lauantai 29. tammikuuta 2011

Kahden kodin koira

Kaaposta on tullut kahta kotia kiertävä nelijalkainen.
Arjet se asuu tytön luona kirkolla,  viikonloput täällä maalla meidän luona.
Jos on tyttöä ikävä, niin kyllä on Kaapoakin.
Viikonloppuisin se saakin sitten jatkuvaa huomiota koko perheeltä. Tipahtelee herkkupaloja ja leikkikaveria ei tarvitse olla vailla. Otto-kissa on ihan haltioissaan kun Kaapo porhaltaa auton takakontista sisälle.
Vihdoinkin on taas riehuseuraa.
Yritin nappailla Kaaposta ihan tuoreitakin kuvia, mutta oli jo niin hämärää ettei onnistunut.
Missä luuraa se eilisen kaltainen ihanainen auringonpaiste???
Joten nyt on tyytyminen vanhoihin arkistojen aarteisiin.

Ekassa kuvassa Kaapo on juuri tullut meille.
Toinen oli  aika söötti vauveli <3
 Kaapo ja sohva. Takuuvarma yhdistelmä jo pentuajoista.
 Viime kesän helteet oli koiruudelle aika rankkaa. Järveen Kaapo pääsi aina välillä vilvoittelemaan, mutta yleensä se tykkäsi olla näin, ihan rentona.
Nyt juuri karvakasa retkottaa lähes samassa asennossa jalkojeni vieressä. Useamman tunnin ulkoilu ja juoksuttaminen vei veronsa.
Huomenna kerron teille erään kastemekon tarinan ja lupaan muutaman kuvankin jos vain saan napattua kunnollisia. Jos ei muuten, niin täytyy viedä mekko ulos kuvattavaksi.
Pysykäähän kuulolla!

20 kommenttia:

  1. Kaaposta on tullut jo iso koira! Aika makoisat unet näyttää olevan.. :)

    Voi miten suloisia nuo pentukuvat, pääsin juuri tänään silittämään parin kuukauden ikäistä koiranpentua. Hyvin paljon Kaapon näköinen, väriltään vain musta :)

    VastaaPoista
  2. Apua, en kestä...nämä Kaapon söpöt kuvat eivät ainakaan helpota omaa koirakuumetta. Mutta elämäntilanteesta johtuen koiraa en voi nyt hankkia, lähinnä koiran näkökulmasta ajateltuna. Mutta Kaapolla näyttää alimmassa kuvassa olevan kissanpäivät :)

    VastaaPoista
  3. Mulle kelpais tuosta alimmasta kuvasta tehty suurennos oman sängyn päätyyn..

    VastaaPoista
  4. Juuri eilen ajattelin, että jos minä vielä joskus otan koiran, on se NovaScotiannoutaja. Eikös tuo Kaapo ole juurikin sellainen? Kaunis!

    VastaaPoista
  5. Voi Kaa-po! <3 Pentukarva pystyssä otsassa, mahtavaa :-D Ymmärrän ikävän, eläimiin kiintyy niin kauhean äkkiä.

    VastaaPoista
  6. Vauhtivekaroiden äiti: Kaaposta on tullut aikuinen koira :) Ikää 1,5 vuotta ja alkaa tuntua että pentuaika on takana.

    Intianminttu: No ei taatusti helpota nämä kuvat :) Kaapo on aika lutunen.

    Sirkku: Hyvä idea! Ainakin nukuttaisi kun katselisi kuvaa.

    Leena: Sehän se Kaapo on, meidän järjestyksessään toinen Novascotiannoutaja. Ihan mahti hurtta!

    Mari: Niin on :)

    Saila: Kyllä vaan niihin kiintyy, vaikka kasvavatkin eivätkä aina pysy karva pystyssä pentuina :))

    VastaaPoista
  7. KaaPo saa huomiota kahdesta kodista, onnenpekka! Tuplalelut ja tuplaheRKut...joo, ihkuu! Mut en silti jättäis mutsia. KaaPo, sä oot kova jätkä!

    VastaaPoista
  8. Voi kun ihana! Kaikenlaiset karvakorvat on niin mun heikko kohta. Meilläkin nähdään usein tuollainen viimeisessä kuvassa oleva asento. Miten sitä koira osaakin olla niin rentona, että huuletkin lörpöttää velttona - toisaalta kyllähän sitä joskus itsekin kuola poskelta herää :)

    VastaaPoista
  9. Itse söpöys !
    Meillä on muuten Otto-pupu ;)

    VastaaPoista
  10. Kalle: Kyllä se aika onnenpekka on :DD

    Liisa: Niin on minunkin. Kissakuume on tällä hetkellä ihan valtaisa :)

    wihtori: Meilläkin on ollut Otto-kani :))))

    VastaaPoista
  11. Hei, uusi lukija kommentoi :)

    Onhan kyseessä novascotiannoutaja? Mietin vaan kun tassuissa ei näy valkoisia sukkia. Meillä on itsellämme samanlainen parivuotias ihana hauveli, joka nukkuu juuri tuolla tavalla raajat levällään ja selällään.

    VastaaPoista
  12. :) Kiitos kuvista! Mun lempparikoira.

    VastaaPoista
  13. minttu: Kyllä kyseessä on Novascotiannoutaja. Tässä meitin Kaapossa on todella vähän valkoista, ei siis mitään näyttelylaatua. Mutta upea luonne korvaa puutteet värityksessä :)
    Blogistasi jo katselinkin että taitaa olla samanrotuinen koira kyseessä.
    Tervetuloa lukijaksi!

    Ruusa: On se lutunen :)

    Nina: Niinhän se on, ja on muuten munkin lemppari. Ihan paras kamu :))

    VastaaPoista
  14. Näitä kuvia katsoessa vuodatan vuolaita kyyneleitä.
    Koiramme kuoli aamulla 5 vuoden ikäisenä.
    KAipaus kaivertaa rintaa ja itkulle ei ota tullakseen loppua.

    Rapsutus Kaapolle!

    VastaaPoista
  15. tinttarus: Lämmin osanottoni ja halaus <3 Miten niitä karvakamuja voikin olla ikävä!

    VastaaPoista
  16. Voihan Kaapo, mikä söpöliini! Vasta viikonloppuna näin samanmoisia livenä, olivatkin pienempiä kuin luulin. Söpöset sulattavat kyllä sydämen!

    VastaaPoista
  17. Moi vielä,

    Ei mekään näyttelyissä käydä vaikka kasvattaja varsinkin sitä toivoisi. Koiramme on ennen kaikkea perheenjäsen eikä mikään kilpailuesine. Ihana luonne on meidänkin tapauksella :) Eikä se ole pentuvaihetta lukuunottamatta koskaan tehnyt kenellekän mitään pahaa vaikka välillä olis mun mielestä aihettakin, lapsia kun hyörii ympärillä ja hyppii yli aika monta. Kyllä on hirmuisen lupsakka persoona :)

    VastaaPoista
  18. Sissi: Minusta nämä on näpsäkämmän kokoisia kuin muut noutajat. Ei liian suuria :)

    minttu: Kaapokin on perhekoira. Sillä on ihan riittämiin touhua kun tässä pyörii ja hyörii. Ja lupsakka kyllä kuvaa Kaaponkin persoonaa hyvin :))

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)