lauantai 9. huhtikuuta 2016

Muratti ja koivu

Minun harmiksi meillä on tänäkin vuonna kaadettu pihapiiristä muutama koivu. Syyt ymmärrän, mutta silti tällaisella koivufanilla ottaa sydämestä. Muutama puu oli liian lähellä tietä, yksi oli liian kallellaan ja yksi kaatamaton kaatuu koska kasvaa liian lähellä sähkölinjaa.

Pyykkikallion koivu on iso, hieno ja vanha monihaarainen puu. Seuraan puun kuntoa tiiviisti joka vuosi. Onko latvus kunnossa, näkyykö rungossa halkeamia. Toistaiseksi ei vahinkoja ole näkynyt ja koivu on saanut jatkaa elämää pihan komistuksena.
 Koivun alle istutin vuosia sitten muratin. Taas jännitin selvisikö muratti talvesta hengissä. Hyvin selvisi vaikka pakkanen paukkui meilläkin yli kolmessa kympissä. Lehtikerros ja lumi suojanaan muratti sinnitteli ja nyt loistaa vihreänä koivun juurella.
 Muratti on alunperin miehen vanhempien pihaistutuksesta jossa se oli valtavan suuri. Meillä muratti kutistui huomattavasti ensimmäisen talven aikana mutta nyt huomaan että se on taas laajentunut, pitkiä lonkeroita on muutama jo yli metrin pituinen. Viime syksynä siirsin omista istutuksista muratit rosarioon mutta niiden murattien kohtalosta en sano vielä mitään. Sen voin kertoa, että näin vihreitä eivät ole. Rosario vähän yllätti minut routaisuudellaan, ruusujen kohtalostakaan ei siten ole vielä tietoa.
 Tällä hetkellä kevät tuntuu junnaavan paikoillaan. Lumikellot ovat aina vaan nuppuina eikä osa ole noussut maasta moneen päivään senttiäkään. Krookuksetkin näyttävät samoilta kuin viikko sitten.
Mutta junnaamisesta huolimatta olen päässyt jo haravoimaan kuivimpia alueita. Niinkin paljon että lehtikompostorit ovat ääriään myöten täynnä. Siivottuihin perennapenkkeihin olen levittänyt kerroksen turvelantaa, marjapensaat odottelevat omaa kerrostaan. Voi olla että turvelanta riittää tai sitten ei. Pitää kaivella papereistani laitoinko sen paikan yhteystiedot ylös josta viime vuonna lantaa haimme. Saman laatuinen kelpaisi kernaasti tänäkin vuonna puutarhaa lannoittamaan.

10 kommenttia:

  1. Miten kaunis muratti sinulla! Oma murattikokeluni ei varmaankaan selvinnyt paukkupakkasista ilman lumisuojaa. Onneksi otin siitä jokusen pistokkaan, jotka ovat talven aikana kasvattaneet mahtavat juuret. Toivottavasti ensi talvena olisi minullakin parempi tuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa koivun alla on talvisinkin pihan kuivin paikka, syksyllä laitoin päälle kuivia lehtiä ison kerroksen ja nyt haravoin yhtä kuivat lehdet pois. Siksi varmasti muratti tuossa viihtyy.

      Poista
  2. Wau, onneksi olkoon muratin talvehtimisesta. Itse jokunen vuosi istutin oman murattini, mutta hän ei halunnut talvehtia. Ehkäpä sinun hyvän kokemuksesi myötä uskallan kokeilla uudestaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, itse ajattelin tästä lähtien laittaa kukkaistutusten muratit aina maahan syksyn tullen. Jos joku muukin jäisi henkiin.

      Poista
  3. Hieno muraatti! Meillä on lähtenyt pihalta vasta lumet niin on vielä niin märkää, että rappaamaan ei pääse... Mutta kohta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Märkää on meilläkin, vasta pari kohtaa on kuivana. Saappaan alla kuuluun vain slurp slurp jos erehtyy nurmikolle kävelemään.

      Poista
  4. Onpa kiva kun muratti on selvinnyt talvesta. Meillä on vielä sen verran lunta, että vielä ei pääse tarkastelemaan, mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumen alla kasvit ovatkin hyvin suojassa jos tulee takatalvea. Meillä ovat nyt ihan suojatta.

      Poista
  5. Onpa hienoa, että muratti on selvinnyt. Tuotahan pitää itsekin kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Rosariossa näkyy olevan ainakin yksi muratti hengissä.

      Poista

Kiitos kommenteista :)