Puutarhapäivä

 Tänään olisi ollut monta kivaa tapahtumaa mihin mennä käymään mutta päätin jäädä kotiin. Säätila kerrankin sellainen, että puutarhatöitä voi kuvitella tekevänsä koko päivän. Jopa aurinko paistoi, sitä ei olekaan meillä vähään aikaan näkynyt.

Puutarhatyöt tuli tehtyä, enemmän kuin ajattelin. Niistä ei sen enempää, kuvat ovat tänään kuvia Suomen luonnosta, luonnon päivän kunniaksi.

Amiraaleja tahi muuta sotaväkeä ei ole pahemmin puutarhassa piipahdellut tänä kesänä. Jättiverbenat ovat saaneet olla kovin yksinään. Niinpä olin hihkua riemusta kun näin amiraalin vierailulla. Verbena on itsestään kasvuun lähtenyt viime vuoden taimen siementaimi, kokeilen taas samaa sillä jättiverbenaa on oikein mukava kasvattaa näin.

Punalatvat olivat kovasti nokkosperhosten mieleen. Nokkosperhosissa oli kaikki näkemäni yksilöt jo kovin haalistuneita ja resuisia. Taitaa olla niilläkin kesä ohi.

Neitoperhoselle maistui piparmintun kukat. Nokkosperhoset mahtuivat hyvin samoille apajille.

Tätä näkyä en olisi halunnut kohdata. Useampaan ruusukaalin lehteen oli ilmestynyt toukka-armeija. Se oli välitön sotatilan julistus. Saastuneet lehdet pois ja niiden upotus kiehuvaan veteen toukkineen päivineen.

Touhutessani alppiruusumetsikössä huomasin siellä komean hämähäkin. Minulle tämä on ristilukki, mutta virallinen lajinimi on aitoristihämähäkki. Sen verran komea otus etten mennyt ihan lähelle.

Siinä tuo söi verkossaan saalista, mukavaa lauantailounasta. Näytti olevan jonkin sortin kärpästä tarjolla.

Kuten blogissa pitää olla joka kesä vähintään yksi pionikuva, pitää olla myös yksi kärpässienikuva. Jouduin oikein etsimään, että löysin kärpässienen. Kantarellisato on yhtä surkea, löysin tasan yhden ja jätin sen metsän eläinten syötäväksi. Vähän hassua surkutella huonoa sienisatoa kun ei meillä kukaan syö sieniä. Vaan olisihan niillä ollut taas kiva ilahduttaa sellaista jonka ruokavalioon sienet kuuluvat.