Kevät on uuden aikaa. Jaloista löytyy uusia lihaksia päivän pihatouhujen jälkeen. Talven yli maanneet työkalut tuntuvat kuin uusilta kun ne ottaa keväällä käyttöön. Kottikärryt on kuin tuntemattomat, ihan varmasti joku on tuonut painavemmat vanhojen tilalle.
Uusia kasveja löytyy, tänään kitkin morsiusleinikin pois ja vasta sitten tajusin mitä tein. Lykkäsin juurakon nopeasti takaisin multiin vuolaiden anteeksipyyntöjen kera. Muitakin mysteerikasveja on, aikanaan ehkä selviää mitä ovat. Ja onneksi on olemassa te, lukijat joilta voin aina kysyä kun kohtaan puutarhassa jotain uutta.
Valkoiset krookukset eivät kukkineet viime keväänä näin komeasti. Ovat kuin uusia krookuksia. Nämä ovat jotain isokokoista lajiketta, kovin kauniitakin.
Viime syksynä laitoin rinnepuutarhaan pihan uusimman sinivuokon. Omassa metsässä kun ei kasva sinivuokkoja luonnostaan niin olen joutunut turvautumaan ostotaimiin. Hyvin näkyy sellainenkin kukkivan. Toivottavasti ovat nopeita leviämään.
Puutarhan alaosassa, luumulehdossa ja kivimuurien ympärillä ei ole tehty vielä mitään kevättöitä. Pitää odotella kuivumista vaikka en tiedä onko siitä mitään toivoa, sääennuste näyttää sadetta, sadetta, vielä vähän sadetta. Mutta siinä ei ole mitään uutta, tavallista suomalaista kesää.
Posliinihyasintit aloittelevat kukintaansa. Näitä pitää muistaa laittaa syksyllä lisää, minulla näköjään taantuvat jonkin verran. Tai sitten viime kesä oli näille erityisen märkä ja huono.
Kivimuurilla Jalo ja Iines kohtasivat toisensa, pieni nuuskuttelu ja tervehdys, sitten istuttiin kivillä hetki vierekkäin. Minusta näytti siltä kuin Iines olisi opastanut Jalolle mistä löytyy makoisimmat myyrät. Jalo on vielä niin nuori, vajaa kaksivuotias että kaikki keväällä on uutta ja ihmeellistä.
Aamulla löysin Iinekseltä kevään ensimmäisen punkin. Nekin pirulaiset ovat jo heränneet kotiloiden lisäksi.
Nyt on se aika jolloin vanhat tutut työkalut ja niitä kaipaavat kädet kohtaavat aluksi hieman arkaillen (rakot tulevat jälleen) ja viimein parkkiintuen ja voimallisesti (löytyy ne lihakset jotka ovat olleet jonkin aikaa jossain lomalla). Uusia kasveja nousee, tuuli mokoma vie meillä nimilappuja, mutta ylhäällä ne ovat muistikirjassa ja joskus nimi ja kasvi kohtaavat. Joskus tulee perattuakin aarre pois, mutta selkäranka siitä antaa impulssin aika pian, onneksi!
VastaaPoistaIhanat kisut teillä! Siis punkkejakin jo!!
Rakkoja sain hankittua hyvään tahtiin verhoilukurssilla, toivottavasti siitä on ollut apua ja nyt niitä tulee vähemmän. Nimilappuja häviää minullakin, sekä maasta että päästä mutta näin harrastelijalla ei haittaa vaikka joku nimi olisikin hukassa, pääasia että kasvi on tallessa.
PoistaKyllä minäkin huomasin että talven aikana kadonneet "lihakset" löytyivät ja senjälkeen on tässä podettu pientä kolotusta. Mutta onnellinen olen ollut kolotuksien kanssa kumminkin. Minäkin löysin mökiltä yhden kotilon, Niitä siellä ei ole ollut.
VastaaPoistaSe on sellaista hyvää kolotusta, tietää tehneensä töitä.
PoistaTäällä on treenattu koko talvi lapion varressa niin ahkerasti, että ainakaan maan kääntämisestä ja monttujen kaivamisesta ei pitäisi uusia lihaksia löytyä. Kitkeminen ei kuulunut talven treeniohjelmaan, joten toivon kovasti, että rikkaruohot olisivat mystisesti kuolleet sukupuuttoon :D Pahoin pelkään, että tänä vuonna punkkeja on ihan liiankin kanssa, kun on ollut runsasluminen talvi. Edellisen lauhan ja runsaslumisen talven jälkeen niitä nypittiin varsinkin alkukesällä 10-15kpl joka päivä pois koiran turkista. Yöks! Söpöt kissat <3
VastaaPoistaMinä en saanut talvella yhtään treeniä, nyt on lihakset kovilla. Pahaa punkkivuotta pelkään minäkin, lintukirppujakin on ollut jo.
PoistaTäällä Lahden seudulla oli viime viikolla lämmin sateinen aamu ja tiet oli valtoimenaan kotiloita...aikaisin ne tihulaiset heräävät...tietää mitä tekee ensi kesänä
VastaaPoistaLahdessa asumme mekin. Kaupungissa en vielä törmännyt kotiloihin, kohta niitä on sillä sateita on luvassa runsaasti.
