Alma

 Alma

 25.5.2014 - 11.12.2023.

Eilen oli ihan hirveä päivä. Vein Alman lääkäriin hengityksen rohinan vuoksi. Kotiin tulin eutanasian saaneen kissan kanssa.

Almalla alkoi viikonloppuna kova rohiseva hengitys. Söi ja joi normaalisti ja kävi hiekkalaatikolla joten en vienyt sitä viikonloppuna päivystykseen. Maanantaina en enää odotellut vaan vein kissan lääkäriin ajatukselle, että tulee antibioottia tai kortisonia ja homma on siinä.

Ei ollut. Ensin suljettiin pois sydänvika. Se olisi ollut helpotus, sillä sydänvika pysyy yleensä kurissa lääkkeillä. Seuraavaksi epäiltiin kasvainta keuhkoissa. Siinä kohtaa sanoin, että nyt ei pitkitetä asiaa sillä lopputulos olisi sama diagnoosin jälkeen, eutanasia.

Alma syntyi Iineksen viimeiseen pentueeseen. Pentu jäi meille tuon kauniin otsatäplänsä vuoksi. Ja kaunis kissa Almasta kasvoikin. 

Alma sai viettää vapaasti ulkoilevan puutarhakissan elämää. Kolmet pennut syntyivät ja sen jälkeen alkoi rauhallinen sinkkuaika. Viimeiset pari vuotta sisäelämä kiinnosti ulkoelämää enemmän.

Syliaikaa onneksi ehdittiin viettämään paljon. En tiedä kuinka selviän tämän yli. Ensin kesällä Iineksen häviäminen ja nyt tämä, täysin yllättäen tullut Alman menetys. Ei ketään enää naukumassa ja kantamassa leluja, ei sylikissaa tai uunin päällä kehräävää karvakasaa. Ei öisin jalkojen päällä nukkuvaa kissaa, ei talon vahtia ja uskollista ystävää.

Jalo sai haistaa Alman ruumista kun palasimme kotiin. Illalla Jalo oli kovin levoton ja sillä onkin nyt ensimmäistä kertaa elämässään tilanne, että on talouden ainoa kissa. Ei ole enää emoa tai emon emoa seurana.

Tuska ja ikävä, ja ahdistus Alman menettämisestä on jotain jäätävää.

Vaikka tiedän, että ajan kanssa helpottaa, nyt ei tunnu yhtään siltä.