tiistai 8. elokuuta 2017

Armas aurinko

Armas aurinko saa jaksamaan. Olen oikeasti huomannut, että säällä on vaikutusta mielialaani. Aurinkoisella ilmalla jaksaa paremmin kuin sateisella matalapaineella. Tänään töiden jälkeen suuntasin heti puutarhaan. Kitkin kolme kottikärryllistä erinäisiä perennan kukintoja ja rikkaruohoja. Latvoin härkäpavut ja vain ihmettelin luonnon kauneutta. Taustaäänenä oli matkavalmisteluja tekevät kurjet.
 Allium pskemense kukkii toista kesää. Tänä vuonna kukkavarsia on yksi lisää, yhteensä niitä on kolme. Kukinto tässä on kaunis mutta aika tavallinen. Lehdet sen sijaan on ehkä se erikoisuus, ontot ja erittäin paksut. Mutta kiva lisä puutarhan laukkojen joukkoon.
 Keltainen tiikerililjani kukkii todella keltaisena. Tämä puska näkyy ja kauas. Penkin muun värimaailma ei ole se kaikkein sointuvin keltaiseen, mietin siirtäisinkö tämän tiikerililjan muualle. Pitää pohtia sillä lilja tuntuu viihtyvän arboretumin kohopenkissä.
 Kasvimaalla on väriä. Kehäkukat ja siniset ruiskaunokit kohoavat kilpaa sipulien ja muiden syötävien kasvien seassa. Nämä ovat itse kylväytyneitä ja saavat luvan kanssa kasvaa vallattomasti.
 Kirjoukonhattu kukkii, vaan kärsii sateista. Kukinnot alkavat ruskettua heti. Tänä vuonna ukonhattu on korkea, puolitoista metriä. Märkä kesä on vaikuttanut monen muunkin kasvin pituuteen. Ennätyksiä rikotaan.
 Risuaidan edessä kasvaa tuomipihlajaa. Lajia en tiedä, taimet on saatu ystävän puutarhasta. Marjoja on runsaasti. Muutaman olen saanut omaan suuhun, linnut ovat nopeita ja nokkivat marjat heti kun ne kypsyvät.
 Luumulehdon syysleimut ovat toipuneet rankasta toissatalvesta. Ovat tuuheutuneet silmissä. Väri on tietenkin vaaleanpunainen jotta olisi edes vähän vaaleanpunaista loppukesään. Huomaan puutarhani olevan vaaleanpunaisin keskikesällä, syksyllä tulee joukkoon paljon voimakkaita väreja ja valkoista.
 Kivimuurilla kukkii huisku-unikko. Hauska kasvi jonka muistan lapsuudesta julkisista istutuksista. Taustalla näkyy uuden kasvihuoneen työmaa. Se on seissyt paikoillaan. Oli reissu Ukrainaan ja sen jälkeen vesisateet. Tänään mies veti viemäriputket, teki salaojat valmiiksi ja taisi ehtiä laittaa sähköputkenkin paikoilleen. Kasvihuoneeseen tulee ja menee vesi jos suunnitelmat toteutuu ja saadaanpa sinne sähkökin.
Kävin yhdessä taimimyymälässä. Ostin yhden vaivaisen kurjenpolven, jotenkin en vain löytänyt mitään mitä olisi ollut pakko saada. Kassalla huomasin kuitenkin alesiemeniä, puoleen hintaan. Ostin pussillisen liilan sävyisiä harjaneilikoita ja pussillisen eri punaisen sävyisiä salkoruusuja. Syksymmällä heitän siemenet maahan ja jään odottamaan tulosta. Jos ovat yhtä kauniita kuin kuvan salkoruusu niin olen tyytyväinen. Tämähän näkyi jo yhdessä kuvassa mutta koska tykkään salkoruusustani ihan älyttömästi joudutte katsomaan sen kuvia enemmänkin.

Huomenna hommat jatkuu, rikkaruohot eivät tunnu tietävän että kasvun voisi jo lopettaa. Kitkettävää riittää.

