sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Rumia sanoja

Tällä hetkellä yksi niistä on jänis. Loput mieluiten sensuroin. Aamulla mies tuli pihalta ja sanoi että hevoskastanja on syöty. Menin tarkistamaan tilanteen ja huh, ei mitenkään paha. Runkoon ei ole päästy käsiksi, parin oksan menetys ei ole katastrofi.
 Tämä hevoskastanja on muutoinkin ihan omituinen, kasvaa enemmän pensaaksi kuin puuksi. Mutta olkoot, mahtuu meille erilaisiakin yksilöitä.
 Laitoin hevoskastanjan ympärille verkon jotta tuhot ei laajene ja samalla suojasin sen pahimmalta kevätauringon paahteelta. Sitten ajattelin vilkaista hedelmätarhan omenapuita. Ja vilkaisin toistekin. Ensin ajattelin että silmät valehtelee kirkkaassa auringossa. Sitten olin kuulkaa oikeasti lähellä saada kohtauksen. Neljästä omenapuusta kolme on kaluttu pahasti, kuolettavasti.
 Ei ole auttanut verkko ympärillä, ei edes rungonsuojamuovi. Helkatin rusakot ovat menneet joko verkon läpi tai yli ja syöneet kolme puuta niin pahasti että ei niistä enää eloa saa. Voi taivas että olen vihainen. Huvitus, keltakaneli ja punakaneli ovat mennyttä, viiden vuoden kasvatus ja hoito meni hukkaan.
 Pirjakin on syöty, mutta onneksi vain puolikkaalta rungolta. Tämä saattaa vielä selvitä. Nyt vain täytyy keksiä tai ottaa selvää miten suojata tuo syöty kohta jotta puu jaksaa pitää itsensä elossa vain toisen puolen kuorella. Alimmat oksat poistan kokonaan keväämmällä.
Muista omenapuista en enää välittänyt mutta Pirjalle tein vielä uusia suojauksia. Tiivistin verkkoa ympäriltä, laitoin vanhan muumivhs:n silpuksi ja sidoin nauhan paloja verkkoon ja puuhun kiinni. Tien poskesta hain vielä kuvan oton jälkeen kasan tuomenoksia ja laitoin ne omenapuun oksille ja ympärille. Jos Pirja vielä kalutaan niin sitten en enää tiedä mitä teen. Tai tiedän, pyydän paikalle metsästäjän, maksoi mitä maksoi.

Eniten harmittaa juuri työ ja aika. Omenapuita saa uusia, mutta joka kerta joutuu lähtemään nollasta. Punakaneli ja Huvitus tekivät jo omenoitakin ja alkoivat olla kivan kokoisia. Olin kasvattanut niitä jo yli viisi vuotta. Keltakaneli ei niin harmita, se oli vasta pari vuotias. Puita oli leikattu, oksia taivuteltu, alustaa kitketty. Suojaus on ollut sama joka vuosi, mutta tänä vuonna se petti, en tiedä miksi, ehkä lumikerroksen takia. Olisi pitänyt sinnikkäästi käydä nostamassa verkkoja aina lumisateen jälkeen ylöspäin. Jatkossa teen kolminkertaisen suojauksen. Ensin runkosuoja, sitten matala tiheä verkko ja viimeiseksi kuvan verkko koko puun ympärille. Ja vaikka tuplaten korkeana verkkona. En jaksa aloittaa omenapuita uudestaan noin viiden vuoden välein.

27 kommenttia:

  1. Ärsyttävää, kerta kaikkisesti! Meillä pihan ainoa omenapuu on jo niin vanha, ettei kelpaa jäniksille, mutta ovat pistelleet poskeensa viime kesänä istutetut pensasmustikat, aaarrrggh, että pistää vihaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pensasmustikat on myös jänisten herkkua. Minulla on mustikoiden päällä vanhat lankakorit, niiden läpi jänikset ei mene. Sitten en tiedä miten suojata kun mustikat kasvavat, varmana vedettävä piikkilankaa ympärille :D

      Poista
  2. Jänis on kyllä kamalan ruma sana, ja rusakko kanssa. Ei ihme, että harmittaa. Kolminkertainen suojaus voi olla aiheellinen. Aikoinaan itse parantelin jyrsittyjä omenapuita haavanhoitoaineella. Se voi tepsiä, jos kuorta ei ole syöty ympäriinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjana täytyy laittaa haavanhoitoainetta. Juuri selailen nettiä läpi mikä oliis hyvä aika ja tapa.

