perjantai 20. marraskuuta 2009

Ehjänä kotiin pääkaupungista

Kun harvoin pääsee ajamaan tuonne pääkaupungin keskustaan, tuntuu se ajaminen siellä aina hiukan jännittävän. Hyvin sujui, navigaattori ohjasi perille. Mitä nyt kerran olin kääntyvien kaistalla vaikka olin menossa suoraan, ja kerran kääntymässä kiellettyyn ajosuuntaan. Sekin navigaattorin ohjeen mukaan tehtynä. Eikä muuten ollut mitään suuntavaistoa siitä missä oli. Pimeääkin kun vielä oli.

Reissu oli kannattava. Nyt on nippu ohjeita miten täyttää tammikuun vammaistukihakemus niin että se menee läpi. Niitä kun on pahimmassa tapauksessa täytettävä kahdesta lapsesta. Pojalle olen jo kerran tehnyt joten siitä on kokemusta. Paikalla oli jopa Kelan edustaja kertomassa heidän kantansa asioihin.

Jäi sieltä muutakin mukaan. Kuvan elinluovutustestamentit minulle ja miehelle. Olen joskus aikaisemminkin täyttänyt, mutta se hajosi vuosien saatossa. Ei muka ole tullut kohdalle uutta. Nyt tuli ja tulee myös täytettyä. Suosittelen samaa kaikille!
Nämä nyt ei liity mitenkään eilisen aiheeseen, mutta oli asiaa matkan varrella olevaan Ikeaan. Menin hakemaan mustia nuppeja. Kummasti kassalla oli niiden lisäksi kori, kynttilöitä ja lahjapaperia. Tulipahan tehtyä ennätysnopea reissu, 20 minuuttia meni Ikean ovista sisään ja ulos menon välissä. Ehdin hiplatakin kaikkea ihanaa joulukimallusta ja koristetta. Tehokkuus on kaiken a ja o :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Meinasipa unohtua. Eilinen lounas oli ulkoistettu paikalliselle Hesburgerille. Siinä jonotettiin omaa vuoroamme tilauksen tekemistä varten, kun kuopus kiljaisi: Äiti, anna mulle ruokalista!
Äitiä hitusen nauratti, kun taatusti emme näiden apinoiden kanssa ole ruokalistaravintoloiden asiakkaita. Käytöstavat kun tuntuvat tällä hetkellä olevan pyöreä nolla. Saatiin kuitenkin tehtyä tilaus ilman ruokalistaakin.

8 kommenttia:

  1. Helsingin keskusta tuntuu olevan nykyään jatkuvassa myllerryksessä. Itse täällä koko elämäni asuneena olen joskus aika hukassa. Tällä viikolla viimeksi tuli ajeltua 20 minuutin ylimääräinen lenkki, kun katutyöt sotkivat paria vanhaa tuttua risteystä, enkä enää keksinyt, mitä kautta olisin pujotellut.
    Toisaalta hyvä, että risteyksiä tehdään vastaamaan tämän päivän liikennettä ja autoja!

    Suuri mysteeri miten Kela on saanutkin kaavakkeistaan niin monimutkaiset. Välillä tuntuu, että siellä työntekijätkään eivät oikein tiedä miten ne täytetään.

    Meillä ulkosuomalaisina oli Kelaan mielenkiintoinen status "tilapäisesti ulkomailla asuva". Sitä oli anottava vuosi kerralla ja selitettävä ummet ja lammet sukulaissuhteista ja omaisuudesta. Asuimme siis tilapäisesti 4 vuotta ulkomailla. Se oli ainoa keino maksaa eläkkeet jne. Suomeen.
    Hankalinta tuntui olevan paluumuutto Suomeen. Sekään ei onnistunut ihan vain ilmoittamalla, että asumme nykyään Suomessa, hehe

    VastaaPoista
  2. Kas, on sehyvä, että muutkin ovat syöneet ulkona, me tosin kävimme kilpailijalla :-)

    Meilläkin on molemmilla testamentit, ollut jo pitkään.

