Kärhöjä

Puutarhaan on tullut parissa vuodessa lukuisia kärhöjä. Osa on jo heittänyt henkensä, osa kituu, osa on jotain muuta kuin myytiin ja osa on juuri sitä mitä pitää ja voi erinomaisen hyvin. Tässä muutama kuva kesän 2020 kukkijoista.

Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' kukkii hurjan paljon. Kärhön tuki on onnettoman pieni mutta eipä siitä oikein voi repiä kärhöä pois, niinpä olen taittanut kasvuston hellävaraisesti itsensä ympärille. Toimi.

Rosarion nimetön kärhö tekee isot kukat ihan toisiinsa kiinni. Hyvää vastapainoa ruusuille.

Loistokärhö 'Margaret Hunt' on lemppareitani. Olisin voinut vannoa sen värin täysin liilaksi.

Vaan hetkinen. Toisesta suunnasta kuvattuna se onkin vaaleanpunainen. Tämä kukkii joka vuosi erittäin runsaasti. Jopa tänä vuonna vaikka nousi todella myöhään ja aluksi vain yhden verson voimalla.

Viticella-ryhmän 'Abundance' kärhö on Viron tuliainen monen vuoden takaa. Se kasvaa hitusen liian varjossa ja liian kuivassa. En taida kuitenkaan siirtää sitä vaan kukkikoot tässä pienenä pensaana. Kärhön viereiseltä alueelta olen hävittänyt koko kesän vuohenkelloa. Kolmeen viikkoon ei ole noussut yhtään uutta taimea. Pienesti uskallan jo juhlia itseäni voittajaksi.

'Madame Julia de Correvon' on jo esitelty mutta ansaitsee kauneudessaan uudenkin kuvan.

Kellokärhökin tarvitsee ensi vuonna korkeamman tuen. Se on helppo tehdä sillä kärhö kasvaa joka vuosi uudestaan ja kukkii saman vuoden versoilla. Kuivan paikan takia kärhö ei ole kasvanut kovin tuuheaksi mutta minulle riittää tämäkin kukinta. 

Kahteen kärhöön iski aiemmin kesällä pienet vihreät toukat. En kohdellut niitä kovin luonnonmukaisesti vaan suihkutin kärhöt kylmästi Raidilla. Toukat kuolivat heti eikä niitä ilmestynyt enää uudestaan. Kumpainenkin kärhö selvisi hengissä, kukkia tuskin saadaan sillä ovat alppikärhöjä. Toisesta en muista edes nimeä eikä sitä tullut laitettua ylös muistiin, kunhan kukkii sitten joskus niin voin verrata kukkia parin myyntilapun tietoihin ja ehkä saada kärhön nimen selville.