perjantai 17. tammikuuta 2014

Arki

Pakkanen toi arkeen puoli tuntia lisää töitä. Puoli tuntia aikaisemmin kun herää, niin ehtii tehdä tulet uuneihin ennen töideni paikalle ilmaantumista. Ja kun tämä talvi nyt kerran alkoi näiden pakkasten muodossa, menee sitä klapia pesään kiitettävällä tahdilla. Valittaa en tohdi, tulien teko on mielipuuhia ja sallin pakkasen tappavan kaikki kotilot jotka eivät ole tänä talvena puolen metrin lumikinoksen suojassa.

Tulen avulla valmistuu ruoka, olennainen osa arkeani. Aina hellan ääressä.
 Onnekseni mies kantaa suurimman osan puista sisään taloon, hellaklapit on pilkottu minun kätösille ja uunin pesälle sopiviksi. Se on sitä aviomiehen arkea.
 Lisää huonolaatuisia kuvia arjen ilmiöistä. Tänä vuonna olen rinta rottingilla, poikien luistimet ovat teroitetut ja kypärät sovitetut ennen kauden alkamista. Ja on taas lämmitetty. Takan alaosan vesiputket ovat sitä näkyvää arkea, vasta ne on tuossa 8 vuotta kulkeneet. Pieni ääni päässäni kuiskaa, keväällä aloitetaan remontit. Ja iso ääni sano sen ääneen miehelle.
 Iineksen arki on maukumista oven sisäpuolella ja maukumista oven ulkopuolella. Tyypillistä, nainen ei osaa päättää.
 Mainitsinko jo, että arki kuluu uunien kanssa? Taas yksi uuni tulessa, irtotavarasta ja vaatepinoista päätellen olemme siirtyneet salista teinipojan huoneeseen. Loppua huonetta on paras olla näyttämättä. Ihan teidän lukijoiden mielenrauhan säilyttämiseksi.
 Mutta mahtui tämän viikon arkeen yksi pikainen käynti kirpparilla. Ostin vitosella vauvalle villahaalarin. Tai taaperon kokoahan tuo on, mutta kun tuli sulovileen ja sai halvalla. Alunperin taitaa olla tyttöjen rekistä, mutta päättäkööt tytär kelpuuttaako pojalle. Jos ei kelpuuta, on minulla hyvä ja halpa villahaalari myytävänä koossa 92. Niskalapussa lukee name it.
Arki jatkuu huomenna koulutuspäivän merkeissä. Ihan mukavaa, olen niitä joiden mielestä koulutusta ei ole koskaan liikaa. Ja näen kollegoita ja saan viettää yhden päivän ihan vain aikuisten seurassa. Joskus tässä arjessa kaipaa sitäkin.

10 kommenttia:

  1. Ihan varmasti kaipaat vertaistukea ja ammattiseuraa, joka tietää tasan tarkkaan millaisten asioiden kanssa teet työtä. Iloista koulutuspäivää!
    Jos jaksat tarttua, niin Saaripalstalla olisi kahvihaaste, vaikka taisitkin olla enempi teetyttöjä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuki on tärkeää, on se sitten asiasta kuin tulppanin kasvatus, tilkkutyöt tai leipätyö. Ja pitkien kotiäitivuosien jälkeen kyllä välillä koen tarvitsevani uutta tietoa. Huomenna sitä saa, ja heti helmikuussa lähden vähän isompaan koulutukseen ihan pääkaupunkiin saakka :)
      Tässä on ehta teetyttö, taitaa olla päivän viides mukillinen nokan alla.

      Poista
  2. Minulle kelpaa villahaalari jos myydä aiot. Meijän raasu kulkee 80cm fleecepuvussa kun ei oo löytyny minun rahapussille sopivaa villahaalaria :) Ja meijän neiti tarttis sen 92cm... Pitäiskin lähtee katsomaan kirppujen valikoimista tosiaan.
    Molluska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppareilta tekee välillä löytöjä, yleensä vitosen haalarit on pesussa kutistettuja tai sitten täysin koinsyömiä. Ehjä ja siisti siihen hintaan on jo hyvä löytö :) Jos tytär ei huoli niin laitan blogiin viestiä.

      Poista
  3. Harvemmin kieltämättä tulee kuvattua teinipojan valtakuntaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että on muitakin jotka ei viitsi....

      Poista
  4. Puilla meilläkin lämmitetään, mutta vain yhtä uunia. Lämpiääkö teillä koko talo puilla? Hommaahan siinä on mutta on tuo elävä tuli niin ihana! Ei muuten teinitytön huonettakaan kovin usein tee mieli valokuvata....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko talo lämpiää puilla + sähköpattereilla. Tuvassa ja isännähuoneessa ei ole pattereita lainkaan. Ihan joka arkiaamu ei ole tulia kaikissa 7 tulisijassa, mutta viikonloppuisin lämmitetään täysillä. Näkyy heti sähkölaskussa :)

      Poista
  5. Mä olen niin kateellinen teidän uuneille... Huoks! No, onneksi meillä on edes hella :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana tuo pönttöuuni/kakluuni. Ja miten hienoa, että teet tulipesäliedellä ruuat. Varmasti vähän enemmän vaivaa, mutta taatusti kivampi siinä puuhata. Voi että odotan sitä päivää, kun saamme kans meidän tuvan ja uunit valmiiksi!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)