torstai 5. kesäkuuta 2014

Kitkemisen jälkeen

Olen tyystin unohtanut kuvata kasvimaata. Tosin tuon unohtanut sanan voisi laittaa lainausmerkkeihin, moista rikkaruohopöheikköä ei ole kehdannut esitellä kenellekään. Onneksi harso on peittänyt pinta-alasta suurimman osan omissakin silmissä.

Eilen illalla sain inspiraation, että nyt muuten lähtee. Tuumasta toimeen ja kasvimaa rikattomaksi.





Iltakymmeneltä tuli valmista. En tiedä voiko vielä juhlia, mutta tiukan harsotuksen ansiosta nauriit ja lantut ovat komeassa kasvussa eikä kirppojen syömiä kuten tässä vaiheessa vuotta on tavannut kasvimaallani olla.

Kitken kasvimaan käsin ja haralla. Rikkaruohot saavat jäädä kuivumaan käytävälle josta haraan ne kuivilla ilmoilla maahan. Maatuvat ja samalla lannoittavat. Näin alkukesästä kun jaksaa harata ja kitkeä vähän tiuhempaan, voi heinäkuussa mennä jopa 3-4 viikkoa että kasvimaata täytyy kitkeä. Nyt porkkanoilla oli jo se tilanne, että olivat kertalleen kitkettyjä jotan vain haraus ja muutaman irtorikan pois nyppiminen riitti. Runsasta satoa odotellen.

14 kommenttia:

  1. Kitkentärupeaman jälkeen on aina niin autuas olo. Tähän aikaan vuodesta kun tuo kitkentä on suorastaan kuin aikajuoksua viidakoituvan kasvimaan äärellä, mutta onneksi alkukesän kitkentä palkitaan =) Komealta näyttää =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkentä jos mikä on palkitsevaa. Ja kun hakerasti jaksaa niin loppukesän voi ottaa rennommin :)

      Poista
    2. Siis ahkerasti. Liian nopeat sormet :D

      Poista
  2. Tulee niin mieleeni "entisen elämäni" kasvimaat, kun katselen sinun kasvimaatasi. Maatalon emäntänä ollessani kasvattelin kaikki juurekset (porkkanat,lantut punajuuret, sipulit, herneet,avomaan kurkut, kukka + keräkaalit ja kaikki "häpyheinät" siis tillit ja persiljat) itse. Isäntä hoiteli pottumaat tietty konevoimalla, mutta meikä käsivoimin, arvaat sen. Pellon kyllä möyhensi jyrsimellä kuohkeaksi, että oli helppo työstää lapiolla mieleisiksi kasvupenkeiksi. Kaikki siis koko vuodeksi, maatalossa kun oli siihen aikaan synti ja häpee ostaa näitä ed.mainittuja kaupasta tai jostain muualta.
    Muistan, että porkkanoita oli aina neljä-viisi penkkiä, jotka 4metriä pitkiä ja niin leveitä, että siihen mahtui viisi porkkanariviä. Muita juureksia oli aina vähemmän, mutta penkin pituus aina tuo neljä metriä. Edesmennyt anoppi sanoi aina, että juhannukseen mennessä pitää porkkanat harventaa niin, että on yksi taimi aina viiden sentin välein. Jos samaan kohtaan jää kaksi tainta, niin ne ei kasva kumpikaan kunnolla eli sato jää huonoksi ja se kyllä piti paikkansa.
    Kyllä sinun kasvimaatasi kannattaa näyttää, on se niin hieno ja hyvässä mallissa ja hyvin hoidettu. Osaan arvostaa työtäsi, sillä tiedän kokemuksesta, miten paljon se vaatii voimia.
    -MUR-MUR-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teillä ollut urakka! Olen joskus miettinyt kuinka paljon pitäisi olla kasvimaata jotta voisi kasvattaa itse sen mitä vuodessa syö. Ja mistä löytyisi aika sen hoitamiseen. Hattu nostan työstänne! Olen huono harventamaan porkkanoita, väleistä sitten riivitään syötäviksi kun on harventamisen aika.

      Poista
    2. Edesmennyt anoppi sanoi aina, että kun porkkanassa kasvaa pari - kolme varsinaista porkkanan lehtä, niin silloin on harventamisen aika. Ja se aika oli aina ennen juhannusta. Kun lapset olivat pieniä, niin sisko ja äiti olivat apuna siinä urakassa, mutta tyttöjen kasvettua vähän isommiksi, niin silloin tehtiin työ omin voimin. Lapset ovat syntyneet -79 ja -83. Vuonna-90 menin töihin vieraalle ja aamulla annoin tytöille urakan, että yksi porkkanapenkki pitää harventaa ja kitkeä päivässä. Ja se oli aina tehty ja hyvin ! Isänsä kertoi, että se työnteko porkkanamaalla tapahtuikin nopsaan, olihan loppupäivä vapaata.
      Saisinkohan nykypäivänä syytteen lapsityövoiman käytöstä?!!!
      -MUR-MUR-

      ps. meillä oli iso maakellari jonne sato säilöttiin

      Poista
  3. Onpa hyvännäköinen kasvimaa, kannatti kuvata:)
    Minun lapsuudessa oli myös kotona iso kasvimaa, jonka tietenkin jouduin kitkemään. Nyt aika on kullannut muistot, vaan silloin se ei niin kivaa ollut. Jopa eläimille kasvatettiin sokerijuurikasta, ja minä kitkin;)
    Nyt on istutuslaatikot ja vieläkään en ole ehtinyt kylvää niihin mitään! Maa-artisokka tosin asuttaa niitä ja yritän saada sen kuriin..
    Tomaatit olen sentään saanut kasvihuoneeseen istutettua jo kauan sitten, kasvatin siemenestä taimet että sain suosikkilajikettani.
    Yrttejä on ruukussa terassilla, ovat siinä käden ulottuvilla. Kasvimaalla laatikoista huolimatta käy puput tutkimassa onko herkkuja ja jopa punajuuren lehdet katosivat parempiin suihin, silloin kun niitä ammoin kasvattelin.
    Runsasta satoa ja mukavaa kesänjatkoa:) t. yks laiskempi puutarhuri;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole kesäisin pupuongelmaa, ilmeisesti metsissä ja niityillä riittää syötävää eikä puutarha houkuttele. Minun tomaatit ovat alkaneet vihdoin ja viimein vankistua, ehkä niistä saadaan satoakin :)

      Poista
  4. Voi mitkä sipulirivit! Millaisen haran sitä hankkisi, että tän mahan kanssa pystyis töihin..? Alkaa näes olla jo vaikeaa kyykistyä mutta jospa tässä ei ihan villiksi rikat ryhtyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Upea kasvimaa! Sulla on niin hieno puutarha, että osallistu ihmeessä blogissani olevaan vinkkikilpailuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mietin että osallistunko, mun vinkit on niin tavallisia :)

      Poista
  6. Komea on kasvimaa, minulla tahtoo aina jäädä kitkeminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taidan olla omituinen, kitkeminen on lempipuuhiani puutarhassa :D yleensä siitä puuhasta ei pidetä.

      Poista

Kiitos kommenteista :)