keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Usein kysyttyä

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä pihamme suhteen on se, ehdinkö ollenkaan istumaan alas ja nauttimaan puutarhasta. Viimeksi äitini kysyi tätä sunnuntaina. Vastaus on aina yhtä helppo. Kyllä ehdin. Eri asia on haluanko. Olen syntynyt tekijöiden sukuun joiden on vaikea olla aloillaan tekemättä mitään.
 Nautin puutarhasta kaikkein eniten kun teen siellä jotain. Puuhan ei tarvitse olla isoa tai järisyttävää, se voi olla rikkaruohon nyppäisyä ohimennen, kukan nuuhkaisua, kastelukannun täyttöä tai haravointia. Pieni liike siihen pitää kuitenkin liittyä.
 Joskus kuitenkin istahdan alas, kuten maanantaina aitan rappusille katselemaan auringon viimeisiä iltasäteitä. Istuin niin pitkään kuin tarkeni ja aurinko lämmitti. En miettinyt uusia suunnitelmia puutarhaan, pikemmin ajattelin että miten paljon on tehty ja saatu aikaiseksi. Käänsin katseeni mihin vain niin näin siistittyjä alueita.
 Puutarhassa haahuilua harrastan säännöllisesti, se on juuri sitä kukkien nuuhkimista ja rikkaruohon ohimennen nyppäisyä. Ei mitään päämäärää tai tehtävälistan lyhyemmäksi saamista. Mielessä saattaa pyöriä uusia suunnitelmia, kasvien siirtoja tai muita tulevia tehtäviä. Mutta varsinaisesti en tee mitään, en ainakaan myönnä että tulipa ohimennen leikattua ruusut tai joku muu pensas.
 Meillä jokaisella on oma tapa nauttia omasta puutarhasta. Minulla nautinto tulee tekemisen kautta. En osaa sisälläkään esimerkiksi katsoa televisiota ellen tee samaan aikaan jotain muuta. Yleensä luen kirjaa tai teen blogiin uutta postausta.
 Puutarha vie aikaa, periaatteessa kesällä kaiken vapaa-ajan. Se on oma valintani, sitä haluan. Tavoite on kuitenkin se, että puutarha olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja hetkittäin omillaan pärjäävä. Aika on rajallista, se on fakta. Sen takia kasvimaa oli tänä vuonna yksinkertaistettu kasvivalikoimallaan ja mitään uutta projektia ei aloitettu. Se on toinen usein kysytty, miten aikani riittää. Kyllä se riittää, minulla ei kasvukaudella ole muita harrastuksia. En stressaa, teen sen mitä haluan, joskus on rikkaruohoja enemmän ja joskus vähemmän. Ison puutarhan kanssa (yli puoli hehtaaria) on oppinut priorisoimaan ja tekemään asioita suuremmalla mittakaavalla. Ja se helpottaa työtäni paljon, että mies hoitaa nurmikon leikkuun ja trimmeröinnit sekä auttaa muutenkin tarvittaessa.
Iines viihtyy usein rosarion kivikasoilla. Istuu ja tähyilee pellolle, miettii myyriä ja saalistus-strategiaa. Ilmeisen toimivia strategioita sillä saalista tulee paljon. Luut vain rutisevat kun myyrät jalostuu Iineksen hampaissa gourmetruuaksi. Parasta on myös se hetki kun puutarhuri ehtii vähän aikaa rapsuttaa ja jutella mitä tapahtuu aina kun Iines on lähellä. 
Ja sitten saatetaan ihmetellä yhdessä hetki puutarhan kauneutta.


30 kommenttia:

  1. Ihana postaus. Puutarha tarjoaa jokaiselle jotain juuri omaan tyyliin sopivaa - onko se sitten nautiskelua tai tekemistä. Minäkin miellän puutarhan liittyvän tekemiseen, joko mukavaan pieneen puuhasteluun tai isompiin projekteihin - tilanteesta riippuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei puutarhaa edes oikein voi olla ilman siellä puuhastelua, ellei sitten omista palkattua puutarhuria. Puutarha ja puuhastelu kuuluu yhteen.

      Poista
  2. Haahuilu on hyvä sana! Se on puuhakkaan ihmisen tapa välillä rentoutua ja ikään kuin olla tekemättä yhtään mitään. Tosiasiassa ohimennen korjailee, nyppii ja suunnittelee kuitenkin koko ajan :). Tunnistan tyylin ja ymmärrän täysin, että kun joku asia on intohimo, ei lötköttely täytä tarpeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haahuilu on mukavaa. On kuin tekemättä mitään mutta ohimennen vain napsii rikkaruohoja tai klipsuttaa puutarhasaksia. Lötköttely on minulle yhtä kuin kirja plus sohva ilman telkkaria.