      Poista
  3. Voihan miten kävi. Harmittaa varmasti, mutta äläpä ihan vielä menetä täysin toivoa omenapuidesi suhteen vaan kokeilepa keväällä sillastusta. Ideana on ottaa puusta viime vuoden ohuita oksia ja tehdä niistä siltoja vaurioituneen kuoren yli, jotka kasvavat puuhun kiinni ja kuljettavat ravintoaineet tuhoutuneen nilakerroksen ylitse. Olen kuullut, että monet ovat saaneet syödyt omenapuunsa pysymään elossa sillastuksen avulla. Lisää sillastuksesta löytää googlaamalla. Kannattaa ainakin kokeilla tuota:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä luulen että nuo kolme puuta on mennyttä. Kaikki on syöty rungosta ympäriinsä 30-40cm matkalta, en tiedä voi sillastus auttaa niin isoon vaurioon :(

      Poista
  4. Voi hitto, mua harmittaa teidän puolesta!! Ja nyt tuli tarve mennä kyyläämään nuo omat puut :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tarkistamaan, nyt on se aika kun ristihuulet syö kaiken mahdollisen puutarhasta. Köynnösruusunkin ovat kalunneet mutta se ei haittaa, olisin joutunut kuitenkin leikkaamaan alas kun ruusulle tehdään vasta ensi kesänä tuki.

      Poista
  5. Voi harmituksen harmitus! Onko sinulla haavanhoitoainetta varastoissasi? Sitä kannattaisi ainakin kokeilla. Älä nyt ihan vielä heitä toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä haavanhoitoainetta hankittuna, aikaisemmin ei ole ollut sille tarvetta. Ensi viikolla on ostettava. Pirjan suhteen en ole vielä menettänyt toivoa, mutta muiden puiden suhteen olen jo asennoitunut että ensi syksynä ostetaan uudet puut.

      Poista
  6. Voihan pumpernikkeli sentään. Toivottavasti noista edellä esitetyistä toimenpiteistä olisi jotain apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillastamista olen opiskellut koko illan ja miettinyt miten sen teen. Ainakin yritän jos ei muuta. Henkisesti pitänee varautua uusiin puihin.

      Poista
  7. Otsikosta jo nousi iho kananlihalle, koska ajattelin jotain tällaista. Voi itku. Mulle tuli tosi paha mieli teidän puolesta. Noin vanhat puut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kun tässä ehti jo ajatella oman maan omenoita. Eipä tule taas vähään aikaan.

      Poista
  8. moi, ei tuollainen verkko mitään estä. katiskaverkkoa olla pitää :)

    terkuin puutarhuri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on toiminut lammasverkko erinomaisesti viimeiset 10 vuotta. Tänä vuonna sitten näköjään petti, ovat loikkineen yli. Jänis ei mene verkosta ihan helpolla läpi, pelkää.

      Poista
  9. katiskaverkkoa tai edes kanaverkkoa suosittelisin minäkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvää, mutta lammasverkkokin pitää jänöt pois. Tällä kertaa syy oli siinä että menivät verkon yli ja olin levittnäyt verkon liian laajalle ajatellen sen suojelevan oksia. Miehen kanssa tarkistettiin jäljistä mitä oli käynyt, verkon läpi ei oltu menty. Siksi ensi vuonna laitan myös kapeamman verkon runkoa suojaamaan lammasverkon lisäksi.

