keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Perittyä ja jotain muuta.

Mä olen aina myöhässä. Winttikammarin Siiri heitti tämän haasteen jo huhtikuussa, mutta sain nyt vasta aikaiseksi tarttua siihen. Siiri kertoi omassa blogissaan hänelle tärkeistä esineistä, perityistä ja suvusta kertovista. Nyt kerron muutamasta minulle tärkeästä esineestä.

Nämä kaksi aarrettani olivat hiukan hukassa, siinä yksi syy miksi tämän jutun kirjoitus kesti. Onneksi löysin, sillä nämä ovat toisen mummoni leikekirja ja keräilykansio. Molemmat on tehty 1930-1940-luvuilla. Mummoltani sain nämä jo aika pienenä tyttönä ja onneksi olen tajunnut säästää.
Punainen kansio on täynnä keräilykortteja. Pääosassa Shirley Temple tai Disney, etenkin Lumikki ja 7 kääpiötä. Keräilykortit ovat kuin valokuvia.

Toiseen, suurempaan vihkoon on kerätty lehtileikkeitä ja -kuvia. Pääosissa ovat suomalaiset näyttelijättäret ja muut sen ajan kuuluisuudet. Lähes joka kuvassa on siistillä käsialalla kirjoitettu teksti. Mummoni on vielä elossa, asuu vanhainkodissa pahasti dementoituneena. Seuraavan kerran kun menen katsomaan mummoa, ajattelin ottaa kansiot mukaan ja antaa vähän virikkeitä mummon ajatuksille. Katsotaan reagoiko näihin ihaniin lapsuutensa muistoihin.

Tämä ootrattu klahvisenkki ei ole peritty, mutta on minulle aarre. Kirpparilta löydetty. Sijoittuu taatusti top5 listaltani jos suosikkihuonekalut pitäisi valita.


Tämän vaatekaapin vanhempani ovat huutaneet 70-luvulla huutokaupasta. Hieno ootraus tässäkin ja kunto on täysin alkuperäinen. Tämä on Minun vaatekaappini ja sinne ei muut tavaroitaan laita :D

Kooltaan pienimmät aarteeni taitaa olla nämä isotätini vanhasta kaulavitjasta teetetyt korvakorut. Nämä ovat Liisa Vitalin joskus 60-luvulla suunnittelemat korut. Samainen sarja tuli uustuotantoon viime vuonna. Rannekorun olisin siitä itselleni halunnut, mutta onneksi mieluista ei löytynyt. Hinta olisi ollut aika suolainen. Nämä oli joka päivä korvissani ennenkuin koruallergiani puhkesi. Nyt hetken pito saa aikaiseksi korvalehtien turpoamisen ja hillittömän kutinan. Silti joskus sinnittelen, sillä tykkään näistä koruista ylitse muiden.

Ja jottei tämä tyssäisi tähän, haastan teidät muut kertomaan omista aarteistanne. Muistoja meillä on kaikilla, mutta nyt laittakaas kuvia ja kertomuksia niistä pienemmistäkin esineistä, maallista arvoakaan niillä ei tarvitse olla, se tunne on tärkein.
Blogissa saattaa olla nyt pidempiä taukoja. Tuolla pihalla viihtyisin aamusta iltaan. Suoraan sanoen joudun pakottamaan itseni sisälle jotta lapset saisivat ruokaa ja puhtaita vaatteita. Koti on ihan kamalassa kunnossa kun kukaan ei ole siivonnut viikkoon. Sepä onkin kumma yhtälö kun kaikki olemme pihalla, niin silti sisätilat sotkeentuvat. Eihän vain muilla samaa?




