keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Piilopirtti

Täällä sitä ollaan ja elellään, omassa rauhassa. Lähimpään kaupunkiin on matkaa miltei 30 kilometriä, lähimpään kauppaan n. 10 kilometriä ja oman kunnan keskustaan, kirkolle myös 10 kilometriä. Joskus on vaikea kuvitella, että muutimme tähän kodista, josta oli matkaa Lahden torille alle 2 kilometriä, asuimme miltei keskustassa, omakotitalossa.

Usein kysytty kysymys on, kaipaatko takaisin kaupunkiin, tai tuntuuko matkat pitkiltä. Vastaukset on helppoja, en kaipaa eikä tunnu. Oikean asenteen, ja muutaman maalla asumiseen sopivan tavan kun oppii, niin elämä täällä korvessa on miellyttävää.

Nautin omasta rauhasta, hiljaisuudesta, ikkunasta avautuvasta luonnosta ja siitä, että täällä koen olevani kuin Niskavuoren vanha emäntä tiluksillaan. Oma tupa ja oma lupa.

Se joka valitsi tämän kallion Arvilan paikaksi, teki loistavan päätöksen. Edelleen, miltei sadan vuoden jälkeen, on tämä upea paikka asua, kuin piilopirtissä olisi.

Kun pihaan kääntyy pieneltä hiekkatieltämme, on vastassa ensimmäisenä navetta. Ei tietoakaan muista rakennuksista.
 Kivenheitto eteenpäin, ja siellä mäntyjen ja katajien katveessa pilkistää ikkunoita, taitaa siellä olla kokonainen talokin.
 Toinen kivenheitto, ollaan jo melkein pihassa ja nyt näkyy jo koko eteläpääty.
 Kunnes saavutaan pihaan ja tuntuu että, eihän tässä ole mitään muuta kuin avaraa tilaa. Ja se talo. Hämäävän erilaista edellisiin kuviin verrattuna.
 Hiekkatietä jos kurvailee toisesta suunnasta piilopirtillemme päin, tunnelma lähes yhtä metsäinen. Ensin silmiin osuu liiterinraiska, mikä lie ryysyranta tuokin piha.
 Linnunpyrähdys lähemmän, ja toisen pihatien edestä paljastuu karmiva elintasopahka. Paha, paha laajennus jota ei saisi vanhaan taloon tehdä. Tosin ensin siitä purettiin miltei samanlainen laho pahka pois joka oli tehty jälkikäteen, mutta kymmeniä vuosia sitten. Siis tässähän vain tehtiin vanhan mukaan, ei mitään hätää.
 Koivikon ohi ajaessa näkee koko talon pitkän sivun ja ikkunarivistön. Enää ei ole piilopirtistä tietoakaan.
Näin talvisin huomaan, että havupuita saisi kasvaa enemmänkin. Tuossa tien vieressä niitä on, mutta voisipa sitä muutaman kuusipuun siirtää tai laittaa pihaankin. Tai jopa jonkun jalohavupuun. Nyt on hyvä aika suunnitella. Jos hyvin käy, on parissa kukkapurkissa selvinnyt talven yli hengissä muutama kuusentaimi jotka pelastin pois kukkapenkeistä viime kesän kitkentätalkoissa. Luonto kun ei anna periksi laittaa puun tainta kompostiin. Maahan se kuuluu lykätä, ja mieluiten omalle kalliolle, piilopirtin peitoksi.

26 kommenttia:

  1. Teillä on todella upea talo. Kiva nähdä siitä kuvia näin melko tuoreena lukijana. Ja tuo rauha, mitä kuvailet, pelkästään kuulostaa jo niin rauhoittavalta... Tuon rauhan toivossa haaveilenkin, että ehkä joskus mekin muutamme ihan kokonaan piilopirttiimme. Mutta mukavaa että on edes välilaskupaikkana olemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välilaskupaikkakin on jo hyvä :) Talosta tuli maalaamisen myötä kyllä oikea helmi, vasta nyt se pääsee oikeuksiinsa.

      Poista
    2. Hei vielä sellainen lisäkysymys, että maalasitteko talon alkuperäisellä värillä vai onko talo alunperin ollut punainen? Tämä kiinnostaisi omien väripohdintojen lomassa...

      Poista
    3. Tuo harmaa on ehkä se alkuperäinen väri. Ihan varmoja emme ole, sillä harmaan alta löytyi jostain kohtaa sellaista haalena vaaleanpunaista maalia, mutta sitä oli niin vähän että emme voi olla varmoja onko talo ollut sen värinen vai ei. Harmaata maalia löytyi sitten enemmän lateksin alta. Tämän ikäiset päärakennukset on perinteisesti olleet muuta väriä kuin punaista, punainen on ollut ulkorakennusten ja vähäisempien rakennusten väri.

