keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pientä stressiä

Me, mummi ja pappa, sekä kotimme olemme saaneet kunnian olla ensimmäisen lapsenlapsen ristiäisten lavastajat ja näyttämö. Voisi luulla, että tuttua juttua, onhan sitä vietetty oman neljän lapsenkin ristiäiset kotioloissa kuten suvussa on tapana ja kaikista on selvitty. En tiedä mikä rimakauhu nyt on iskenyt, mutta minä, mistään stressaamaton ihminen olen ottanut järjestelyistä paineita itselleni.

Olen nähnyt jo useana yönä saman painajaisen. Pappi, päätähti ja juhlakansa ovat astuneet ovesta sisään ja minä itken kun kaikki tarjoilut on leipomatta, eikä aineksiakaan oikein ole. Juoksen naapuriin kysymään saisiko kakun heidän uuniinsa ja muutakin ihan yhtä pähkähullua on uneni sisältänyt.
 Onneksi tiedän jo nyt, että siskoni on luvannut tehdä täytekakun, karjalanpiirakat leivon ensi viikon vapailla ja muun tarjoilun ehdin tehdä ihan hyvin ristiäisiä edeltävänä päivänä. Ja olen saanut siihen kohtaan kaksi vapaapäivääkin, joten on aikaa siivota koko talo lattiasta kattoon. Kaapissa on valmiina minun vanha kastemaljani, ja muut kastepöytään tulevat tilpehöörit. Äitini ompelee kastepuvun ja kuulemma pienen muutkin juhlavaatteet on jo hanskassa. Ei siis edes mitään aihetta stressiin. Taitaa olla niin, että silloin pienen vauvan äitinä ei ollut aikaa stressailla sellaisia kuin ristiäiset, mutta nyt mummina ylimääräistä aikaa on.
Kuvat eivät liity aiheeseen muuten kuin, että leivoin eilen jumalaisen hyvää sitruunamustikkapiirakkaa. Ja hyvää se oli myös entisöintikurssilaisten mielestä jonne vein piirakan mummiksi tulon kunniaksi. Kurssilla on hyvä porukka jolla maistattaa kaikenlaiset tekeleet, ilman stressiä.

14 kommenttia:

  1. Tsemppiä mummille ristiäisvalmisteluihin :). Laitahan tuon sitruunamustikkapiirakan ohje, tykkään kaikesta sitruunaisesta ja tuo kuulostaa ja näyttää tosi herkulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Järjestän nämä juhlat erittäin mielelläni, ihana saada laittaa tänne pienen ekat isot juhlat. Piirakan ohje on tulossa.

      Poista
  2. On tosiaan homma noiden ristiäisten kanssa. Onnekseni en ole joutunut huolehtimaan moisista, meillä koko juttu meni ihan toisen kaavan mukaan. Kastemekko oli valmiina ja isomummun tekemä joskus kolmekymmentäkaksi vuotta sitten. Siinä on koko serkussarja kastettu ja muuta ei sitten ollutkaan. Ada sai kasteensa vain kummien läsnäollessa, eikä mitään juhlia ollut, joten minulle jäi koiran hoito sillä aikaa kun muut olivat kappelissa. Seuraavakin kastetaan samalla tavalla. Adalla oli kastepappina raskaana oleva nainen ja hän sanoi, että tämä rauhallinen pikkuinen juhlatilaisuus on sitä mitä hän omalleenkin haluaisi, joten kai tilaisuus oli juhlava.
    Onneksi olet leipoja ja laitat mielelläsi, muutenhan tuo menisi rasituksen puolelle. Nauti ja tee vähitellen, juhlakalu ei vielä juhlistaan mitään ymmärrä, joten ei tarvitse stressata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on sellainen sukumekko, mutta se tulee ainakaan menemään siskoni jälkeläisille, joten minusta oli aika hienoa että tytär haluaa oman kastemekon joka on vielä vauvan isomummon tekemä. Ei tämä rasituksen puolelle mene vaikka stressaankin, on sellaista positiivista stressiä jos niin voi sanoa. Hyvin ne juhlat menee, jos ei ole kakkua, haetaan kaupasta ja jos oma mekko ei mahdu päälle joulun jälkeen niin laitetaan jotain muuta :D

      Poista
  3. Piirajan ohjetta tulemaan ..kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Joo, ohjetta tulemaan, kiitos! Ihan suu nappas, kun kuvan näin. :)

    VastaaPoista
  5. Tuleeko mummoilu ja stressi samassa paketissa? En meinaan vielä ole tavannut mummoa, joka ei juhlien laitosta stressaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että mummius ja stressi liittyy jotenkin toisiinsa, ehkä kuitenkin positiivisesti. Lapsenlapsesta on ikäänkuin lupa hössöttää ja stressata. Ja oikeasti se onkin aivan ihanaa, olen kiittänyt tytärtä että on antanut olla mummi vaikka välillä sitä vaan höösöttää :D

      Poista
  6. Hyvin se menee ja huumorilla selviää jos joku menee pieleen ,D Meillä oli kanssa sama hommeli viime talvena ja kaikki meni ihan loistavasti, ja mikä tärkeintä lapsi sai nimen :)

    VastaaPoista
  7. Hyvin sä vedät! Ja juhlakalu taatusti korvaa kaiken, jos kakku lässähtää tai pullat ei kohoa ;)
    Ehdottomasti haluan tuon reseptin myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin ne menee, sitä vain asettaa riman ihan liian korkealla itsensä suhteen. Ohjetta tulossa.

      Poista

Kiitos kommenteista :)