tiistai 1. marraskuuta 2016

Vaihe kerrallaan

Verhoilukurssilla on edetty taas yhden hyppäyksen verran. Kävin ostamassa viiden kilon säkin meriheinää. Tai heinää ja heinää, palmunlehtikuitua tuo kuuluu nykyään olevan. Mutta meriheinästä puhutaan ja sillä nimellä myydään.
Tähän jäin ennen syyslomaa. Jouset on peitetty pohjakankaalla ja ommeltu kankaaseen kiinni. Sen jälkeen kankaaseen on ommeltu lenkit meriheinätäytettä varten. Ja tietysti kangas on naulattu nupein kiinni tuoliin.
 Meriheinätäytteen asettelu lenkalenkkien alle oikein tuntui olevan taitolaji. Minulla meni aika hyvin, tarvitsi pryylata vain vähän. Pryylays tehdään pryylillä eli pitkän ja paksun neulan kanssa siirrellään meriheinää oikeaan kohtaan kankaan päältä neulaa ohjaten.
 
 Kun täyte oli opettajan mielestä hyvä, laitettiin päälle juuttikangas. Kangas kiristettiin ja kiinnitettiin neuloilla. Kuulostaa helpolta mutta ehei, oman kankaani jouduin kiristämään neljä kertaa ennen kuin oli hyvä. Joka välissä koeistumista ja pryylausta. Koeistuminen on tärkeää, sen avulla täyte painuu oikeaan muotoonsa.
Seuraavaksi kangas ja täyte ommellaan todella pitkän kaksikärkineulan kanssa kiinni pohjakankaaseen. Se vaihe jäi minulta vielä kesken. Ompelu tapahtuu suoraan lankakerältä, lankaa ei katkaista vaan sitä vedetään kerältä työn edetessä. Yhden kulman ompeleet onnistuivat erityisen hyvin kuten kuvasta näkyy. Ompelu ei ole tässä kohtaa helppoa, pitää mennä kolmen kerroksen läpi ja tihrustella satulavöiden välistä ettei langan alle jää jousi tai kiristyslanka.

Seuraavaksi teen joku ilta saman kotona olevalle tuolille. Oikeastaan tekisi mieli ottaa loputkin kolme tuolia työn alle mutta parempi malttaa mielensä. Työtilaa en näin talon sisällä ole oikein yhtään.

15 kommenttia:

  1. Tuo ei kyllä ole hätäisen hommaa! Ihailen paneutumistasi asiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole hätäisen hommaa ja koska olen aivan aloittelija en uskalla edetä yhtään ilman opettajan apua. 2,5 tuntia viikossa on tosi vähän aikaa tehdä verhoilua.

      Poista
  2. Sitten, kun kerran olet tuon taidon oppinut, voit korjata vaikka minkälaisia huonekaluja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt voi ostaa verhoiltavia huonekaluja kun osaa itse korjata nekin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Olen yrittänyt laittaa joka työvaiheen ylös blogiin, on itselle hyvä muistiinpano.

      Poista
  4. Hienoa nähdä tuolin verhoilun eri vaiheet. Kärsivällisyyttä ja taitoa tarvitaan, jotta tulos on kunnollinen. Aika usein törmää vanhoihin huonekaluihin, joiden verhoilussa on oikaistu ja superlonit tursuavat pohjista. Tuossa puuhassa vanhat materiaalit ja tekniikat ovat ainoat oikeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällisyyttä vaaditaan, totta. Jonkin verran on apua pitkästä taustasta entisöintiharrastuksen parissa mutta uutta on saanut opetella joka vaiheessa. Noihin tuoleihin superlonit on ehdottoman nounou.

      Poista
  5. Jopas on mukava seurata verhoilun etenemistä, ja kuten Cheri sanoikin taitoa ja pitkiämielisyyttä tarvitaan että lopputulos on kunnollinen! Moni ihana vanha huonekalu on pilattu väärällä entisöinnillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkämielisyyttä on oppinut tässä ja entisöinnissä todella paljon. Taitoakin on jo hitunen kertynyt :)
      Vanhat työtavat ja alkuperäisen mukaiset materiaalit ovat ihan ehdottomia.

      Poista
  6. Onneksi saat olla hyvässä ohjauksessa tuon tuolisi kanssa. Tuo homma ei näytä mitenkään helpolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi tullut mitään ilman kurssia ja sen hyvää opettajaa. Opettajalla se on kaikkein vaikein työ, jaksaa aina iloisesti opettaa meitä noviiseja, kerrata samat asiat uudestaan ja uudestaan.

      Poista
  7. Hiljaa hyvä tulee pätee tässäkin työssä.

    VastaaPoista
  8. Tuosta tulee vielä todella hieno! Oli ne vaan meinaan tuolitkin ennen paljon hienompia kuin nykyään. =D

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)