torstai 26. maaliskuuta 2015

Sivustavedettävä

Tiistai oli tärkeä päivä. Illalla tuotiin entisöintikurssilta kotiin uusi huonekalu. Tai uusi ja uusi. Ikää sivustavedettävällä on todennäköisesti jo reilummin yli 100 vuotta ja ehti tuo puuhökötys olla meilläkin usemman vuoden navetan ylisillä odottelemassa kunnostusvuoroaan. Mutta nyt se on valmis, mun oma puusohva.

Ensin ajattelin malttaa odottaa siihen, että sohva on saanut patjan, mutta enhän minä malttanut kun ei patjan tulosta ole mitään tietoa. Pitää ensin päättää leveys, paksuus ja ostopaikka. Kun kerran sohva on nyt omalla paikallaan, voi siitä laittaa jo kuvia blogiinkin.
 Heti yläkuvasta muuten näkyy yksi valumajälki joka on korjattava ensitilassa. Onneksi onnistuu yhtä helposti kuin koko pintakäsittely. Vernissan ja pineenitärpätin seosta jäi reilusti yli.
 Sohva on ootrattu, minulle ootraus oli ihan uusi tehtävä, en ole tehnyt ennen tätä sohvaa. Kuvio on ihan omasta päästä, eikä se jäljittele mitään puulajia. Perinteinen talonpoikausootraus siis. Sohva on hyvin tumma, lähes musta kuten suunnittelinkin. Väri on todella onnistunut vaikka se sekoitettiin näppituntumalla kolmesta eri pigmentistä. Ootrauksen jälkeen pinta on öljytty, ja se taitaa nyt jäädä viimeiseksi käsittelyksi. Sohvan pinta on kuin himmeää silkkiä joten en tässä kohtaa laita siihen lakkaa. Vernissa kuitenki kuivuu vielä viikkoja ellei kuukausia lopulliseen kovuuteensa.
Sohvan myötä meni osa salin järjestyksestä uusiksi. Tumma klahvipiironki siirrettiin lähemmäksi sohvaa koska nämä tummat huonekalut kuuluvat yhteen. Vanha Askon vaalea koivusenkki siirtyi tumman tilalle toiselle puolelle pönttöuunia. Kuvassa tummasta senkistä puuttuu ylin laatikko. Sen laitan paikoilleen vasta kun laatikon sisältö on siivottu ja käyty läpi. Tuon kukkakuvioisen villamaton tilalle haluaisin jonkun muun maton. En kyllä osaa sanoa millaisen, suurempi saisi kyllä olla kuin kukkamatto.

Ja ihan lopuksi kuva millainen pintakäsittely sohvassa oli ennen sen poistamista. Maalia oli kolme kerrosta, ja niiden alla oli vielä viitteitä vanhasta ootrauksesta. Kyllä kannatti nähdä kaikki työ ja vaiva.

23 kommenttia:

  1. Kyllä kannatti! Upeen tumma sävy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sävystä tuli aika täydellinen, vaikka hieman pelotti, sillä pohjamaalista onnistuin sekoittamaan todella oudon sävyn.

      Poista
  2. On se hieno! Ihanaa, kun on tuollaisia taloon jo kauan kuuluneita huonekaluja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sohva on toisesta vanhasta talosta ostettu, mutta melkein sen voi jo katsoa kuuluvan Arvilan kalustoon, niin monta vuotta sai odotella vuoroaan ylisillä.

      Poista
  3. Ja oman työn jälki! Valtavan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ootrauksen tekeminen jännitti valtavasti, lopulta en edes harjotellut kuin veto-osan sisäosiin jotka jäävät patjan alle piiloon.

      Poista
  4. Taiten tehty ja kunnostettu, komia on!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Lopulta täytyy sanoa että työ oli kova maalinpoiston osalta ja hiomisessa, mutta onneksi puuosiltaan sohva oli hyvässä kunnossa. Mitään ei tarvinut kiristää tai uudelleen kiinnittää.

      Poista
  5. Tuollainen sohva kelpais kyllä mullekin. Oikein hieno on ja juuri oikealla paikalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tummuus tulee hyvin esiin vaaleaa tapettia vasten.

      Poista
  6. Ooh! Upea lopputulos! Puusohvaa muuten itsekin haeskelen tupaan. Sellainen melkein kuuluisi tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti sopisi teille! Meidän sohva oli oikea löytö, maksoin siitä 100e ja kahvipaketin ja sain vielä sohvan yllä roikkuvan ryijyn kaupan päälle. Kunnostaminen maksoi pari kymppiä tarvikkeiden osalta. Työtä tarvittiin kyllä monta tuntia.

      Poista
  7. Tulipa siitä upea! Sun pitää tulla käymään ja tunnistamaan meidän sivustavedettävästä, että onkohan sekin ootrattu. Itsellä ei ole hajuakaan noista tekniikoista tai niiden nimistä, mutta kun katselin nyt näitä sun kuvia, ajattelin, että se voisi olla sitä. Tosin mulla on nyt käynyt jo useita kertoja mielessä, että taidan maalata sen. Vielä on mietinnässä sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi tulla muutenkin käymään, on niitä siemeniäkin sulle.

      Poista
  8. Onneksi olkoon, hieno lopputulos! Ja vielä mukava, kun laitoit vertailun vuoksi loppuun kuvan alkutilanteesta, muutos on tosiaankin valtava!

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olihan se possunpunainen sohva ei niin kauniin näköinen ootrattuun verrattuna. Alkuperäinen ootraus oli vaaleampi, mutta minä halusin mustahkon.

      Poista
  9. Upea sohva! Mutta huomio kiinnittyi sohvan takana olevaan ryijyyn, meiltä löytyy ihan samanlainen :). Omani on mummun tekemä, ja muistelen että mummu hankki jotain valmiita ryijypaketteja joissa oli ohje ja tarvikkeet... Teidän ryijynkutoja on käynyt samassa kaupassa ostoksilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsit! Ja minä olen yrittänyt etsiä tietoa ryijystä vaikka mistä. Ikää, mallin nimeä jne. Oliskohan tuo sitten Vuorelman vai Neoviuksen ryijy. Onko tuo meidän muuten oikeinpäin? Ei saanut siitäkään selvää :D

      Poista
    2. Ainakin jos se on väärinpäin niin sitten on meilläkin :D. Nimestä ja valmistajasta ei ole mullakaan tietoa, mutta luulen että omani on tehty joskus 80-luvulla. Tosin en tiedä onko malli ja tarvikkeet miten kauan marinoituneet mummuni kaapissa :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)