tiistai 20. helmikuuta 2024

Oivan kuulumisia

 Oiva on yksi vilkkaimmista kissanpennuista joita olen tavannut. Virtaa ja energiaa riittää. Vastapainoksi yöt nukutaan hyvin ja ensimmäinen herätys on vasta aamukuudelta. Silloin Oiva tulee tassulla painelemaan nenääni ja näin ilmoittaa, että nälkä on yltynyt liian kovaksi. 

Ensin otetaan puolikas herkkutikku, sen jälkeen lipaisu jogurttia ja syöksytään märkäruuan kimppuun. Vasta sen jälkeen malttaa syödä jogurtin loppuun.

Oivan suuret korvat ovat olleet ongelmana. Niihin tulee hiiva josta on käyty lääkärissä. Korvapunkkeja epäilin, mutta kyseessä olikin hiiva. Nyt on käytössä täysin viljaton ruokavalio ja se on auttanut, hiivan määrä on vähentynyt huomattavasti eivätkä korvat enää kutise jatkuvasti. Hiekkalaatikon tuotokset ovat kiinteämpää joten oikeilla jäljillä ollaan. Matokuurin annoin varuiksi vähän tiuhemmin, emonsa kun söi jyrsijöitä. Kuvassa kerjätään Jalon kanssa herkkutikun pätkää.
Kaiken vilkkauden vastapainona Oiva on melkoinen sylikissa, tässä ollaan liki koko ilta kun olin ollut pari yötä pois kotoa. Oli ollut kova ikävä omaa syliä.
Sohvaperuna kun väsähtää leikin jälkeen, niin väsähtäminen on totaalista. Kun nukutaan, niin nukutaan. Painoa Oivalla on jo yli 3kg, ikää viisi kuukautta joten kasvu on ollut hyvää.
Jalon kanssa makoillaan vierekkäin. Jalo pesisi mielellään Oivaa, mutta pieni ei oikein sellaisesta piittaa. Menee aina painiksi ja riehumiseksi.
Sanoinko jo, että Oiva rakastaa ruokaa ja herkkuja. Tässä odottaa josko tipahtaisi makkaraa lattialle. Ei tipahtanut. Sai vain haistella.

Kunhan käydään uudestaan lääkärissä ja hoidetaan kastraatio pois alta, voidaan aloitella ulkoiluharjoitukset. Oven raosta Oiva haistelee ulkoilmaa, mutta jo lasikuistille meno on toistaiseksi liian jännittävää. Jaloa haistellaan kovasti sen jälkeen kun Jalo tulee ulkoa sisälle, outoja ja erilaisia tuoksuja on paljon. Eiköhän Oivastakin saada oiva myyräkissa, kaikki merkit ovat sen puolella.


15 kommenttia:

  1. Kiva kuulla Oivasta. Kissa on tosi kaunis, meillä oli aikoinaan samanlaisia raidallisia tiikerikissoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiva on kaunis. Harmaaraidallisia on ollut meilläkin mutta ei yhtään ihan Oivan väristä jossa ei ole yhtään valkoista.

      Poista
  2. Ihana sylikissa Oiva! Aivan varmasti siitä tulee hyvä myyräkissa ja reipas seuralainen puutarhahommiin. Mukavaa, että Jalokin on hyväksynyt Oivan.
    Kävin eilen moikkaamassa isää hoivakodissa. Käytävällä tuli vastaan hyvin paljon Oivaa muistuttava Sisu-kissa, iältään 8 kk. Se on paperiasioita pyörittävän työntekijän kissa, joka kaikkien luvalla viettää usein työpäiviä vanhusten parissa. Hälinästä ja lukuisista hellyyttä tarjoavista käsistä huolimatta Sisu on hyvin rauhallinen, eikä näytä pelkäävän juuri mitään. Hyvin on turvassa 3. kerroksessa, kun sen tassut eivät ylety hissin nappuloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mieletön sylimarakatti. Ja yöt nukkuu jaloissa. Hoivakodeissa saisi olla enemmänkin elämiä, toki se hyväksyen, että joku voi olla allerginen. Eläimet tekevät asukkaille ja miksei työntekijöillekin hyvää.

      Poista
  3. Ihana kuulla nuoren Oivan kuulumisia. Hän on niin kaunis raitapaita! Hyvä juttu, että korvien vaiva selvisi ja on nyt hoidossa. Harva tajuaisi, että korvavaivakin voi johtua ruuasta.
    Ihanasti Jalo on kaverina ja ehkä Oivakin pesut hyväksyy, kun vähän rauhoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raitapaita on hyvä nimitys. Raitatiikeriksi kutsun kun hellittelen. Korvavaiva oli alkuun ilkeä vakka lääkkeet auttoivat onneksi nopeasti.

      Poista
  4. Ihana Oiva! Meillä on auttanut koiran hiivakorviin Anivox-niminen korvahuuhde. Sisältää pihkaa. Sillä on muutaman kerran viikossa putsattu korvat eikä ole kohta tarvinnut vuoteen käydä ell vastaanotolla, ennen oli käytävä n. 3x vuoteen kun tulehtuivat ja kutisivat. Tuo sopii siis mielestäni myös kissoillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Otan tuon ehdottomasti kokeiluun. Nytkin on käytössä lääkärin ohjeesta koirille tarkoitettu korvienputsausaine ja kortisonisuihke.

      Poista
  5. Ihana Oiva!

    Luin tuossa edellistä postausta. Minullakin ostosiemenet itävät heikosti ja hitaammin kuin aiemmin. No, joskus koko satsi on pitänyt kylvää uudelleen, mutta useammin ne ovat itäneet nopeasti ja suht hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana kissa, täydellinen meille. Viime vuonna minulla itivät kaikki siemenet heikosti ja hitaasti, tänä vuonna toivottavasti on toisin.

      Poista
  6. Voi miten suloinen Oiva onkin, melkein vauva! Näyttää aivan samalta kuin tyttären isokorvainen ja pitkähäntäinen kollipoika Sinikka. Ihanaa, kun kissa tulee syliin rapsuteltavaksi, kaikki eivät sitä tee. Rapsutuksia molemmille kisuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiva on isokorvainen. Ihan täysi sylikissa ainakin nyt, sitä ei vielä tiedä mitä on aikuisena. Nyt on kova läheisyyden tarve.

      Poista
  7. Oiva-lutunen <3 On mukavaa, kun lemmikki viihtyy myös sylissä paijailtavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on mukavaa paijata, on ollut hyvää terapiaa Alman lähdön jälkeen.

      Poista
  8. Ihania kuulumisia😻 Vaikka Oiva ja Saimi ovat ulkonäöllisesti kuin kaksi marjaa niin ihan erilaisia kuitenkin. Saimi ei tule koskaan syliin, aina vain viereen. Pihaharjoittelut me aloitettiin jo ihan pienestä. Ensin meni vain terassille mutta aika pian alkoi jo taloa kiertää kivijalan vieressä. Sitten taas asteittain bähän kauemmaksi leikkipaikoille. Minä seurasin perässä kuin hai laivaa, pelkäsin että joku poikakolli tulee ja tuikkaa paksuksi😅

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)