sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Taistelua tylsyyttä vastaan

 Kovat pakkaset, ikuinen lämmittäminen, puutarha täynnä lunta ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Se kaikki tekee elämästä tylsää. Olen lukenut kirjoja useamman joka viikko, katsonut Areenasta sarjoja, leikkinyt Oivan kanssa, tehnyt käsitöitä ja vain ollut. Silti elämäni on tylsää kun ei ole puutarhaa eikä saa multaa kynsiensä alle.

Sen lisäksi ne harvat talviset puutarhatyöt jotka on tehtävä, ovat tylsyyden huippu.

Tänään kiersin koko puutarhan ja tarkistin kaikki verkot. Kuvan verkko on niitä joita jouduin kiskomaan ylöspäin jotta jänikset eivät pääse puun kimppuun. Samalla talloin lumikerrosta matalammaksi verkon ympäriltä. Olin hiki päässä jo parin verkon jälkeen. Puutarhan lumi on polveen asti, sellaista kevyttä pakkaslunta joka antaa periksi jalan alla. Siinhän kahlasin ja puhkuin.
Kovat pakkaset saa mielen huolestumaan arkojen kasvien takia. Kaikki austinit ovat verkkojen alla ja lumen suojassa, mutta riittääkö se? En tiedä. Magnoliat on peitetty lumella yhtä lukuunottamatta, se kun on liian hankalasti saavutettavissa. Pieni pensaskirsikka on haudattu lumeen, samoin muutkin arat kasvit.
Lunta riittää ja tänään satoi pari senttiä lisää. Onneksi puutarha on tuulinen ja tuuli oli vienyt ylimääräiset lumet puiden ja pensaiden oksilta. Suuria havupuita kuten tuijia ei ole, joten niiltä ei tarvitse pudottaa lumikuormaa pois.
Ladolle päin on aurattu traktorilla väylää, näin pääsen kahlaamatta rosarioon asti. Tosin rosariossa kahlaus alkaa, tai väylän ulkopuolella. Tänään tutkailtiin tarvitseeko kasvihuoneen katolta pudottaa lumia. Päätimme jäädä seuraamaan tilannetta. Lunta on, mutta se on vielä kevyttä. 
Kävin myös puutarhan ulkopuolella. Kuvassa näkyy neljä mäntyä. Olen istuttanut ne pieninä, noin 20 cm taimina vuosia sitten. Tänään havahduin siihen, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet. Minun puolesta saavat kasvaa lisää ja niiden ympäristöön voisin istuttaa lisää mäntyjä aina kun niitä putkahtelee kukkapenkkeihin.

Olin ajatellut kylvää viikonloppuna kelloköynnökset, mutta siirsin suunnitelmaa suosiolla viikon päähän. Meillä oli kummipoika ja nuorempi lapsenlapsi yökylässä joten en malttanut alkaa tekemään kylvöjä. Ehtiihän ne viikonkin päästä.


9 kommenttia:

  1. Minäkään en ole vielä kylvänyt kelloköynnöksiä, niiden kasvu on niin nopeaa, että pääsee huhtikuun lopulla helpommalla kun köynnökset eivät kasva ihan hurjina ja tartu kiinni joka paikkaan 😃.
    Kyllä nyt alkaa jo ihan todella kaivata puutarhatöitä.

    VastaaPoista
  2. Se on tota, että myöhemmin keväällä on pulassa kelloköynnöksen versojen kanssa. Puutarhatöitä on ikävä.

    VastaaPoista
  3. Lumielämää on jo kestänyt riittävästi. Toivottavasti korkeat hanget ovat suojanneet arkoja kasvejamme. Joka kevät saa olla niiden puolesta sydän syrjällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina saa pelätä arempien kasvien puolesta ja silti sitä on valmis joka vuosi pelaamaan uhkapeliä niiden kanssa.

      Poista
  4. Mieli on jo keväässä ja kesässä. Yleensä en tylsisty missään, mutta täytyy kyllä myöntää, että tähän aikaan vuodesta ulkona pihassa ei ole kovin paljon tekemistä. Lumien kolaaminen on mukavaa, mutta sekin on vain hetkellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yhtään mitään tekemistä, etenkään täällä maalla pimeässä. Valoisa aika ollaan töissä, sekin vielä.

      Poista
  5. Lumielämää on nyt riittänyt ja parhaillaan lunta sataa lisää.

    VastaaPoista
  6. Samalta tuntuu täälläkin tylsää....
    Mökillä ei juurikaan ole tekemistä . Kohta tietysti voi olla toisin jos kaadamme yhden ison kuusen sitten riittää puuhaa .
    Nyt minäkin olen kutonut ja tehnyt sisähommia.
    Toivottavasti arat kasvit ja suojaukset toimii kohta sen näemme .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polttopuiden tekemisessä riittääkin puuhaa. Mies taitaa tehdä niitä sitten keväämmällä, nyt on liikaa hankea.

      Poista

Kiitos kommenteista :)