Ennen ja jälkeen

Tulevana lauantaina 11.6. pikkuinen museoni ja puutarha on auki yleisölle liittyen Avoimet Kylät-tapahtumaan. Sitä tähdäten olen tämän viikon kitkenyt kukkapenkkejä, pensaiden alustoja ja kaikkea mahdollista. Ennen sateita oli tavoite saada toinen talon vierustan kiveyksistä valmiiksi.

 Tästä tilanteesta lähdin. Työnä oli nostaa kivet pois, sanomalehteä alle ja kivet uudestaan päälle.

 Kurjenmiekkojen ja päivänliljojen alue kaipasi sekin rikkaruohoista siistimistä.

 Kivien suhteen oli laiska enkä nostanutkaan kiviä pois kuin pahemmalta pätkältä. Lähinnä lasikuistia kasvavat rikat lähtivät niin hyvin pois että kivet saivat olla paikoillaan.

 Istutusaluekin siistiytyi heti kun siitä kiskoi kottikärryllisen verran rikkoja pois. Korte tuossa meinaa vähän vallata alaa mutta siinähän yrittää, nypitään pois.

 Kaapo-koiruus on ollut tämän kesää hyvä puutarha-apulainen. Nuoruuden karkaamisvimma on taakse jäänyttä elämää ja nyt Kaapo pysyy omassa pihassa ja kitkijän lähettyvillä. Pihan harakat eivät vain oikein tykkää vapaana juoksentevasta koirasta ja kissoista. Poikaset lähtivät pesästä muutama päivä sitten, ja nyt niitä suojellaan uutterasti vaikka koira ja kissat eivät mene lähellekään poikasia harakan nokkaisujen pelossa. Emon vaistot pelaavat harakoillakin.

Tien viereisen kivimuurin koristukseksi vein kaksi suurta sähkölinjojen posliinieristintä jotka mies oli pelastanut jostain kaatopaikkakuormasta. Samalla istutin muutaman kesäkukan vanhoihin peltiastioihin muurin lomaan.

Tämän kesän tavoite oli jatkaa kivimuuria vasemman reunan kiveen saakka. Tavoite on jo toteutunut ja lisääkin on tiedossa kun navetan takaa pitää siirtää muutama isompi kivi pois. Kivimuuri jatkuu muutaman metrin vasemmalla ja sitten onkin toistaiseksi valmis. Oikeaa puolta vielä harkitaan jatketaanko muuria vai pidetäänkö alue avoimena huoltoväylänä arboretumille.

Ruusuista omenapuuhun

Ostin salaisen puutarhan rosarioon viime kesänä Oulujoen taimistolta 4 erilaista tarhapimpinellifolio-ryhmän ruusua. Kaikki selvisivät kunnialla talvesta hengissä ja kukkivat tänä vuonna. Voitte arvata minne teen seuraavankin taimitilauksen. Ensinnäkin tilaus hoitui äärimmäisen laadukkaasti ja taimet ovat olleet vahvat. Jokainen pensas tekee jo juurivesojakin. Eikä tämä ole maksettu mainos.

 Ensimmäisenä kukkaan ehti ruusu "Marzipan". Kukka on nimensä veroinen, kuin äklöä marsipaania tuoksua myöten.

 Pensaaseen on tulossa valtavasti kukkia vaikka se on vielä ihan pieni. Nuppuja on kymmeniä. Tässä kohtaa ei voi hehkuttaa liikaa hyvän taimen merkitystä.

 Myös juhannusruusu kukkii talon eteläpäädyssä. Viime vuonna juhannusruusun kukinnot mätänivät jo nuppuvaiheessa sateiden takia, tänä vuonna taitaa onnistua kukkiminen paremmin.

 Kasvimaan pionipenkissä kukkii ennätysmäärä idänunikoita. Joku kysyi minulta miten pionit ja idänunikot tulevat keskenään toimeen. Sanoisin että ovat hyvä yhdistelmä. Pionit pitävät idänunikoita pystyssä ja aikanaan kun idänunikoiden kukinta on ohi, peittää pioni tuuheudellaan ruskettuneet unikon varret pois näkyvistä. Kun pioni kukkii, on idänunikko jo vaipunut lepoon.

 Viikonloppuna tapahtui arboretumin rintamalla suuria asioita. Koko II-alue on nyt myllätty, tasoitettu ja kylvetty nurmikonsiemenelle. Seuraava työ on miettiä mitä puita sinne istutetaan. Nurmikko antaa miettimisaikaa, ei ole kiire pähkäillä. Pähkäillessä voisin tehdä kivipuron valmiiksi. Puro on kesken sillä kaikki into meni kun ruskea kangas kivien alla ei toiminut. Vaikka kangas on kaksinkerroin, kasvaa siitä esimerkiksi juolavehnä läpi. Taidan ostaa kunnon suodatinkangasta, paksuinta mitä markkinoilta löytyy ja tehdä koko puron alusta alkaen uudestaan.

