keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Risteytymiä

Muutaman vuoden minulla on ollut puutarhassa akileijoja ja nyt alkaa näkyä ensimmäiset risteytymät. Ahkerin on ollut talon edustan liila akileija, sen jälkeläisiä olen siirtänyt puutarhassa sinne ja tänne sekä jakanut eteenpäin.
 Upein muunnos on tässä, täydellisen tummanpunainen yksilö. Ja kaikenkukkuraksi näitä on puutarhassa useita. Voisi riittää jakoonkin.
 Ja tässä epämääräinen kuva alkuperäisestä yksilöstä. Kaunis sekin vaikka siementää liki ongelmaksi asti.
 Tällä punavalkoisen akileijan risteymällä on hauskat liukuvärjätyt terälehdet. Emokasvin kanssa kävi hassusti, sen taisin menettää vaikka koitin siirtää ison juuripaakun kaikkien taitojeni mukaan. Eipä ollut kovin kummoiset taidot. Vaan onneksi näitä jälkeläisiä on muutama vaikka niistäkin kaksi isoa menetettiin viime talvelle.
 Vaan entäpä tämä kaunotar! Voi vietävä mikä kukka. Ainut, että en enää muista onko tämä niitä siskon pihasta tuotuja akileijoja vai oma vaaleanpunaisen ja valkoisen kerrotun risteymä.
 Oikeastaan ihan sama kumpaa kantaa hän on, minun puutarhassani on sijaa. Siemeniä täytyy kerätä talteen visusti.
 Türista tuodun särkyneen sydämen mukana tuli orvokkeja. Ne ovat saanet levitä rauhassa, mitä nyt olin turhan ahkera kitkijä ja poistin muutaman alun.
Jotain jäi, ja yksi niistä oli tämä luonnovaraisen pelto-orvokin kanssa risteytynyt alku, pelto-orvokkia kun on kasvanut tuossa rikkaruohona. Aivan ihanan hempeät värit ja tämän värisenä saa jäädä kasvamaan.

Ensi vuodeksi, tai viimeistään seuraavaksi on odotettavissa lisää mieluisia yllätyksiä, akileijoihin on tulossa erittäin runsaasti kukkia.

17 kommenttia:

  1. Ihania yllätyksiä! Mahtava viininpunainen, älä vaan ala luopumaan aarteistasi :-D Voihan olla, että joku taas häviää, alikeijat eivät ole kovin pitkäikäisiä, siksi ne siementävätkin niin ahkerasti. Suorastaan herkullisia ovat, toinen toistaan ihanampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita tummanpunaisia alkuja on yli kymmenen, olen antanut liilan siementää aika vapaasti, keväämällä jaoin kymmeniä alkuja pois kun penkissä ei enää muuta kasvanutkaan. Loput saa jäädä ja osan taidan siirtää uusien kivimuurien viereen.

      Poista
  2. Akileijat jaksavat hurmata minua. Minun ei ole ollut kovinkaan helppo lisätä niitä siemenistä. Jos pussillisesta siemeniä on jäänyt yksi akileija, hyvä on, mutta kaikista pussillisista ei ole jäänyt yhtään mitään. Nuo risteytymät ovat... sanat eivät riitä sanomaan. No, Saila tuossa sanookin: aarteita. Erityisesti tykkään tuosta vaaleasta ja hyvin kerrotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu tuntuu olevan minulla, ja kaiken lisäksi siemenestä lisääminen on hidasta. Ja juurakko ei taas kestä jakamista. Onneksi sinnikkyys palkitaan kuten tuon vaalean ja kerrotun kanssa. Käyn joka päivä kurkkaamassa kukkaa muuttuuko sen ulkonäkö vielä noin pallerosta joksikin muuksi.

      Poista
  3. Akileijat on kauniita kaikissa väreissä. Erityisen komea tuo tumma.
    Meillä on vanha piha ja täällä on vaaleanpunaista ja violettia akileijaa. Leviävät kyllä vähän turhankin innokkaasti joka paikkaan. No onpahan antaa taimia kaikille halukkaille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, taimia riittää :) Liila on minulla ahkerin leviäjä, toisena tulee vaaleanpunainen, kolmantena valkoinen. Jalommat leviää selkeästi hitaammin.

      Poista
  4. Upeita akileijoja, ekassa oikein pysäyttävä väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin väri on hieno, olin aika yllättynyt siitä kun odotin että kaikki akileijavauvat olisivat emoaan vaaleampia.

      Poista
  5. Upea tumma tuo ensimmäinen akileija. Viime aikoina tummasävyiset kasvit ovat kiehtoneet kovasti. Hienoa, että tulee paljon värimuunnoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tummatkin kasvit on hienoja vaikka vaaleanpunainen on se mun väri kukkamaailmassa. Mutta pitää olla muitakin värejä ja viininpunainen on kaunis akileijoissa.

      Poista
  6. Kauniita akileijoja. Jännä, miten ne risteytyvät keskenään ja tulee vaikka kuinka hienoja uusia yksilöitä. Meillä ei vielä akileijat kuki. Mutta tässä notkossa kaikki aloittaa vähintäänkin viikon myöhemmin kuin muualla. Olenkin sitä mieltä, että meidän reilu kaksituhatta neliötä on III-vyöhyke II-vyöhykkeen sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään kuki vielä kaikki akileijat, nuo liilat ovat niin aurinkoisessa paikassa, ovat aina ekana kukassa. Ja todennäköisesti mekin olemme vyöhykettä lll vaikka virallinen luokitus on ll.

      Poista
  7. Upeita akileijoja, varsinkin tuo eka tumma risteymä! Jos siemeneniä jää yli, mulle saa lähettää! Hyvää jussia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmana riittää, muistuta syksyllä!

      Poista
    2. Loistavaa!! Minulla on tulossa vaaleansinistä ja sitten jotain kysymysmerkillä olevia siementaimia. Voidaan vaihtaa siemeniä, kunhan saan ne eka kukkimaan.

      Poista
  8. Akijleija on ihana muuntautuja! Kauniita! Minä sain tuollaisen tummanpunaisen yksilön siemeniä Vehkosuon Tessalta ja nyt ne puskevat penkistä. Kukkaa eivät tee vielä tänä vuonna, mutta arvaa jännäänkö niiden väriä. Ennestään mulla on liilan ja valkoisen sävyjä.
    Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijojen väriä on aina jännittävä odotaa, nupusta ei voi aina edes päätellä tulevan kukan väriä.

      Poista

Kiitos kommenteista :)