    Hyvä, että sait apuja ja neuvoja ja hyvä, että pärjäsit pääkaupungissa!

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Nanna: Kuvittele siihen katutöiden melskeeseen vielä tämmönen tohelo ulkopaikkakuntalainen :D Miten sitä pärjättiin ennen navigaattoreita. Enkä minäkään nyt sentään edes täysi tumpelo ole, tykkään ajaa autolla. Etenkin maanteillä.

    Kela, se on kyllä laitos joka saa aikaan harmaita hiuksia. Sen pari vuotta kun mies oli yrittäjä niin tuli sen lafkan kanssa tapeltua riittävästi. Eroonkaan ei pääse. Voin vaan kuvitella nuo tilapäisesti ulkomailla-kiemurat.

    Vekarus: Hese pelastaa joskus sekä äidin että lapset pitkältä itkulta (ja nälältä). Ihanaa viikonloppua sinnekin!

    VastaaPoista
  4. No kylläpä teillä oli kadehdittava tehokas ja nopea Ikea reissu;-). Ja kiva kuulla, että kaikki meni hyvin,
    ei oo nämä sääolosuhteetkaan kovin ruusuiset olleet pitkän matkan ajajalle.
    Muuten sille navigaattori valmistajalle voisit kyllä vähän laittaa palautetta;-);-)

    VastaaPoista
  5. Mulla ei ole testamenttiaä, enkä tiedä teenkö koskaan. Olen ollut mukana niin monessa elinirroituksessa työni puolesta, etten tiedä, haluanko antaa lupaa itselleni tai läheisilleni. Tiedän, kyllä, että joku voi saada uuden elämän luovutetuilla elimillä, mutta minulle henkilökohtaisesti elinten irroitustoimenpiteet ovat olleet 15-vuotisen leikkaussaliurani raskaimpia työtehtäviä...

    VastaaPoista
  6. Navigaattori on kyllä oiva keksintö, vaikka anoppini ihmettelikin kuinka joku avaruudessa jaksaa kaikkia peräkylän teitäkin neuvoa ;-))

    Ällistyttävää itsehillintää käydä noin nopsaan ikeassa! Ja muuten, kun on selvästi omaisille ilmoittanut tahtonsa kuoleman jälkeisistä varaosista, ei kirjallista testamenttia tarvita. Mutta aina kun vainajan tahtoa ei varmaksi tiedetä, on tietysti hyvä olla mustaa valkoisella, sillä muutenhan osat varmuuden vuoksi kuopataan...

    Fiksut lapset sinulla!

    VastaaPoista
  7. Aamunkukka: Nopeus johtui kyllä varmaan eniten siitä, että olin yksin ja lähes tyhjän rahapussin kanssa siellä Ikeassa :D
    En tiedä tarvitseeko noita navigaattoreita päivittää itse vai päivittyvätkö automaattisesti. Meille esim. neuvovat tulemaan ihan hirveän metsäpolun kautta vaikka suora ja hyvä asfalttitie on olemassa.

    Tarleena: Vaikka tässä nyt mainostin elinluovutustestamenttia kaikille, on sen tekeminen minusta henkilökohtainen päätös ja omantunnon asia. Ymmärrän hyvin ettei kaikki sitä halua tehdä. Syytkin ovat jokaisen omat ja henkilökohtaiset. Mutta jos se sopi yksiin omantunnon kanssa niin kannattaa lappu täyttää :)

    Olivieno: Hyvää itsehillintää kun rahapussi ei ollut kovin painava :D
    Kirjallinen taitaa olla aina varmempi.

    VastaaPoista
  8. Minulla elinluovutustestamentti lompakossa niin, että näkyy heti kun se avataan. Sinne kai kurkataan jos onnettomuuteen joutuu ja henkilöllisyyttä ruvetaan selvittämään...

    Minäkin ajattelen, että kukin tekee tuonkin luovuttamispäätöksen niinkuin henkilökohtaisesti oikeaksi kokee. Eikä siihen ole muilla sanomista suuntaan tai toiseen!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)