      Poista
  3. Tuttu kysymys. Ei munkaa tuu palio istuttua ja vaikka joskus päättääki, etten tee ny mitää puutarhas, huamaa hetkenpäästä nyppivänsä jotaki. Ei meinaa kaffiakaa saara istualtaan juatua. Muttaku siitä puutarhatekemisestä tykkää niiiiin palio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kun siitä tykkää niin paljon. Toisaalta tässä vaiheessa vuotta luovuttaa jo mielellään, lepää talven sisätiloissa ja aloittaa keväällä alusta. Sitten ei taas malta olla aloillaan yhtään.

      Poista
  4. Minäkään en oikein osaa vain istua aloillani tuolla pihalla. En kyllä sisälläkään. On mukavampi puuhastella jotakin pientä tai suurta ja haahuilla ympäriämpäri katselemassa ja nuuhkimassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuhastelu on pop. Minulle puutarha on myös stressin lievittäjä, huomaan jos kasvukaudella en ole hetkeen päässyt puutarhan niin on jo oikeasti fyysisiä oireita. Mutta tuntikin puutarhassa puuhastelemassa tekee ihan eri olon. Onkohan kukaan koskaan tutkinut lievittääkö puutarhatyöt stressiä.

      Poista
  5. Aivan liian harvoin tulee itsekin pysähdyttyä vain nauttimaan puutarhasta ja sen näkymistä. Työ edellä mennään täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työ edellä, mutta niin mukava työ ettei sitä malta olla tekemättä.

      Poista
  6. Samoja mietteitä, sillä puutarhastelu nyt vain sattuu olemaan niin mukavaa. Istuminen useimmiten on tylsää, paitsi ehkä kirja tai lehti kädessä. Kaunis piha ja puutarha sinulla on ja kiva blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istuminen on tylsää ellei tee jotain, puutarhastelu ei ole ikinä tylsää. Vähintään pitää lukea jos joutuu sisällä olemaan tekemättä mitään.

      Poista
  7. Jokainen nauttii puutarhastaan omalla tavalla. Se on mahtava kun nautit tehden siellä töitä. No ei kait ne sulle töitä ole kun sinä nautit siitä.
    Minä en taas nauti puutarhastani töitä tehden, paremmin olen sisäihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun nauttii harrastuksistaan ei ne tunnu töiltä. Talvisin minäkin olen sisäihminen, talvi on kirjojen lukemisen, sukututkimuksen ja verhoilun aikaa. Niille ei aika riitä kesäisin.

      Poista
  8. Niinpä! "Ei se tunnu työltä,jos se on kivaa :)"
    Minäkin olen sitä tekevää sorttia..ehkäpä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut huomaavinani että puutarhurit on muutenkin kaikin puolin tekevää sorttia. Ehkä se on se puuhastelu mitä on oltava.

      Poista
  9. Olisin melkein sanasta sanaan voinut kopioida tämän omaksi päivitykseksi! Samaa moni meilläkin vieraillut kyselee, että ehdinkö muuta tekemään kuin pihalla puuhastelemaan. Mitä sitten pitäisi? Sehän kasvukaudessa on ihan parasta kun saa touhuta tai sitten haahuilla. Sitäkin harrastan varsin usein:)
    Ja hauska oli lukea, että tv:n katseluaikakin täytyy hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Itsellä on suorastaan alaston olo, jos ei kädessä ole kudin kun lemppariohjelmia katselen :)

    Teillä näyttää kyllä niin älyttömän siistiltä joka puolella. Kyllä tuota näkymää kelpaa ihastella ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, puutarha on nyt hyvällä mallilla, olen ehtinyt hyvin kitkemään vaikka se työ ei lopukaan koskaan. Välillä tuntuu että kesällä ei ole muuta elämää kuin puutarha mutta kun siihen on vain tyytyväinen, puutarhassa touhuilu on ihanaa.
      Tv:n katselu on hukkaan heitettyä aikaa jos siinä samalla ei tee muuta. Hyvin kuvattu tuo alaston olo, juuri siltä se tuntuu.

