sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Siskon luona

Viikon loma huipentui viikonloppuun siskon luona. Serkukset pääsivät tapaamaan toisiaan ja me siskon kanssa parantamaan maailmaa. Eniten meitä kyllä mietitytti hääkutsu jonka kumpainenkin saimme. Häät Euroopan laitamilla on tiedossa ensi kesänä jos vain matkabudjetti saadaan kasaan ja logistiikka hoidetuksi. Mutta siitä aiheesta lisää vasta melkein vuoden päästä.

Siskon luokse on pitkä matka kuten olen ennenkin kertonut. Matkan varrella on upeita perisuomalaisia maisemia. Osa on kiihtyvää tahtia häviävää perinnemaisemaan, kuten vanhat heinäladot peltosarkojen keskellä.
 Kuva on napsaistu nopeasti kännykällä, laatu sen mukaista. Mutta mietihän milloin olet viimeksi kohdannut saman näyn. Vanhan, ikiaikisen ladon pellon keskellä. Pellon ympärillä metsät joita ei ole hakattu viimeisinä vuosikymmeninä. Jos kuva olisi mustavalkoinen, ei tietäisi onko se otettu tänään vaiko sata vuotta sitten. Valitettavasti ladot ovat häviämässä tarpeettomina. Toivottavasti edes jokunen niistä säilyisi jatkossakin ohikulkevien kansalaisten iloksi.
 Sitten Se joka oli vierailumme pääasiallinen tarkoitus. Alman keväisen pentueen pentu Kirppu joka muutti kesällä siskolleni. Piskuisesta pennusta on kasvanut lumoava silkkiturkki. Ei enää uskoisi samaksi huhtikuussa syntyneeksi keskospennuksi. Kirpulla on hauska tapa joka on selkeästi veren perintöä emolta ja emon emolta Iinekseltä. Kirppu tuo lelun ihmiselle ja sitten lelua pitää heittää, ja taas Kirppu tuo lelun ja ihmisen pitää heittää lelu. Tätä toistetaan kymmeniä kertoja, mieluiten myös yöllä. Alma ja Iines tekivät pentuina ihan samaa.
Eikä sovi unohtaa kuvata tallin kavionkopsuttajia. Siskon ja tyttäriensä harrastus tulee tästä kuvasta ilmi. Minä en väsy ihmettelemään hevosien viemää aikaa. Olen aivan liian sohvaperuna jotta minusta olisi pitämään hevosta. Nykyään ei enää tee edes tallille mieli vaikka olen kerran aloittanut aikuisiällä ratsastuksen uudestaan. Mutta ovathan nuo upeita eläimiä. Itsellä on jo vanhuus iskenyt sen verran että en uskalla enää ratsastaa. Vauhdin hurma löytyy kottikärryjen vauhdista omassa puutarhassa, siinä on ihan riittävästi menoa.

14 kommenttia:

  1. Söpö kisu. Totta perinnemaisemat katoavat. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppu on suloinen, ja turkkinsa on kuin pehmeintä samettia. Vielä minun lapsuudessa latoja oli siellä sun täällä, nyt niitä saa etsimällä etsiä.

      Poista
  2. Toivottavasti saatte matkabudjetin kokoon. Matkailu avartaa mieltä. Matkailu on mukavaa ja kotiin palaaminen matkalta on usein mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän budjetti saada kokoon, on vain suunnitelmissa toinenkin reissu ja se on jo valmisteluissa aika pitkällä. Onneksi eivät mene päällekkäin. Reissaaminen on aina mukavaa vaikka yksi kohokohtia on juuri se kotiinpaluu :)

      Poista
  3. Toivottavasti heinäladot säilyisivät vielä pitkään teiden varrella ja niitä saisi ihailla auton ikkunasta. Onneksi nykyään veljeleni asuttamassa syntymäkodissani on vielä lato poikineen ja uskon niiden säilyvään paikoillaan vielä hyvin pitkään.
    Voi miten suloinen kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että jossain on latoja säilynyt. Meidän lähiseuduilla niitä näkee todella vähän. Kirppu on yksi suloisimmista kissoista minkä olen tavannut.

      Poista
  4. Onpa teille tulossa mukava matka, häät vallankin hiukan kauempana ja toisessa maassakin ovat aina erilaisia, kokemisen arvoisia!

    Tykkään myös ladoista, meillä on muutama, toinen puuvarastona ja toinen vahtii vanhoja peltosarkoja, hiukan jo nojollaan, pystyssä vielä kuitenkin.

    Nuorempana tykkäsin ratsastaa, mutta minullekin tuo kottikärryjen vauhti riittää hyvin, hevosen selkään en taida enää nousta...ihana pieni kisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävä reissu on tulossa, toivottavasti toteutuu. Olen jo yhdet häät saanut kokea maapallon toisella puolella. Se oli ikimuistoinen kokemus.
      Meillä on tontin vieressä lato mutta se ei ole meidän omistuksessa, on kyllä joskus kuulunut tähän taloon. Ei mikään kovin vanha rakennus.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kottikärryjen kanssa on erikoisen kivaa vauhdin hurmaa :D

      Poista
  6. Olen myös huomannut että ladot ovat katoavaa aikaa. Pitää ottaa kuvia niin kauan kun niitä on. Kisuliini on leikkisä ja suloinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)