Perhearkea maaseudun rauhassa peltojen ja metsien keskellä. Vanhan hirsitalon korjausta ja sisustamista, käsitöitä valmiina ja keskeneräisenä, kasvimaata ja perennoja, löytöjä kirppareilta. Tarinaa näistä aineksista kirjoittamassa viisikymppinen nainen.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Jotakin uutta, jotakin vanhaa.
Siivoushommat etenee. Oikestaan tämmösiä suurempia juhlia pitäis olla vähintään kahden vuoden välein, tulis nuohottua nurkat tarkkaan, siis oikein erityisen tarkkaan. Meillä kun on vielä joka huoneessa uuni jota lämmitetään talvisin lähes päivittäin, niin nokea ja mustaa riittää. Ja se pölymäärä, mistä sitä oikein tulee, minä kuitenkin imuroin jatkuvasti? Vaan valmistakin alkaa olla. Salin vanhaan valaisimeen sain vihdoin ja viimein ostettua uuden varjostimen. Kuosi on ruudullinen ja ostopaikka Prisma.
Pestyt kahvikupit ja lautaset odottavat sunnuntaita puhtaiden kotikutoisten pellavapyyhkeiden alla. Pellavapyyhkeet ovat äitini löytö eräältä kirpparilta. Niitä oli iso kassillinen aivan naurettavaan hintaan. Niistä sitten liikeni osa minullekin. Varsinaisina keittiöpyyhkeinä en näitä raaski käyttää, vaikka ovatkin kuin uusia, ihanan paksuja ja pellavaisia. Juhlien aikaan pääsevät esille ja käyttöön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hauskoja juhlia ja voimia muun suhteen, toivotaan parasta!
VastaaPoistaTosi kauniisti käykin tuo varjostin tuohon lampunjalkaan.
VastaaPoistaMinulla on tapana marras-joulukuussa nuohota kotona joka paikka, ihan vaan joulua varten. ;)
Voimia!
Voimia teille oikein kovasti :) Itsekin odottelen ensi viikolla Emman lääkärin soittoa, selviää Emman ultra ja varjoainekuvausten tulokset.
VastaaPoistaIhana lamppu! Ja pyyhkeet:)
VastaaPoistaToivotaan parasta teinineidon(?) tutkimuksien suhteen. Kaiken kanssa sitä oppii sitten elämään. Olen hengessä mukana♥