      Poista
  10. Meitä kaltaisiasi näyttää olevan useampi. Puit hienosti puutarhaharrastuksen ytimen. Harvoin koen raskaitakaan puutarhatöitä ikäväksi, sillä aina niillä on jokin itse suunniteltu tavoite. Joskus mietin, että olisihan sitä kesällä kiva vähän reissatakin, mutta millään en haluaisi missata minkään kukintaa ja ylipäätään kesää omassa puutarhassa. Kukin harrastaa itselleen mieluisia asioita ja puutarha on minun harrastukseni. Oma valinta ja mieluinen sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla puutarhurintauti :) Raskaita töitä puutarhassa on lopulta aika vähän, eniten on sitä haahuilua ja nyppimistä. Ja kun rikkaruohojen kitkeminen on lempipuuhaa niin ei voi kuin rakastaa puutarhatöitä.
      Minullekin on kesällä vaikea olla pois kotoa, pelkää että jo yhdessä päivässä menettää paljon.

      Poista
  11. Juuri näin! Samaa kysymystä olen kuullut ja hyvin samoissa ajatuksissa mennään. Ehtisin kyllä, mutta en halua. Tämä kesä on ensimmäinen kun en ole tehnyt puutarhassa juuri mitään. En kitkenyt, en siirtänyt, en leikannut ja sen valitettavasti huomaa. Toisaalta sen huomaa vain itse. Mutta jotenkin on sellaimen olo, että kun ei ollut mitään isompaa suunnitteilla, ei kiinnostanut mikään ja kun mulla motivaatiot on tässä kohtaa vuotta kokonaan kadonneet, on turha aloittaakaan. Mutta voi että nyt odotan ensi kevättä pää suunnitelmia täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian valmis piha ei siis ole hyvä, ei inspiroi puuhailemaan. Toivon että uusi kasvihuone olisi ensi kesänä pitkällä koska sen jälkeen pääsen tekemään metreittäin uusia istutuksia. Tosin on vanhoissakin puuhaa, ylläpitoa jos ei muuta.
      Ensi kesä on hyvää aikaa, ei enää ole samaa motivaatiota kuin keväällä. Haravointia kyllä odotan.

      Poista
  12. Täällä kuoro yhtä hulluja komppaa ajatuksiasi - niin minäkin. Tekemätöntä työtä on aina, mutta siitä työstä niin nauttii. Hoidamme puutarhaa ja puutarha hoitaa meitä. Näin se vain on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti siitä nauttii vaikka joka vuosi tekee samat puuhat. Onneksi luonto vaihtelee ilmentymistään vuosittain, kaikki ei kuki samoin joka vuosi. Tuo on hyvin sanottu, hoidamme puutarhaa ja puutarha hoitaa meitä.

      Poista
  13. Komea Iines! Ollaan sielunsiskoja. Sama juttu. Tekeminen liittyy puutarhaan. En osaa siellä istuskella, vaikka paikkoja ja aikaa istuskeluun olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekeminen on aina läsnä puutarhassa, kädet eivät osaa olla taskuissa puutarhassa. Puutarhapenkit tahtoo jäädä tyhjiksi. Keinussa istun joskus lukemassa mutta mieluiten olen kädet mullassa.

      Poista
  14. Tekeminen voi olla rentouttavaa, kun osaa olla stressaamatta. Iso puutarha varmasti pitää pientä (ja suurta) liikettä yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhan kanssa ei kannata stressata, niin moni asia on itsestä riippumaton, sateiden määrä, auringonpaiste, lämpötilat jne. Isossa pihassa on aina liikettä :)

      Poista
  15. Jos ehdin istahtaa alas, en yleensä kovin usein jää puutarhaan istumaan. Kumma juttu, vaikka siellä jos missä olisi parhaat paikat istuskella. Ehkä se on niin, kun siellä viettää niin paljon muuten aikaansa, niin välillä sitä vaan täytyy saada unohtaa koko paikka kokonaan, jotta taas intoa ja uutta näkemystä syntyy. Niinhän ymmärtääkseni hyviä taideteoksiakin syntyy, ottamalla välillä etäisyyttä itse teokseen. Hyvää syyskuun viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
  16. Tänä kesänä olen joutunut terveyssyistä istumaan jopa töitä tehdessäni! Muutenkin tulee välillä istuskeltua ulkosalla, mutta silloinkin pihaa katsoo yleensä "sillä silmällä". Haahuilu kuuluu varmaan jokaisen puutarhaa harrastavan vakiojuttuihin, itse vielä lisäksi saatan tuojottaa ikkunasta pitkiä aikoja pihalle ja miettiä ja suunnitella. Mutta loppujen lopulta tekisin mielelläni enemmän, kuin mihin tällä hetkellä pystyn :(

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)