      Poista
  2. Ihana paikka :) Ja ihana talo. Maalla on mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihanaa :D Oikeasti se vaan on totta, maalla on mukavaa!

      Poista
  3. Täyttääpä teillä olevana ainakin tilaa vaikka muille jakaa! Monesti olemme "maalla" ajaessa miettineet, että kyllähän sitä vielä keväällä ja kesällä asuisi kaukana kaikesta, mutta miten sitten syksyllä ja talvella....kun ei ole edes niitä katuvaloja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilaa on vaikka ei tässä mitään hehtaaritilan omistajia olla. Naapureitakin on, ihan lähelläkin, mutta jäävät kaikki jotenkin katveeseen. Tykkään kyllä että naapurit ovat noinkin lähellä, on turvallisempi olo. Syksyyn ja talveen, pimeyteen tottuu. Nyt ymmärtää selkeämmin vuorokauden- ja vuodenajat. Kaupungin keinovalot kun kajastaa horisontissa niin sitä jopa tykkää omasta luonnollisesta pimeydestä.

      Poista
  4. Mä niin haaveilen juuri tuollaisesta piilopirtissä asumisesta!! Vielä kun vähän vettä kalamiehille siihen pirtin viereen saisi, niin jo olisikin oltavat.

    Olen kyllä vähän sellainen pelkuriluonne, että yksin ei olisi kiva olla ja elää kaukana kaikesta. Liian vilkas mielikuvitus ;) Miehekkeelle sopisi myös maalla asuminen, ehkäpä vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on onneksi järvi ihan lähellä, pääsee pojat kalaan. Ei uskallettu ostaa rantapaikkaa (tuskin olisi rahatkaan riittäneet) pienten lasten takia. Nyt voisi jo vähän luottaakin etteivät huku ekana päivänä.

      Vilkas mielikuvitus ei kyllä ole ihan ykkösjuttu maalla, nurkissa rapsuu, tuuli viuhuu ja täysikuu on ihan oikea täysikuu. Jostain syystä en lue jännäreitä :DD

      Poista
  5. Upea talo teillä :-)
    Et usko miten paljon iloa tuot postauksillasi tällaiselle kaupungissa eläjälle, joka salaa haaveilee talosta maalla. Olen tainnut joskus ennenkin raapustaa, että ihan kuin tämän myötä olisi saanut pienen palan omaa mummolaa takaisin.

    Vanhoissa taloissa vaan on sitä jotain. Ne kätkevät seiniensä sisään kiehtovia tarinoita, ovat nähneet kaikenlaista.

    Hyvää Uutta Vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipa mukava kuulla että voi tuottaa iloa muillekin kuin itselle. Mummola on kivasti sanottu, tykkään :))

      Mielessä on aina ajatus, että tämä talo oli tässä jo sukupolvia ennen meitä, ja ehkä tulee olemaan meidänkin jälkeen. Me olemme vain yksi vaihe sen elämässä. Uudesta talosta ei tule sama fiilis.

      Poista
  6. Ihan parhautta kuulla että maalla asuvat myös viihtyvät maalla.
    Meillä ei asuta ihan noin syrjällä, ei noin piilossa ja meillä on ne katuvalotkin talon vieressä, naapureita useita pellon toisella puolella jne..
    Vaan olen vieläkin sopeutumisvaiheessa ja vanhassa kaupungissani vantaalla ajellessa tunnen olevani taas kotikulmilla.
    Joskus jo melkein juurrun, melkein totun ja melkein ihastun tähän seutuun ja hiljaisuuteen, mutta kohta hyppäänkin jo autoon..
    Jospa joku päivä itsekin voin kuvailla viihtyväni noin =)
    Onnea sinulle ja perheellesi sinne piiloon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei tämä nyt ihan oikea piilopirtti ole, pikitielle näkyy kaikkein parhaiten kun osaa vain katsoa. Haaveilen kyllä että joku istuttaisi metsän siihen pellon aukealle :))
      Ja on niitä hetkiä kun kaipaa kaupunkiin, mutta onneksi hyvin, hyvin harvoin.

      Poista
  7. Teillä on kyllä ihana torppa.

    Me muuten käytiin silloin katsomassa sitä Ruuhijärven vanhaa pappilaa. Varmaan tekin tiedätte sen. Se on ollut upea rakennus varmasti joskus, mutta meidät kyllä karkotti se työ ja lattiasienen määrä. Ja se, että yksi tuttu oli myös pari vuotta aikaisemmin käynyt katsomassa sitä ja tippunut näytössä lattian läpi kellariin :D Katto oli tosi hyvä ja ylhäällä ei mitään vikaa, ne kaikki ongelmat on alapohjassa. Ilmeisesti se on vieläkin myynnissä samalla hinnalla, toivottavasti jollain olisi resursseja pelastaa sekin.

