käynnissä harvasa kerta. Sieltä on löydetty esim. kivertamattomia kihlasormuksia jne jne... :)

    VastaaPoista
  6. No on siinä hommaa kerrakseen! Kaikki tuo on meilläkin edessä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)