torstai 25. kesäkuuta 2009

Salin "uudet" valaisimet.

Kun ostimme Arvilan, sovimme myyjän kanssa yhdestä valaisimesta joka jää taloon. Talon toisen salin, makuuhuoneenamme toimivan huoneen valaisimen. Mikä yllätys oli kun vintiltä löytyikin vanha valaisin. Kunto ei ollut kummoinen, vanhat silkkiset varjostimet olivat haparoituneet ja reikäiset. Silti tuo valaisin pääsi saliimme. Meni pari vuotta kun pähkäilin varjostimien kunnostusta. Ei tuntunut edes ammattilaista löytyvän niiden kunnostamiseen, saivat siis olla.

Kunnes antiikkiliike Fasetti ilmoitti, että heiltä löytyy lamppuri. Otin yhteyttä häneen, ja ilmenikin lamppurin olevan jo tuttu valaisimemme tiimoilta. Hänen opiskellessaan lamppuriksi olin ollut yhteydessä korjaamisesta, mutta silloin en vielä raaskinut. Tänä keväänä sitten raaskin. Varjostimet lähtivät korjaukseen ja tämän näköisenä palautuivat: Minusta tässä valaisimessa vaan on sitä jotain. Yksinkertaisen kaunis.
Vaan tarina ei jää tähän. Valaisimen killuessa raatona salissamme, selailin huutonettiä. Yleensä en edes valaisimia sieltä selaile, etenkään kun ei ollut edes tarvis. Miten sitten sattuikaan eräs ilmoitus avautumaan ja mitä kummaa! Myynnissä täysin samanlainen valaisin kun salimme katossa on. Ei voi olla totta, se on saatava. Sain kun sainkin sen huudettua itselleni ja matkahuolto toi toisen kaksosista kotiin. Valaisimesta puuttuivat alkuperäiset varjostimet, mutta mieheni näppäränä teki uudet rangat. Nekin lähtivät entisöijälle toisen valaisimen alkuperäisten varjostimien kanssa. Tässä tämä huutonetistä huudettu valaisin. Varsi on hitusen lyhyempi kuin toisessa valaisimessa, mutta eihän nämä mitkään identtiset olekaan :)
Molemmat valaistuina ja salin katossa. Etummainen on ruokapöydän päällä. Samalla hiukan näkymää saliimme, enkä edes siivonnut kuvaa varten :)
Nyt tämä vaan istuu ja ihastelee.


4 kommenttia:

Kiitos kommenteista :)