9 kommenttia:

  1. Hih, meillä on sama ilmiö, kaikki ovat pihalla ja talo sotkeentuu. En ymmärrä, en, kukakohan meillä sotkee?? Varmaan Pelle ja Palle (niitä aina syytetään herkkujen syönnistä ja sotkemisesta, meillä siis joku/kuka on saanut ihan nimet:)

    Ihania aarteita, nuo isoäidin kirjat ovat upeita muistoja, samoin lipastot. Jaksaiskohan tähän tarttua, pistetään harkintaan.

    VastaaPoista
  2. Siis, mitkä ihanat aarteet. Nuo leikekirjat varsinkin.

    Pitää miettiä tätä asiaa. Pieni aarteiden laatikko löytyy kyllä ;D

    Meillä sama juttu. Hirvee sotku, eikä kukaan ole sotkemassa. Tosin tänään mulla on viisi koneellista puhdasta pyykkiä, se vähän sotkee maisemaa. Mutta kun ulkona kuivuu niin nopeaan, miksi sitä ei käyttäisi hyväkseen. Nälkä mulla iskee vasta näihin aikoihin, joten pitää katsoa kellosta aikaa, milloin lapsille pitää antaa ruokaa...

    VastaaPoista
  3. Upeita aarteita! Erityisesti nuo vihkot!

    Nauttikaa kesästä!

    VastaaPoista
  4. Katri: Taitaa samat heput käydä meilläkin, siis ne Pelle ja Palle. Tänään oli pakko pitää parin tunnin sisäsessio ruokaa laittaen ja pyykkiä pesten.

    Mari A.: Aarteet vain esille :) Mä en voi nyt kuivata pihalla kun koivun siitepöly on pahimmillaan täällä. Oli kyllä hullua käyttää kuivausrumpua näin kauniilla säällä, mutta minkäs teet.

    Vekarus: Kyllä on nautittu :)

    VastaaPoista
  5. Upeita aarteita! Nuo kaapit on aivan mahtavia!

    Meillä ei kukaan sotke poissaollessa mutta ne Pellet ja Pallet käy heittämässä pölyä joka paikkaan. Ihme tyyppejä.

    VastaaPoista
  6. Hei, huomasin Mian blogista, että sinulla on novascotiannoutaja. minullakin ja pari tuntia sitten kuvasin juuri olga-neidin kahlaamassa. Uimaan ei lasketa vielä, sillä vesi liina kylmää. Olga on jo 12+ ja hänellä on nivelrikko, joten olo on haikea...

    Minä olen puutarhassa kuusituntia päivässä ja yöt luen. Lopun ajan teen kirja-arvoseluja. En tiedä enää kuka siivoaa...Puutarhani on kohta televisiossa ja on esitetly jo viidessä lehdessä ja siihen saa jäädäkin, sillä minullakin on vuorokaudessa vian 24 tuntia.

    Ystäväni novascotialainen sia juuri pennut, joita kävimme katsomassa. Mutta ei mahdollista nyt, sillä olen luvannut miehelleni seitsemän vaellusvuotta ilman koiranhoitohuolia, mutta sen jälkeen: Tervetuloa Punaturkki taloon!

    VastaaPoista
  7. Ihania aarteita, varsinkin nuo mummun leikekirjat <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos haasteeseen tarttumisesta :)

    Löytyihän sieltä hienoja aarteita teiltäkin. Nuo kaapit varsinkin ovat todella upeita, todellakin hieno ootraus!

    Minä kanssa mietin, miksi vaatteita lojuu kaikkialla ja asitoita on pöydällä, vaikka ollaan aamusta iltaan ulkona?? TOsiaan sisälle pakottaudun, kun poikanen tarvitsee ruokaa :)

    Meillä se on kotitonttu Tane, joka sotkee meidän poissaollessa ja syö keksit kaapista...:)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihania aarteita, kelpais mullekki. ;) Meilläki viihdytty pihalla ja samat "oireet" täälläkin, ruokaa ei malttais tehä, koti ihan kamalassa sotkussa, mutta nautitaan nyt näistä ihanista päivistä!! Kyllä ne sotkut odottaa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)