      Poista
  10. Hei Katja. Minulle kävi juuri näin pari vuotta sitten, mutta yllätys oli, että kun heti hoidin jyrsityt kohdat piiloon, puut eivät kuolleet. Ensimmäisenä kesänä oli vähän pienemmät lehdet ja vähemmän kukkia mutta sen jälkeen ei mitään. Tärkeintä olisi nyt, että saisit suojattua rungot auringon kuivatukselta. Jos oikeata rungonsuojaa ei tähän hätään löydy, laita vaikka tavallista maalia ja kierrä niintä ympärille uudeksi kuoreksi. Yllättävän hyvin vahva puu toipuu, jos ei pääse kuivumaan. Nyt kun maa on vielä jäässä eikä rungossa liiku vettä, toivoa on. Mitään ei ainakaan menetä, vaikka yrittää. Verkkojen lisäksi hyväksi havaittu keino jänisten karkoittamiseen on pieni pussi tupakantuppeja oksalle roikkumaan. Olen käyttänyt kaupan sipulipusseja, ne toimivat hyvin talven yli. Laitan pienen kourallisen haisevia tumppeja verkkopussiin ja pussin niin ylös oksalle roikkumaan, että lumi ei sitä pääse peittämään. Hyvin on toiminut kaksi viime vuotta, ne puut, joissa on tupakkapussit ovat säästyneet syömiseltä. Tämä konsti perustuu siihen, että jänikset kammoavat kaikkean ihmisen hajua ja tupakka jos mikä on sitä. Sain vinkin Tammijärveläiseltä omenanviljelijältä, jonka puita ei ole suojattu muilla kuin tupakkapusseilla. Tätäkin kannattaa ensi vuonna koettaa, edellyttäen, että sinulla on tupakoivia kavereita, joilta saat tumppeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Tupakantumppeja siis seuraavaksi karkotukseksi. Ja rungon ympärille maalia, toimiskohan pellavaöljymaali tai kalkkimaali? Vai onko tuorekelmu parempi. Huomenna menen kaupunkiin ja ostan varttamisvahaa, senkin pitäisi kirjallisuuden mukaan auttaa. Lisäksi aion kokeilla sillastamista ainakin Pirjaan.

      Poista
  11. Mulla nous verenpaineet kun nain tan postauksen! Argh! Meidan pihalla on monsteri janojussi joka on juossut pitkin pihaa ristiin rastiin ja kaynyt jokaisen puun ja pensaan juurella. En tieda mika villitys sillakin on. Viela ei ainakaan ole maistellut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa nousiko minulla paineet :D Onneksi oli puuhaa mihin purkaa kiukku.

      Poista
  12. No onpa todella harmi, että jänikset saivat noin rumaa jälkeä aikaan. Älä kuitenkaan täysin heitä toivoasi, vaan kokeile seuraavaa konstia. Kierrä mitä pikimmin kalutun rungon ympärille tiiviisti tuorekelmua. Tuorekelmu on joissakin tapauksissa pelastanut puun, jopa ympäri asti jyrsityn rungon vauriosta. Lievä varjostus vielä tämän lisäksi lienee paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjostusta on hankala saada mutta yritetään, tuorekelmua pääsen laittamaan heti huomenna kunhan saan varttamisvahaa kelmun alle.

      Poista
  13. Tämä sinun postauksesi toi elävästi mieleeni harmituksen, minkä yhden nuoren Melba-omenapuun menettäminen vesimyyrien takia aiheutti. Puun saattoi nostaa kuin heinäseipään maasta, vaikka kuinka oli laitettu lieriömäinen verkko istutuskuoppaan. Saati kun teillä siellä nyt on neljä puuta kaluttuna. Ja harmitus sen mukainen ihan oikeutetusti.

    Jospa tukitoimet pelastaisivat edes Pirjan. Meillä kerran rusakko kalusi lehmuksen lähes ympäri rungon. Ei jäänyt kuin parin sentin levyinen suikale kuorta ehjäksi. Mutta niin vain puu selvisi. Kuroutui umpeen ajan kanssa. Nyt en muista, millä tökötillä runkoa suojattiin. Piri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tässä tontilla valtavasti vesimyyriä silloin kun muutettiin, yhden omenapuun epäilen niiden tuhoamaksi silloin ekoina vuosina kun käsi sama juttu, senkun nosti puun ylös maasta keväällä kun ei lehtiä ilmestynyt. Sitten tuli Otto-kissa joka metsästi vesimyyrät sukupuuttoon, seitsemään vuoteen niistä ei ole ollut merkkiäkään tontillamme. Pirjan yritän pelastaa, onneksi on syöty vain puolesta rungosta.

      Poista
  14. Voi kurjuus! Minulle kävi kuten edellisen kommentin kirjoittajalle, vesimyyrät olivat kalunneet omenapuiden juuret kokonaan, puun saattoi nostaa maasta kuin tikun. Vieläkin harmittaa. Toivottavasti sinun puusi vielä pelastuvat.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)