maanantai 8. helmikuuta 2010

Töissä, kotona, vai missä se olis?

Taas se pähkäily alkaa. Lehdissä alkaa olla ilmoituksia, kouluun, päivähoitoon ja kerhoon hakemisesta. No mihin sitä sitten hakisi, riippuu tietenkin siitä olenko menossa elokuussa töihin vai en. Omakin päätös pitää tehdä. Jos kallistun toiseen suuntaan, pitää työnantajan tehdä päätös antaako lisää vapaata, vai pyytääkö palaamaan töihin. Jos vastaus ei tyydytä, sitten pitää miettiä menenkö vai irtisanoudunko.Jos taas kallistuu siihen toiseen vaihtoehtoon, on haettava päivähoitopaikkaa ja eskaripaikkaa. Kuopus tarvitsee sen päivähoidon ja eskarilainen tuplaeskarin. Kuntaamme on valmistumassa syksyllä päiväkoti. Haluaisin kuopuksen sinne, lähes ehdottomasti. Oman lapseni tuntien, tiedän hänen hyötyvän eniten päiväkodista verrattuna perhepäivähoitoon. Mutkana se, että eskarilainen olisi haettava toiseen päiväkotiin. Sinne taas ei oteta 4-vuotiaita. Pitää muuten sekin vielä varmistaa.

Taloudellisesti jälkimmäinen vaihtoehto ei kovin paljoa hyödytä. Päivähoitomaksut, työmatkakulut, ruokailut, kohonneet lämmitys- yms. laskut tulevat nielaisemaan ison osan pienestä palkastani. Kotona ollessa on helppo lyödä puuta uuniin ja tehdä ruokaa alusta asti itse, edullisesti. Ei onnistu enää viiden jälkeen illalla töistä palatessa.

Vaan entä jos mies joutuukin taas matkatöihin. Sellaisiin työmaihin voi olla mahdollisuus taas syksyllä. Niille ei voi sanoa ei, ei edes perheen nimissä. Jos olen silloin töissä, olen pulassa. No eipä meidän lapset harrastele sitten muutenkaan mitään töihin mentyäni. Olen 3-4 päivänä viikossa kotona vasta viideltä tai sen jälkeen, kuten mieskin. Kaikki harrastukset alkavat aiemmin. Ei ole sitten omiakaan harrastuksia. Hyvä jos ehtii kotityöt tehdä ennen lasten nukkumaanmenoa.

Jos jään kotiin, on kiristettävä vyötä. Ainut tienavaa perheessämme on silloin mieheni. Pärjäämmekö edelleen vain yhden ihmisen palkalla? Lapsilisää tulee vielä vuosi neljästä lapsesta, sitten tippuu ne minunkin huippuansioni. Lasten kulut kasvavat koko ajan. No heidän vaatteensa voisi ostaa edullisemmin tai osan kierrättää tehokkaammin. Vaan onko liika kiristämien jo liikaa? Elämästä pitäisi nauttia, myös kauniiden ja toimivien vaatteiden kanssa. Siirrämmekö taas remontteja hamaan tulevaisuuteen?

Monia asioita pohdittavana. Kerran jo teimme päätöksen, mutta nyt se menikin uusiksi. Kerron myöhemmin mistä minut elokuussa tavoittaa, töistä, kotoa, vai mistä se oli.

11 kommenttia:

  1. Onnea prinsessalle!

    Eiköhän se oikea ratkaisu löydy, kun vain lyötte päänne yhteen!

    Sen voin todeta, että aika rankkaa se töissä käyminen joskus on ja ikävä tällaisia luppopäiviä, jolloin ei voi töihin syystä tai toisesta mennä...

    VastaaPoista
  2. No,siinä on pähkäämistä!(Kun ei tullut sitä lottovoittoakaan) Koettakaahan keksiä hyvä ja oikea ratkaisu,teille sopiva!

    Ainokaiselle tyttärelle paljon onnea!
    toivotteleepi Tuija

    Toiveissa yhteinen teehetki!

    VastaaPoista
  3. Vaikeita asioita täytyy pohtia, kun lapset ovat pieniä....tämä on kyllä sellainen juttu, jossa ei voi toisia neuvoa. Teidän perhe ratkaisee asian omaksi parhaaksenne, kun tiedätte plussat ja miinukset. Minkä päätöksen teettekin koitukoon se teidän parhaaksenne <3

    VastaaPoista
  4. Joo en voi neuvoa, ratkaisu pitää teidän itse löytää.

