Kesäeteisestä talvieteiseen

Pakkasten alkaminen tietää muutoksia eteisen sisustukseen. Eteisen ja lasikuistin välillä on puiset peiliovet, ovien yläpeilien tilalla on lasiruudut. Ei eristeitä, ei lämpölaseja.

 Pariovien takana oleva lasikuisti on lämmittämätöntä tilaa, se on yleensä yhtä pakkasella kuin ulkoilma talon ulkopuolella, ehkä parisen astetta lämpimämpi ja tietysti tuuleton. Yhtä kaikki tarkoittaa sitä, että ilman toimenpiteitä eteinen on talvisin makuumme turhan viileä.

 Eteisen korjauksen yhteydessä otin käyttöön mummon vanhan verhotangon ja tein siihen verhot, eteisen talviverhot joita käytetään lämmityskaudella. Verhot ovat kaksinkertaiset. Ovia vasten on harmaa villasekoitekangas ja eteiseen päin on valkoinen paksu puuvillakangas johon olen kirjonut punaiset kuviot. Haaveena on vielä joskus saada tuohon punaiset villakankaiset verhot mutta niin kauan kuin nämä on siistit ja ehjät, niin ajavat asiansa eli pitävät vedon ja kylmän loitolla eteisestä.

Verhojen toimivuuteen olen positiivisesti yllättynyt vaikka niiden myötä menetettiin ikkunoiden valo. Kaksinkertaisena verhojen väliin jää lämmittävää ilmaa ja tuvasta hohkaava leivinuunin lämpö riittää pitämään eteisen lämpöisenä. Eteisessä ei ole mitään varsinaista lämmitystä vaan se lämpenee avoimien ovien kautta muista huoneista.

 Saliin vievä ovi on aina auki. Samoin tupaan vievä ovi. Tuvan oven kanssa teimme kesällä ratkaisun jossa veimme oven kokonaan pois, se oli vain tiellä eikä ovea pidetty koskaan suljettuna. Tuntui, että oven poistamisen myötä eteinen suureni huomattavasti. Pieni huone tuo ei ole, aika tasan 12 m2 mutta oviaukot jokaisella seinällä saa tilankäytön kanssa aikaan harmaita hiuksia.

Kuvaa varten suljin vanhempien valtakunnan oven. Siellä odottaa kasa kirpparille meneviä tavaroita ja hyttysverkot nipussa talvisäilöön viemistä. Eipä ollut juurikaan tänä kesänä hyttysverkoille käyttöä. Niin kylmä kesä, että ensi kertaa täällä asumisen historiassa nukuimme suljetuin ikkunoin koko perhe.

Suuren vaatekaapin eteen on edelleen haussa punainen itämainen matto, en ole ollut etsinnässä mitenkään aktiivinen, tulee vastaan kun tulee. Kenkien alla on sinivalkoinen räsymatto jolla on ikää jo reilusti sata vuotta. Sain maton ystävältäni ja maton on tehnyt hänen anoppinsa äiti. Kun tiedän ystäväni iän niin siitä saatoin päätellä että varovaisestikin arvioiden maton ikä on sata vuotta. Kuteilla saattaa olla ikää enemmänkin.

Viime yönä pakkanen heilahti miinus viidessä asteessa. Ihan on syytäkin tehdä näitä lämmön turvaavia toimenpiteitä sisällä ja ulkona.