sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kanssaeläjiä

Kaupunkilaisen näkökulmasta tonttimme on suuri, mutta omasta näkökulmasta se on pieni, ei minua yhtään haittaisi, että muutama hehtaari meitä ympäröivää maata olisi omaa. Toisaalta, jos ympäröivä maa olisi omaa, en minä keksisi peltomaalle muuta käyttöä kuin että istuttaisin siihen puita, paljon puita. Puiden ja metsän myötä saisimme lisää kanssaeläjiä.

Viime vuonna tontillamme näkyi paljon elämää, osa ikuistui kuvaan, osa harmikseni ei, kuten esimerkiksi mahtava kanahaukan vierailu varisparvessa. Kanahaukka lensi komeasti variksen kanssa ohitseni eikä minulla tietenkään ollut kameraa käsillä. Toisen kerran onnistui ikuistamaan varpushaukan vierailun ikkunan läpi, sen takia tavallista huonompi kuva.
 Haukka oli maassa todella pitkään, niin pitkään että ajattelin sen olevan loukkaantunut. Aikani seurailin sitä ikkunasta ja sitten menin katsomaan. Haukka pääti siinä sekunnissa olevansa terve ja nälkäkin meni ohi. Sillä kertaa maassa oleva pikkutirppa säästi henkensä. Haukka nimittäin etsi lintua jonka oli ahdistanut maahan mutta ei löytänyt sitä, pikkulintu maastoutui niin hyvin.
Erilaisiin perhosiin olen törmännyt usein. Aina en tiedä niiden nimiä, kuten tämän vihreän kaunokaisen joka kerran eksyi eteiseen. Ehkä joku teistä lukijoista tämän tunnistaa. edit. Perhonen on jaspisyökkönen.

 Aina kanssaeläjät eivät ole kauniita ja söpöjä. Eivätkä mitenkään hyödyllisiä minun mielestä. Siihen kategoriaan uppoaa tämä otus jonka nimi on yksinkertaisesti puuntuhooja. Näin kivasta toukasta se kehittyy mitäänsanomattomaksi yötä ja hämärää suosivaksi harmaaksi perhoseksi. Ei ikinä uskoisi. Viime kesänä löysin näitä tontiltamme kaksi kappaletta. Molemmat jätin eloon ja toivoin että joku lintu ne nappaisi sen päivän juhla-ateriaksi. Tulitikkuaski kuvassa kertoo toukan muhkean koon.
 Sammakoilla oli viime vuonna hyvä kesä vaikka meillä oli kesäkuussa todella kuivaa. Kurnuttajia näkyi ennätysmäärä, niin isoja kuin pieniäkin. Sammakot ovat yksi syy jonka takia haluan suojella tonttimme läpi virtaavaa puroa ja pitää osan tontista ns. luonnontilaisena. Sammakot ovat lihansyöjinä mitä parhaimpia puutarhan tuholaistorjujia.
 Näiden 10 maalaisvuoden aikana olen oppinut miten hämmästyttävä väristy joillain eläimillä ja ötököillä voi olla. Tämäkin jonkun, minä lie toukka on juuri niin kirkkaan vihreä kuin olla ja voi. Oikea hälytysmerkki sammalenvihreän ja ruskean keskellä. Luulisi että tällaista väriä ei olisi luonto kehittänyt, mutta niin vain on. Tämänkin nimen jos joku tietää niin kiitollisen sen kuulisin. Tai mikä tästä lopulta kehittyy.
Tämän päivän lehdessä oli artikkeli ilmaston lämpenemisestä ja sen aiheuttamista muutoksista luontoon. Artikkelissa kerrottiin muun muassa se, että neitoperhonen tulee yleistymään ja nokkosperhonen väistymään. Meidän tontilla muutos on jo nähtävissä. Kun muutimme tänne, oli puutarhassa jopa runsaasti nokkosperhosia. Viime kesänä en nähnyt yhtään. Mutta. Neitoperhosia oli ja riitti. Ja niitä en nähnyt lainkaan kun tänne muutimme. Syy on se, että vielä joku aika sitten neitoperhonen ei pystynyt talvehtimaan massamme, nyt se pystyy, kiitos leutojen talvien. Kaunis vieras pihassa, mutta nokkosperhosia kaipaan.

Ja se mitä kaipaan eniten, on kirja eläinten talvijäljistä. Etenkin nuorimman pojan kanssa tutkimme paljon minkälaisia vipeltäjien jälkiä lumisessa pihassa näkyy. Jäniksen, oravan ja kissanjäljet tunnistamme, mutta emme oikein muuta. Osaisitko vinkata kirjaa mistä olisi apua tunnistamisessa.