PoistaIhanko totta,miten mulla on tuo mennyt hutiin että samassa kaupungissa asustellaan :) me asumme Villähteellä ja piha oli syksyllä ihan heinän vallassa kun muutimme niin tietää että nyt on kova homma poistaa kotilot
PoistaUpeat krookukset!
VastaaPoistaAi, nyt jo löytyy punkkeja :O
Ensimmäinen punkki löytyi, pitää alkaa jo tarkistella kissojen turkkeja. Yöks, en tykkää yhtään punkeista.
PoistaIhana löytää uusia kevätkukkijoita. Puutarhatyöt haastavat minullakin ihan erilaisia lihasryhmiä mitä jotkut muut hommat. Sellaisia lämpimiä kevätpäiviä olisi mukava saada tänä keväänä. Sateiden välissä tein viikonloppuna myös puutarhahommia niillä paikoin joissa ei ollut läpimärkää. Pidempi korkeapaineinen aurinkoinen jakso olisi mukava tähän kevääseen.
VastaaPoistaLämpimät kevätpäivät ovat toistaiseksi olleet haavetta vain pari yksittäistä päivää lukuunottamatta. Jospa toukokuu olisi lämmin ja kaunis.
Poistaihania kukkia, meillä ei näy krookuksia, mutta vähäsen näkyy esikoita. Onneksi ovat talvehtinut tänä talven paremmin kuin viime vuonna.
VastaaPoistaToistaiseksi näyttää moni kasvi talvehtineen hyvin, hyvä niin, mieluummin mahdollisimman vähän vaurioita.
PoistaMinä olen korjannut roudan kellistämää muurikivipenkkiä ja samalla pesin painepesurilla kivet puhtaiksi. Etenkin kivien kuskaaminen kottareilla pesupaikalle tuntui illan päätteeksi kummasti lihaksistossa. Mietin miten kävisi, jos hommaa tekisi koko päivän.
VastaaPoistaIhanat valkoiset krookukset. Minullakin ne aloittelevat kukintaansa.
Kivien kuskaamine heti keväällä on raskasta puuhaa, toisaalta hyvää kevätpuuhaa kun sää on viileämpi. Helteellä ei kivet liiku.
PoistaMinä löysin vattumaalla tehdyn kyykkyn-ylös -treenin jälkeen etureiden lihakset uudestaan. Auts.
VastaaPoistaPunkkeja pitää alkaa taas haraamaan monesta turkista. Pahimmille punkkimagneeteille laitan niskaan myrkyn. Sekin auttaa aikansa.
Kissoissa on eroa millaisia punkkimagneetteja ovat, Iines on ihan mahdoton magneetti. Kyykkytreenit on hyviä!
PoistaMeillä on piha vielä niin märkä, että pihahommat ovat edessäpäin. Saas nähdä löytyykö lihaksia lainkaan talven jäljiltä ;)
VastaaPoistaPosliinihyasintit leviävät kivasti siemenistä ja ihan kuin sinunkin kukkivien posliinihyasinttien ympärillä olisi pieniä taimia. Meillä ne eivät ole taantuneet vaan päin vastoin.
Märkää on meilläkin, olen tallonut turhankin paljon nurmikolla mutta kun ei malta pysyä pois. Minulla posliinihyasintit eivät ole levinneet ellei nuo pienemmät kukkivat sitten ole siementaimia, vihreät ruohon näköiset on käenrieskaa, sitä on nyt kukkapenkin vihreänään.
PoistaNoi posliinihyasintit ovat ihania. Todellakin häviävät! Täytyy kans ens syksynä muistaa laittaa niitä lisää, se on tosi söötti.
VastaaPoistaPosliinihyasintteja lisää!
PoistaUpeat hyasintit! Minulla ovat aina supussa, kun tulen töistä kotiin, joko on märkää tai ilta. Olen kyllä ahkeroinut jumppasaleilla kaiken talvea, edelleenkin, joten ei pitäisi olla kunnossa valittamista. Mutta piha on sen verran märkää, ettei siellä voi vielä juurikaan puuhastella, eli lämpimiä poutapäiviä odotellaan:) Vai on punkitkin jo hereillä:(
VastaaPoistaOn punkit jo hereillä, tapahtuu heti kun yöpakkaset hellittävät ja on vielä näin kosteaa. Vähän sama vika, aurinko ei paista kun tulee töistä kotiin ja kukat ovat supussa.
PoistaIhanat kisut ja kukat. Posliinihyasintit ovat kauniita. Juu, vartalossa tuntuu näin äkkiseltään.. Mikille annettiin viikonloppuna punkki tabletti, josko pysyisivät poissa.
VastaaPoistaMinun pitää alkaa harkitsemaan jotain pitkäkestoista punkkilääkettä kissoille, niin iso riesa ovat nykyään. Nyt on makkareiden ovet kiinni etteivät pääse sänkyyn, punkkien lisäksi lintukirput ovat heränneet.
PoistaKauniit krookukset ja sinivuokot. Voi ei, punkit ovat siis heränneet, ei kiva.
VastaaPoistaEi todellakaan kiva, olisivat tulleet vasta juhannuksena.
Poista