Liljoja, vuokkoja ja laukkoja

Parhaillaan pihalla sataa kaatamalla vettä, salamat valaiset taivaan sekunniksi ja sen jälkeen jyrähtää ukkonen. Näin voimakasta ukonilmaa meillä ei ole hetkeen koettu, en muista oliko viime kesänä yhtään. Ja tänä kesänä on ensimmäinen. Mutta ei haittaa, minä tykkään ukonilmasta, pihalla olin niin pitkään kun pystyin, sateeksi oli tultava sisälle.

 Kivimuurin "Elodie" liljat ovat auenneet. Tätä on istutettu jo aiemmin arboretumiin mutta koska tykkään tästä liljasta todella paljon ja löysin sitä keväällä taas Lidlistä niin istutin samalla lisää kivimuurillekin.

 Samasta kaupasta ostettu oranssi lilja "Cocktail Twins" ei ole ihan lempparivärejäni. Mitä lie ajattelin sitä ostaessani. Kaunis väri mutta en oikein osaa yhdistää oranssia muihin väreihin.

 Jos oranssi on vaikea väri niin vielä vaikeampi on kirkkaankeltainen. Todellinen huomioväri joka ei jää huomaamatta missään. Olen kyllä sitä mieltä että loppukesän syvän vihreän sävyinen luonto kaipaa seurakseen voimakkaita värejä, alkukesä raikas vihreys on parempi pari hennoille sävyille.

 Lisää voimakasta väriä löytyy talon edustalta. Punainen tiikerililja on ilmiselvästi tehnyt sivusipuleita sillä kukkavarsien määrä on lisääntynyt. Tai sitten yhdestä sipulista kasvaa useampi varsi. Lilja on tuotu Türista ja harmikseni sitä ei ole näkynyt siellä ostovuoden jälkeen myynnissä. Ostaisin heti lisää, tämän rubiininpunainen väri on upea.

 Tässä samainen tiikerilija mustilanhortensian kanssa. Suorastaan täydellinen pari toisilleen.

 Lisää täydellistä löytyi aiemmin viikolla lautaselta. Tein vanhimman pojan nimipäivän ja mummin kirppusen 3kk päivän kunniaksi kolmenmarjankakun. Työpäivän jälkeen en jaksanut alkaa leipoa, ostin valmiin torttupohjan, sen päälle purkki vispikermaa ja sitruunarahkaa sekoitettuna. Vielä iso kasa marjoja ja lopuksi valkosuklaakoristelu. Kakku hupeni melkoisen nopeasti.  Minulle valmiit torttupohjat on nostalgiaa lapsuudesta. Tätini asuu Saksassa ja hän toi torttupohjia sieltä silloin kun niitä ei vielä Suomesta saanut. Ja aina niihin tehtiin mökillä mansikkakakku. Nyt jatkan perinnettä omille lapsille ja heidän lapsille.

 Rakas syysvuokkoni on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Sekin muuten kasvaa saman mustilanhortensian kupeessa kuin punainen tiikerilija. Ja on myös toisiinsa sopiva pari. Vuokossa on joka vuosi enemmän kukkia, tänä vuonna jo kymmeniä. Ja niiden koko on kasvanut, ehkä sen teki riittävä taivaalta tullut vesi.

Pallerolaukkoja kasvaa vähän siellä ja täällä. Haen niille parhaita mahdollista paikkaa. Tässä rusokirsikan juurella tuntuvat viihtyvän. Kuvaan jouduin ottamaan kirsikan ruman tukikepin mutta älkää antako sen häiritä.

Nyt sopii sataa vaikka koko yön. Toiveissa sateen jälkeen aurinkoista, puutarhassa puuhaa riittää.