tiistai 12. toukokuuta 2009

k. 12.5.2009


Miten kuolema voikaan tulla niin äkillisesti, vaikka kyse on 80-vuotiaasta mummosta. Vastahan niitä syntymäpäiviä juhlittiin muutama viikko sitten. Toissaviikolla kyläiltiin ja kaikki oli hyvin. Vastahan mummo ehti kesäpaikallaan olla vapusta alkaen, piti olla kaunis kesä edessä. Vanhimman lapsenlapsenlapsen rippijuhlat, häitä ja muita tiedossa.


Rankkaa on elämä, suru ja ikävä on mieletön, voi mummo, niin paljon jäi sanomatta ja tekemättä vaikka paljon ehdittiin. Iso joukko meitä suremaan jäi, viisi lasta, 11 lastenlasta ja 15 lastenlastenlasta. Ehkä tästä joukolla selvitään.


13 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto!
    T:Artun äiti

    VastaaPoista
  2. otan osaa teidän puolesta. :(
    halauksia surussa!

    VastaaPoista
  3. Sama se oli meidän isomummon kohdalla että tosi nopsaan tuli noutaja...Hän olisi juuri täyttänyt 85v.

    Otan osaa suruunne.

    VastaaPoista
  4. Otan osaa.

    -nti Täti

    VastaaPoista
  5. Otan osaa menetyksenne johdosta.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni ja lohduttakoon Taivaan Isä teitä surussanne!

    - Tarleena

    VastaaPoista
  7. Otan osaa.
    Noin vuosi sitten minun pappani meni pois äkillisesti. Kyllä se aina pysäyttää, kuolema.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille osaa ottavista kommenteistanne, kyyneliä ne lisää aiheuttivat, mistä niitä riittääkin, minä kun tuppaan muutenkin olemaan sellainen kyynelehtijä. Elämä jatkuu vaikka takkuista onkin. Mummoa on muisteltu ja ajateltu, miten hienoja hetkiä saimmekaan hänen kanssaan viettää, uskomme, ettei ihminen voi kuolla onnellisempana kuin mummo kuoli.

    VastaaPoista
  9. Olen pahoillani!!

    Tuttu tunne vuoden takaa. Oma mummini kuoli silloin 13.5.

    VastaaPoista
  10. Pitkästä aikaa poikkesin blogissasi, ja luin suru-uutisia. Myös minulle tuttu tunne, mummuni nukkui pois 3kk sitten, 86 vuotiaana. Osanottoni sinulle ja perheellesi.

    Odetus

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)