12 kommenttia:

  1. Vallattomien ruis- sekä kehäkukkien väriyhdistelmä on mielestäni hieno. Täälläkin taistellaan rikkaruohojen vallankumouata vastaan. Ne vielä voitolla 😉. Onneksi on kesäloma ja aikaa puuhastella, kun perhe töissä ja koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikat taitavat olla aina voitolla :D etenkin vuohenputki ja peltovalvatti. Niiden takia puutarhurin aika ei käy puutarhassa pitkäksi.

      Poista
  2. Upeaa kukintaa puutarhassasi. Hienoa kun olet saanut salkoruusun kasvamaan; minä en ole onnistunut siinä vaikka olen kokeillut useampana kesänä. - Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimesta olen saanut kasvamaan mutta en siemenestä. Taas yritän, kiitos alesiementen. Ukrainassa salkoruusua kasvoi jopa rikkaruohona, oi miksi ei meillä!

      Poista
  3. Hih, puolestani saat laittaa vaikka vuoden jokaiseen postaukseen kuvan tuosta ihanan punaisesta salkoruususta. Siitä jotenkin herahtaa vesi kielelle.
    Ei ole hirveä ihme, jos kasvihuoneen kanssa "ei tapahdu mitään", tosin minusta kyllä kuulostaa siltä, että tapahtuu ihan hurjaa vauhtia :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvihuoneella ei onneksi ole mitään tavoitevuotta valmistumiseen. Tulee sitten kun tulee. Se on jo huippujuttu kun mies aloitti rakentamisen vaikka muutakin puuhaa on paljon.
      Kuvan salkoruusussa on todella suuret kukat.

      Poista
  4. Komppaan Sailaa eli mieluusti saat laittaa salkoruusun kuvia vaikka joka postaukseen. Näyttää jopa vähän saman sävyiseltä, kuin ensimmäinen omassa puutarhassani parhaillaan kukkiva salkoruusu. Olen kovasti ihastunut ja tarkoitus on laittaa näitä lisääkin.
    Muu elämä haittaa pahasti puutarhahommia, joten ymmärrän hyvin, mikäli sinusta tuntuu, ettei kasvihuoneprojekti etene. Kuulostaa kyllä todella hienolta, että sinne tulee vesi ja sähkö. Kumpaistakin tarvitaan ja kumpainenkin lisää ja helpottaa käyttömahdollisuuksia.
    Kyllä, aurinko saa meikäläisenkin liikkeelle ihan toisella tavoin, kuin sade. Voisin hyvin elää elämää, jossa ovet pihalle ovat aina avoinna, eikä ulos mennessä tarvitse ylenmäärin vaatteita päälleen pukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmittaa etten keväällä ostanut Lidlistä lisää salkoruusun taimia. Nyt toivon että siemenet mitä ostin itävät ja lähtevät kasvuun. Kasvihuone olisi ihana olla valmiina just nyt ja heti mutta oikeasti ei sillä ole kiire, tehdään kun ehditään ja on intoa.
      Minulle myös kävisi niin hyvin elämä missä vois mennä pikkuvaatteissa pihalle joka päivä. Tämän kesän säät ovat tuntuneet jopa ahdistavilta.

      Poista
  5. Aurinkoa on odotettu ja iloinen tunne valtaa mielen tällaisina lämpiminä poutapäivinä, olkoonkin, että syksyn enteitä on ilmassa... mutta sinulla kukkii vielä moni ihanuus, keltainen liljasi on upea, samoin salkoruusu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientä syksyn makua on mutta yritän ajatella että kesää vielä eletään. Nyt on säätkin olleet kesän kauneimpia. Ja puutarhassa kukkii yllättävän paljon kaikenlaista.

      Poista
  6. Kasvihuone kuitenkin etenee. Ei siis hätää sen suhteen. Selvästi loppukesän tuntua on. Tänä kesänä on pitänyt ottaa ilo irti jokaisesta aurinkoisesta päivästä. Kuitenkin sellaiset pari hellepäivää olisi tehneet myös ihan hyvää. Ainakin minulle ja joillekin kasveille.
    Minulla syysleimut ovat vielä nupulla, vaikka usein ovat aloittaneet kukinnan heinäkuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenee, hiljalleen, ei oteta mitään paineita. Helteet ei hellineet tänä kesänä, eikä lämpöiset ja valoisat kesäyöt. Niitä jäin kaipaanmaan.

      Poista

Kiitos kommenteista :)