keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Uusi ilme

Koko kesän olen sietänyt talon eduspenkin ruman sekalaista ilmettä. Jostain syystä tuo istutus on ollut minulle se vaikein. On tuntunut, että laitan siihen mitä vaan niin aina näyttää samalta sekasotkulta. Eilen ajattelin että nyt riittää ja hoidan kukkapenkin kuntoon ennen reilumpia syyssateita.
 Osa kasveista oli sellaisia jotka saivat jäädä paikoilleen, kuten syysvuokko ja sen takana oleva mustilanhortensia. Niiden välissä kasvaa esikko joka on luokka monsteri. Sekin sai jäädä.
 Mutta tästä epäsiisteydestä oli päästävä eroon. Kaikki akileijat, pioniunikot ja harmaamalvikit pois.
 Tänään karvaisen apulaisen kanssa viimeisteltiin työn tulos. Homma hiukan pitkittyi kun penkistä tulikin vastaan lultua enemmän kiviä ja niiden jättämät kolot piti tietysti täyttää. Kiviä vietiin pois kaksi kottikärryllistä. Yksi iso pilkottaa vielä oikessa reunassa pallohortensian takana. Sitä en jaksanut enää liikuttaa. Enpä muuten enää ihmettele miksi tuossa ei kaikki kasvanut, moisessa kiviviidakossa piti juuriaan venytellä. Osan kivistä tiesin mutta osaa on varmana routa liikutellut lähemmäksi maan pintaa.
 Keskelle tuli uusi kiinanpioni "Eden`s Parfume", reunoilla kasvaa jo kiinanpionit "Sarah Bernhard" jotka eivät tosin kukkineet tänä kesänä lainkaan. Pionin taakse istutin viime syksynä neilikkaruusuja "White Grootendorst". Ne ovat lähteneet hienoon kasvuun ja kukkivatkin jo. Ruusujen takana on pienen pieni rusokirsikan taimi. Sekä ruusu ja kirsikka jäivät paikoilleen, ovat penkin taustakasvit.
 Nyt syysvuokko tulee paremmin esiin sekä sen vieressä kasvava kiinanpioni "Sarah Bernhard".
 Näkymä saunalle päin. Pois tästä ei lähtenyt kivien lisäksi kuin juuri ne harmaamalvikit, pioniunikot ja akileijat. Ensimmäiset liian korkeita ja toiset liian tuuheita ja pioniunikot jo kukkineita. Nyt tässä kasvaa jo lueteltujen lisäksi nuokkulaukka, lehtolaukka, pikkusydän, esikoita ja paratiisililja. Sekä loppukesästä Tommolasta ostettu pinkki kurjenpolvi. Keväällä maasta pitäisi nousta hyasintteja, tulppaaneja, kirjopikarililjoja ja narsisseja. Ja on siellä myös rubiininpunainen tiikerilijani ja köynnösukonhettu "Red Wine". Sekä jaloängelmä "Elin" ja varjolilja. Onkohan vielä liikaa kaikkea? Mutta haluan myös että tässä kukkii läpi kesän.
Nyt näyttää niin  paljon paremmalta. Ehkä siksikin, että kaikkein mieluisin vaihe perennapenkeissä on minun mielestä tämä, vastaistutettu. Kasvit eivät vielä ahdista toisiaan ja kaikki on selkeää. Toivotaan, että ilme on selkeä ensi kesänäkin kun tänä vuonna laitetutu taimet innostuvat kasvuun. Nyt tässä pitäsi kaikkien kasvien olla sopivan matalia. Luulen kyllä että akileijan siementaimia putkahtelee tuossa vielä pitkän aikaa, mutta sitten kitketään, onhan se lempipuuhaani.

8 kommenttia:

  1. Juu, tuo on haastavaa. Selkeitä mättäitä ja puskia tekevät perennat ja pensaat on tervetulleita! Mutta jos on liikaa siementäviä unikoita, akileijoja ym (ja mulla esim. sikuria), niin se on yhtä sekamelskaa. Pitää istuttaa lisää siistejä mättäitä tekeviä kasveja...
    Onpa kaunis pari tuo syysvuokko ja hortensia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mättäät on hyviä, ei holtittomasti siementävät. Tosin jätin tuohon sellaisenkin, sormustinkukan. Mutta se taas sopii yllätävän hyvin muiden perennojen väliin. Ja on tarvittaessa helppo hävittää. Syysvuokko on kasvanut tänä vuonna oikeaksi pensaaksi, sen paikka on hyvä penkin laidassa.

      Poista
  2. Kaunis syysvuokko ja ihan uusi tuttavuus minulle! Itselläni kukkapenkki (se ainoa) rönsyilee miten sattuu, joten kadehdin aina kaikkia, jotka jaksavat laittaa ne uusiksi. Noista hortensioista olen haaveillut omassakin kukkapenkissä, kukkivat niin komeasti.

    Sitten huomasin taas teidän kauniit ikkunanpuitteet ja jäin niitä ihailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysvuokko on kaunis, kuulemma haastava mutta minulla on viihtynyt ilman mitään kommenverkkeja. Hortensiat on mun lemppareita, tänä vuonna ei tullut yhtään uutta muuta kuin toinen mustilanhortensia. Hortensioita ei oikein voi olla pihassa liikaa.

      Ikkunanpuitteet on kauniit mutta hui kauhistus kuinka aurinko on haalistanut niiden maalin!

      Poista
  3. Meillä on näköjään sama lempipuuha, kitkeminen. Muut työt vain häiritsevät kovasti tähän lempipuuhaan uppoutumista. Todella kaunis syysvuokko. Istutin keväällä kolme syysvuokkoa, jotka kaikki kesän mittaan menehtyivät. Mikä lie niille tullut, saivatko liikaa kesän kosteutta vai kuivuutta. Minulla on taipumuksena tunkea kaikki kukkapenkit liian täyteen, kun en osaa arvioida, kuinka kasvit kasvavat ja leviävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkemisessä on jotain rauhoittavaa ja työn tuloksen näkee heti. Minä myös laitoin kaksi uutta syysvuokkoa tänä vuonna, toinen kuoli ja toinen on ihan henkihieverissä, siirsin toisen kohtaa siinä toivossa että vielä selviäisi. Vanha paikka oli liian kuiva. Kuvien syysvuokko kasvaa ehkä liiankin kostessa mutta tuntuu tykkäävän.

      Poista
  4. Minun kukkapenkkini ovat tällä hetkellä juuri tuollaisia sekalaisia ja epäsiistejä. Leikkelin kuihtuneita törröttäjiä pois, joten vähän siistiytyi. Odottelen vielä kesäkukkien poismenoa, sitten minäkin asettelen pionit ja sipulit sievästi yhteen penkkiin. Syysvuokkosi on upea, siirsin omani kuukausi sitten parempaan paikkaan, mutta se ei taida jaksaa kukkia tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun aina malttaisi laittaa samat yhteen penkkiin. Tuo syysvuokko on tykännyt paikastaan, todellakin, nuppuja on vielä kymmeniä aukeamatta.

      Poista

Kiitos kommenteista :)