    Mutta aika hauska ajatus, että bloggailisin nykyään samalta kylältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai kävitte "pappilassa". Kylällä aina hymähdellään sille pappilalle, kun sillä talolla ei ole perinteisen pappilan kanssa mitään tekemistä. Rukoushuone on joskus ollut tontin kulmalla ja siinä kaikki. Onhan se pahassa kunnossa eikä siitä taida enää taloa tulla, harmi, se kun on kaunis rakennus. Tykkään se ulkonäöstä.

      Poista
    2. Aijaa, välittäjä sitä meille ihan pappilana myi kyllä, hyvä tietää. Lieneekö sekään tiennyt oikeaa alkuperää. Oli se kyllä sen oloinen, että se pitäisi purkaa hirsiin asti, tunkata ylös ja tehdä kaikki uusiksi. Ehkä jos myisivät kehikkona, joku sen saattaisi vielä ostaa ja saisikin siitä isolla työllä kodin.

      Poista
    3. Pappilana ssiitä täälläkin puhutaan, mutta ns. oikea pappila se ei ole. Kyllä se melkoinen savotta olisi kunnostaa, meistä ei siihen olisi.

      Poista
  8. Tiedätkö, tuo teidän piilopirtti on aivan ihastuttava! <3 Ja mä ymmärrän täysin teidän elämänmuutoksen, päätöksen lähteä maalle. Vaikka me muutettiin pikkukaupungin keskustaan, toisinaan mietin, kuinka ihanaa olisi asua jossain ihan "korvessa". Toisaalta saattaisin pelätä siellä ihan pirusti... ;)

    Oikein ihanaa alkanutta vuotta sinne Arvilaan! <3

    -Päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutto maalle ei ole kaduttanut koskaan. Ja tästä on sikäli ehkä helppo lähteä halutessaan koska taloon ja tilaan ei ole verisiteitä. Suvun vanhasta tilasta olisi paljon vaikeampi luopua. Vaikka ei se kyllä helppoa olisi tästäkään lähteä, ainakaan juuri nyt.
      Eikä täällä pelota, eihän tänne ketään eksy :D

      Poista
  9. Ihana paikka. Me muutimme maalta kaupunkiin, tosin 1700-luvullarakennettuun mökkiin, mutta maalle on aina ikävä. Me jouduimme iän ja sairauksien takia luopumaan maalla asumisesta ja hyvä paikka on tämäkin. Tuota nuorten naisten puhumaa pelkoa en ymmärrä. Kaupungissa minä ilen pelännyt, en maalla. Mitä siellä pelkäisi, kun ei ole ihmisiä. Ihminen on ainoa mitä pitää pelätä ja niitä on liikaa kaupungeissa, kaduilla, autoissa ja liikkeissä. Maalla ei koskaan tapahtunut mitään pelottavaa, mutta täällä olen meinannut jäädä auton alle, kerran näin siwan ryöstön, pankkikorttini kopioitiin automaatissa ja humalainen porukka on yrittänyt yöllä sisään.Täällä olen asunut 2 vuotta.
    Joten maalla ei pelota kun kolmenkymmenen vuoden aikana ei tapahtunut mitään pelottavaa.
    Ihanaa uutta vuotta kauniiseen kotiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1700-luvun mökki kuulostaa kyllä asumisen arvoiselta paikalta vaikka kaupungissa onkin!
      pelkäämisestä olen samaa mieltä, ihminen on se suurin uhka. Kaupungissa meni ja kävi vaikka mitä viipottajaa oven takana, puukotetuista baaritappelijoista alkaen. Täällä käy "puolalainen taulukauppias" kerran kesässä ja tieto senkin tulemisesta saadaan jo naapureilta etukäteen.

      Poista
  10. Vau,mikä talo,kyllä maalla on mukavaa ja siellä on.Ihanaa aikaa seurata luontoa ja eläimistöä,tykkään liikkua luonnossa,siellä sielu lepää,en lähtis kerrostaloihin vaik maksettais.Ihanalla paikalla ootte tai siiis asutte,kyllä kelpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eipä täältä tee mieli kaupunkiin, sielu lepää näissä maisemissa.

      Poista
  11. Ihana asenne, minä taas olen ihan sieltä toisesta päästä, kaikki palvelut oltava lähellä. Olisi hirveää olla pelkän auton varassa ja mihkään ei pääsisi ilman sitä.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)