lauantai 3. marraskuuta 2018

Muistellen

Näin pyhäinpäivänä on tapana viedä haudoille kynttilöitä ja muistella jo edesmenneitä läheisiä. Haudoille emme todennäköisesti tänään mene vaan muistelemme muutoin ja sytytämme kynttilät kotona.
 Teetin saliin jokunen vuosi sitten kopion mummoni tekemästä valokuvataulusta. Se on vähän kuin sukutaulu valokuvilla kerrottuna.
 Alalaidasta löytyy kuva mummoni äidistä Lydia Johannasta joka syntyi Viipurissa 1898. Kuva on otettu todennäköisesti 1900 tai 1901. Totinen pieni ja laiha tyttölapsi eikä ihme, perhe ei ollut varakas ja siihen nähden on ihme, että tällainen valokuva on ylipäätään olemassa. Olin kaksivuotias kun Lydia Johanna kuoli joten mitään muistoja minulla ei hänestä ole.
Mummoni, vanhempiensa ainoa lapsi Helena Lydia on viereisessä kuvassa. Siskoni on siirtänyt Lydia nimeä seuraavalle sukupolville mikä on minusta hienoa.
 Ja sitten minä itse. Todennäköisesti hyvin samanikäisenä kuvattuna kuin mummoni ja hänen äitinsä. Taidan katsella vähän puolueellisin silmin, mutta kyllä meistä samaa näköä löytyy. Pahoittelen suttuisia kuvia mutta ne on otettu kameralla vanhoista kuvista jotka ovat jo alunperin laadultaan heikohkoja.
Sukutaulussa on myös suuri arvoitus. Ken on hän, vakavailmeinen nuori nainen korsetilla vyötärö kiristettynä. Puku viittaisi mielestäni 1800-luvun puolelle, samoin kampaus. Ehkä salaisuus vielä joskus selviää, mummolta ei voi enää kysyä eikä tietoa ole millään paperilla ylhäällä.

Muistellaan tänään hieman muutakin, tulee tasan 29 vuotta mieheni ja minun ensitapaamisesta ja siitä saakka on kuljettu yhdessä. Ensi vuonna sitten 30-vuotispäivä jos luoja suo.

14 kommenttia:

  1. Ihania noi vanhat kuvat. Minullakin palaa kynttilätuikut tämän päivän muistoksi.
    Tosin kävin myös hautausmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat kuvat ovat ihania. Läheisiä on hyvä muistella.

      Poista
  2. Ihana sukutaulu muistona menneestä! No vanhat kuvat ovat tosi ihania. Toivottavasti joskus arvoitus selviää ja nuori nainen kampauksessaan ja korsetissaan löytää paikkansa.

    Tänään muistelen rakkaita poisnukkuneia, kynttilät heille jo sytytin, haudoilla kävin jo aikaisemmin.

    Kaikkea hyvää teille, paljon onnen vuosia lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ainakin toiset 29 vuotta lisää toivon. Vanhat kuvat on ihania, harmi ettei niitä ole minulla enempää, pitäisi mennä tädin luokse selaamaan mummon vanhoja valokuvakansioita.

      Poista
  3. Tunnelmallinen sukutaulu. Hienoa, että sinulla on vanhoja kuvia ja tietoa kuvissa olevista henkilöistä. Jospa vielä joskus saisit tuntemattomalle naiselle nimen. Pari vuotta sitten kyselin isältä vanhojen kuvien henkilöitä. Onneksi silloin, sillä nyt hän ei enää muista.
    Lämpimät onnittelut pitkästä yhteistaipaleesta. Ensi vuonna viimeistään on syytä juhlia.
    Hyvää pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna on juhlan aika, tai voi olla että siirtyy parilla vuodella siihen että täytämme miehen kanssa molemmat puoli vuosisataa.

      Poista
  4. Kyllä olette kuin kolme marjaa! Sieviä tyttöjä! Vanhat kuvat ovat ihania. 😊

    VastaaPoista
  5. Kivasti koottu kuvakokoelma monen sukupoloven erustajista. Useen vanahat kuvat pölyyttyy johonaki alpuumis ja pahimmas tapaukses hävitetähän tykkönää. Teillon pitkä yhteene taival jo takana. Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen kuvien hävittäminen on sääli, toivottavasti nykyään osataan jo arvostaa.

      Poista
  6. Hitsin hieno idea koota vanhat valokuvat yhteen tauluun! Onnea myös pitkästä yhteisestä taipaleesta.

    Me kävimme hautausmaalla kynttilöitä sytyttämässä, ja olipa tunnelmallinen näky huikeassa kynttilämerssä pimeässä illassa. Taidan laittaa omalle pihalle oman kynttilän edesmenneelle sisarelleni, joka on haudattu muualle.

    Mukavaa sunnuntaita, Katja!

    VastaaPoista
  7. Olipa tosi mielenkiintoinen postaus ja hieno sukutaulu.

    VastaaPoista
  8. Tuo teidän tapaamisoäivänne on minun helppo muistaa. Onhan se minun syntymäpäiväni. Ja eikös kohtapuolin ole sinunkin syntymäpäiväsi? Onnea!

    Kuinka onnekas olet kun sinulla on noinkin paljon vanhoja kuvia esipolvistasi. Voikun saisit skannatuksi alkuperäiskuvat, ennen kuin ne katoavat. Aina ei valokuviakaan tarvita. Itse olen tehnyt sukututkimusta pari vuotta kirkonkirjojen avulla. Monta vaiettua asiaa on nähnyt päivänvalon. Olen perustanut salaisen blogin sukutarinaa varten.

    VastaaPoista
  9. Vanhat kuvat on vaan niin ❤ Voi kun vain muistaisikin kaikki isovanhempien kertomat jutut...

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)