Paluu puutarhaan

 Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita joihin edes puutarha ei tuo lohtua tai tukea. Kun kyse on taistelusta eikä stressistä, kääntyy puutarhan lieventävä vaikutus ahdistukseksi. Silloin on parempi pysyä poissa ja antaa puutarhan odottaa. 

Pikkuhiljaa olen palannut puutarhan pariin. Uuden kasvihuoneen sato taitaa olla menetetty, mutta mitäpä muutamasta tomaatista kun kyseessä on ollut tilanne jossa läheisen traumaattinen menettäminen on ollut hyvin lähellä. On ollut muut ajatukset mielessä kuin kasvihuoneen kastelu tai rikkaruohojen kitkeminen. 

Eilen tein vähän sadonkorjuuta. Pelastin loput tomaatit uudesta huoneesta, vanhassa kasvihuoneessa on tulossa lisää satoa. Luumusato on tänä vuonna kohtalainen, kuvan luumut keitin illalla hilloksi. Talvella harmittaa jos ei ole luumuhilloa.

Remontti on edennyt maalausvaiheeseen. Listat ovat kahteen kertaan maalattuja, ei puutu kuin kiinnitys paikoilleen. Sen jälkeen vähän sähkötöitä sekä lattian kiinnitys ja suopakuuraus ja voimme muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Huoneesta tulee kovin sininen, sen uusi nimi taitaakin olla sininen sali vanhempien valtakunnan sijaan, onhan huone entinen sali.

Lauantaina pakotin itseni lähtemään Mustilan taimipäivään. Olisi saattanut harmittaa jos en olisi mennyt. Ja olin sopinut Minnan kanssa, että toimitan hänelle yhden iiriksen taimen. Muutamia kivoja löytöjä tuli tehtyä. Yksi niistä on kuvan rusokellopensas. Toivottavasti suostuu viihtymään meillä. Ajattelin kokeilla sitä hortensiapuutarhaan, ehkä sieltä löytyy vielä jokin vapaa nurkka. Seuraavaksi pitäisi löytää into ja aika laittaa taimet maahan. Sääennuste onneksi antaa armoa, hyvää säätä on ennustettu pitkälle syksyyn.

Tästä jatketaan, ehkä jo huomenna tartun työkaluihin, siivoan perennoja pois ja kitken muutaman rikkatuohon. Otan kuvia puutarhasta ja päivitän blogia lisää. Ainakin luen kaikki postaukset mitkä muiden blogeista ovat jääneet väliin.