 Arboretun II on eri puolella pihatietä kuin ykkösalue. Ruusukaaren sisällä näkyy pätkä kivimuuria joka rajaa varsinaista piha-aluetta ajotiestä. Ajotiekin näkyy kuvassa, sen taakse loppuu tonttimme tällä puolen pihaa. Arboretun on tarkoitus liittää kivimuuriin ja tiehen saakka. Se taas tapahtuu kasvivalinnoin, ehkä vähän muutenkin, joitain ideoita asian suhteen on. Kivimuuria jatketaan sitä mukaa kun kiviä tulee vastaan.

Arboretum I puolella kasvaa hellimäni aarre, kuvasta en saanut millään tarkennusta, koittakaa kestää. Tämä pieni omenapuun alku on pihan alkuperäisen koristeomenapuun siementaimi. Otin taimen talteen kasvimaalta koska se teki tummia lehtiä. Kaikki muut siementaimet ovat tehneet perinteisiä vihreitä lehtiä. Odotan melkoisella innolla millainen puu tästä kasvaa. Kuvaamisen jälkeen taimi pääsi takaisin verkon sisään, tätä ei jänikset saa syödä.

Nyt nautitaan viileämmistä säistä. Oivallisia ilmoja tehdä kivien kantoa ja lapiokaivuita.

Kaikin aistein

Lisää akileijoja on avautunut tai avautumassa kukkaan. Ja niin monta muutakin lajia, tuntuu ettei tässä perässä pysy. Pitäisi kitkeä, kantata penkkejä, siirtää siementaimia purkkeihin, nimikoida taimet, keksiä paikka viiniköynnökselle, kerätä kiviä, istuttaa nurmikkoa ja vaikka mitä. Ja tietysti unohtamatta tärkeintä, puutarhasta nauttimista kaikin aistein.

 Vieno ja kaino, nupultaan lähes täysin vihreä akileija. Kun näin tämän ekan kerran ajattelin että ai, että tämmöinenkin on meille ilmestynyt. Erittäin mielenkiintoista nähdä väritys auenneessa kukassa.

 Punavalkoinen herkkä lady. Alkuperäinen punavalkoinen jonka siementaimiin tämä lukeutuu, on hävinnyt. Näitä lapsukaisia on vähän siellä ja täällä.

 Ei saa kertoa muille, söin jo viisi lakkaa omasta pensaastani. Vielä viisi jäljellä. Voi taivas, että olivat hyviä. Jos vain tekemäni tekosuo selviää talven koettelemuksista niin ostan sen täytteen lakan taimia. Vannon.

 Illakko antaa ärsykettä hajuaistille. Olen yrittänyt etsiä valkoista illakkoa joko taimena tai siemenenä mutta tuntuu olevan ihan mahdotonta. Liilastakin tykkään.

 Siskolta napattu mummon myssykät-akileija alkaa olla parhaimmillaan. Tämä kasvaa luumulehdossa mutta rosarioon laitoin näitä useita. Sopivat kauniista yksiin ruusujen kanssa.

 Ostin viime kesänä taimipäiviltä karhunvatun taimen. Tämä on kuulemma jonkun tutkimuslaitoksen koekantaa, siksi nimetön. Meillä selvisi hyvin ensimmäisen talvensa vaikka pari latvusta palellutti ja jänis vähän naposteli. Kukkia on kaikesta huolimatta tulossa erittäin runsaasti. Luulenpa, että tykkää olla vasten lämmittävää kivimuuria.

 Ja hieman lisää akileijoja. Türin penkkiin on ilmestynyt metka siementaimi. Väri on hauskan laikukas, sekoitus vihreää ja vaaleanpunaista. Olen ihan heikkona tähän, suorastaan in lööv.

Toinen rakkauden kohde, erilaiset laukat. Tänä vuonna näyttäisi etteivät laukat ole parhaimmillaan. Ukonhattupenkin laukat istutin vasta viime syksynä, muistaakseni ovat jostain sekoituspussista. Passaavat hyvin paikoilleen ukonhattujen eteen missä pikkusydämet kukkivat vielä täyttä häkää. Akileijat ovat tulossa kukkaan mutta liiloina erottuvat taustastaan heikonlaisesti.

Kuuloaistimuksia tarjoili tänään taas jostain pihahaan ilmestynyt fasaani. Kumma lintu kun ei pelkää koiraa eikä kissaa. Minun puolesta saisi pelätä, sillä jos kerrankin erehtyy kaivelemaan taimiani niin saa luvan päätyä paistiksi.