Opasteita

Muistan kun lapsuudenkotini kylppärin ovessa keikkui äitini virkkaamat ukko ja akka, taisipa olla jossain vaiheessa koko perhe siihen virkattuna. Mummolassa oli sellainen metallinen kuva jossa poika pissii seisaaltaan pottaan. Omaan kotiinikin olen ehdottomasti halunnut vastaavan opasteen, "ovikyltin". Edellisessä kodissa ovessa oli pieni, ohut vanerinen kuva, nalle istumassa potalla. Nyt tämä talomme ja kylppärimme kaipasi erilaista tyyliä.
Se tyyli löytyi eräänä päivänä kierrätyskeskuksesta. Ei aavistustakan mitä nämä ovat, ken tietää niin kertokoot. Mies ja nainen, väännetty rautalangasta ja alaosassa puinen nuppi. Miten sopivat meidän kylppärin oveen! Kunhan joskus saan oven maalattua, korostuvat entisestään ja tulevat esiin. Nyt vähän häviävät puun käsittelemättömään pintaan. Veikeät, eikä tule vastaan ihan joka ovesta. Kylppärin oven vierestä mennään kodinhoitohuoneeseen, talomme uudisosaan. Tuohonkin oveen kaipasin jotain. Ideaksi sain tietysti pyykkinarun. Narulle kuivumaan tekstiilejä pienillä pyykkipojilla. Kuvasta vaan valitettavasti tuli huono ja vaalea, teini on taas kätkenyt sen paremman kameran. Näkyvät luultavasti paremmin jos klikkaa kuvaa suuremmaksi. Pienet satiinipöksyt, kirjotut pellavaliinat ja pitsiverhot siinä nyt sitten kiikkuvat opasteina ja kertovat ehkäpä miehellekin mihin ne lattialla lojuvat vaatteet ihan oikeasti kuuluisivat.

Vai olisko pitänyt laittaa tuohon yksi miehen sukka?