    Minä itse olen vissiin sen verran työnarkomaani, etten osaisi olla pitkään poissa töistä. Nyt jo suunnitellaan mitä teen kun palaan ensi vuonna takaisin töihin. Tai eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tällä erää viihtyisin paremmin kotosalla.

    VastaaPoista
  5. Täällä ollaan ihan samoissa mietteissä, vaikeaa on tehdä päätöstä. Tällä hetkellä koitan asennoitua kotona työskentelyyn, mikäli se on mahdollista. Isot menee meilläkin eskariin ja arki muuttuu ihan täysin.
    Tsemppiä päätöksentekoon!

    VastaaPoista
  6. Tuon tekstin perusteella melkein tuntuisi helpommalta olla kotona =). Alkoi hengästyttää jo... Ja jos rahassakaan ei paljon näy, mä jäisin kotiin. Mutta tunnenkin sua ja teidän juttuja vain tän blogin perusteella, joten paha mennä sanomaan.

    VastaaPoista
  7. Samoja asioita pähkäillään täälläkin. Tänään päätettiin, että syyskuun alusta poikanen mahdollisesti perhepäivähoitoon (tai ensi vuoden alusta, jos en raaskikaan pikkuista laittaa hoitoon.)

    Siirryin juuri kotihoidontuelle, tulot putosivat neljännekseen. Vyötä on pakko kiristää, vaikkei olekaan kun yksi pikkuinen suu :)

    Tsemppiä pähkäilyyn, aina ne asiat jotenkin lutviutuu!

    -Siiri

    VastaaPoista
  8. Vekarus. Sitäkin on mietitty, että käykö se töissäolo liian raskaaksi. Työmatkat on molemmilla pitkiä ja illat venyy pakostakin.

    Tuija: Pähkäillään :) teelle tekee mieli, päivät vaan on kortilla.

    MaMMeli: Parasta ratkaisua toivotan aj mietitään, kiitos kannustuksesta :)

    Katri: Ekojen lasten jälkeen lähdin heti töihin, mutta nyt olen ihan kotiin jämähtänyt :D

    Hansu: Tsemppiä sinnekin :)

    Shaoli: Kyllä se kaikille olisi helpompaa jos olisin kotona, se raha vaan ratkaisee ihan liian paljon.

    Siiri: Kun saisikin edes sen kotihoidontuen :D No oma valinta tämä kotiäitiys on ollut. En kyllä yhtään kadu. Kiitos kannustuksesta :)

    VastaaPoista
  9. Tulisiko sinulle itsellesi pitkät työmatkat-miten pitkät päivät pienille tulisi hoidossa/eskarissa?
    Entä olisiko sinulla mitään mahd.tehdä lyhennettyä työviikkoa, ainakin aluksi. Saisitte pehmeän laskun arkeen? Tai mitäs sitten, jos kiristäisitte vyötä ja olisitkin kotona vielä vuoden, silloin eskarilainen olisi jo pikku koululainen? Huoh, kyllä on vaikeita asioita mietittäväksi..
    Laki kun kuitenkin antaa oikeuden tehdä lyhennettyä työviikkoa siihen asti, kun nuorimmat lapset menevät kouluun- harvalla vaan taitaa olla taloudellisia mahdollisuuksia siihen..

    Tsemppiä kovasti ja mukavia talvisia päiviä sinne!

    VastaaPoista
  10. Aamunkukka: Työmatkani olisi n. 35km yhteen suuntaan, miehen vaihtelee 30-200km työmaasta riippuen. Minä olen osa-aikaisen kannalta hankalassa työpaikassa, päiväkodissa. Siellä kun on oltava aikuinen paikalla tiettynä aikana. Pari vuotta tein 30h/viikko kun esikoinen lähti kouluun, mutta oli kyllä liian kohtuutonta työkavereille. Mietitään ja pähkäillään, unelma olis olla töissä 2-3 päivänä viikossa ja loput kotihommissa :)

    VastaaPoista
  11. Minä olen onnistunut työntämään kaikki pohdinnat piiloon, vaikka samoja pitäisi miettiä.. Syksyllä jään siis työttömäksi, kun Emil täyttää kolme. Toisaalta en vielä halua sinne miettiä, mietin sit kun on aika. Itsellä tietty on sekin, ettei ole työtä mihin palata..
    Tsemppiä sinulle päätökseen, kyllä ne asiat selkiytyy kun rauhassa miettii. :)

    Niin ja onnea Prinsessalle!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)