16 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy loistava kirja: Pieni jälkikirja, Tore Fonstad, WSOY ISBN 951-0-31729-2. Kirja on painettu vuonna 2006. Mutta saattaahan sitä saada vielä tilaamalla. Kirjasta löytyy jälkien lisäksi tunnistusvinkkejä myös jätöksiinkin ja oksennuspalloihinkin ;)

    Täällä hymyssäsuin kiitän, että kaipasit vinkkiä kirjasta. Olin tämän kirjan olemassaolon unohtanut. Piti käydä se etsimässä esiin vaikka olin jo nukkumaan käymässä... Pääsen siis tunnistuspuuhiin täällä itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Eiköhän tuo löydy kirjastosta ensi hätään. Arvasin että tätä kautta kannattaa kuuluttaa :)

      Poista
  2. Toivottavasti nokkosperhosia vielä lentelee, ruokaa niiden toukille olisi ainakin meidän pihassa yllin kyllin. Minäkään en nähnyt yhtään ainoaa nokkosperhosta viime kesänä. Neitoperhosia kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin riittää nokkosperhosten toukille ruokaa, runsaasti. Vähän harmi jos lopullisesti vähenevät.

      Poista
  3. "Mikä tästä meni" on varmaan samantyylinen kuin tuo KirsiMarittan vinkkaama kirja. Muistelin joskus kuulleeni lähinnä metsästäjille suunnatusta lumijälkioppaasta, vaan miksei sitä voisi muutkin käyttää. Piti ihan tarkistaa ja ainakin täällä löytyy kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki vinkit kelpaa kun lähden kirjastoon, tai taidan ensin katsoa netistä minäkin, näppärään kun tajusi miten kirjaston sivuja käytetään :D

      Poista
  4. Yllä mainittujen kirjojen lisäksi on olemassa "Mikä eläin? : eläinten jäljet ja elintavat", "Eläinten jälkiä", "Lumijälkiopas" ja "Retkeilijän eläinopas". Jospa joskus itsekin opin jotain jälkiä tunnistamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin monta, kiitos! Jälkiä olisi mukava oppia tunnistamaan, voisi sitten opettaa omille lapsille ja lapsenlapselle.

      Poista
  5. Kivoja kanssaeläjiä suurin osa! Luonnon keskellä eläminen on rikkaus ja lahja.
    Minulla on kirja Suomen nisäkäät (Anders Bjärvall & Staffan Ullström, Otava 2010) ja siinä on kiinnostavaa tietoa eläinten tavoista + jälkien kuvat ja kuvaukset taitaa olla kaikkien kohdalla.
    Tuo kirkkaanvihreä toukka on varmaankin jonkun kiitäjän toukka, vihreä yökkönen (tms.) on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon kanssa oleminen on rikkaus ja lahja. Täällä maalla kaikki on ihan vieressä ja kun malttaa katsella niin pieniä eläimiä on vaikka mitä, lukematon määrä. Vihreä on jaspisyökkönen, löytyi kun hetken tongin googlea.

      Poista
  6. Olen käynyt kurssin eläinten jäljestämisetä ja ostin luennoitsijan suositteleman kirjan Eläinten jälkiä (Åke Aronson, Peter Eriksson). Kirja on oikein hyvä, en ole kuitenkaan verrannut muihin. Kirjassa on selkeät piirroskuvat sekä jäljistä, että tyypillisestä jälkijonoista. Lisäksi löytyy kuvia jätöksistä, oksennuspalloista sekä paljon valokuvia. Kirjassa on paljon tietoa jäljestämisestä ja eri nisäkäslajeista ja niiden käyttäytymisestä. Kun jäljestämiseen perehtyy, luonossa liikkuminen talvella muuttuu paljon jännittävämmäksi. T. Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuohan vaikuttaa kaikin puolin mielenkiintoiselta kirjalta. Lisätään listalle :)

      Poista
  7. Tuo vihreä toukka näyttäisi hieman syreenikiitäjän toukalta. Aivan varmaksi en uskalla sanoa että onko juuri syreenikiitäjän, mutta ainakin jonkun kiitäjän toukka se on, koska on tuo piikki perässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku kiitäjä se taitaa olla mutta ei taida olla syreenikiitäjä, sillä on toukkana lilahkot raidat kyljessä, tämä toukka oli yksivärinen ja todella kirkkaan vihreä. Pitää vähän googletella tätäkin. Syreenikiitäjän olen nähnyt meillä muutaman kerran, on upea perhonen.

      Poista
  8. Oisko tuo ensimmäinen lehmuskiitäjä?

    - marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaspisyökkönen löytyi nimeksi kun oikein etsin.

      Poista

Kiitos kommenteista :)