keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Mistä inspiraatiota ruuanlaittoon?

Yhden kotityön kanssa en taida ystävystyä koskaan. Se on nimeltään ruuanlaitto. Tuntuu, etä kun teen ruokaa niin se on aina sitä samaa. En edes osaa hakea netistä uusia ideoita koska en tiedä mitä hakea. Onni on mies joka laittaa ruokaa ja on kokeilunhaluisempi kuin minä. Silti juuri keskustelimme siitä, että ruuanlaitto kaipaa jotakin uutta.

Yksi syy taitaa olla kasvavat lapset. Meillä syödään nykyään aniharvoin keittoja tai laatikkoruokia joita oli usein kun lapset olivat pieniä ja perhe suurempi. Nyt ruokana menee salaatti tai joskus riittää pelkät voileivät. Toinen syy on aika. Kun töistä tulee kotiin iltamyöhällä haluaisi jotain nopeasti valmistuvaa eikä kolme tuntia uunissa haudutettua lihapataa, joiden vuoro on viikonloppuisin.

 Kasviksia haluaisin lisää vaikka lihasta emme ole valmiita luopumaan. Tuntuu, että näissäkin menee perusvaihtoehdoilla. Viikonloppuna ostin pitkästä aikaa rasiallisen ruusukaalia vaikka ei niitä meillä muut syö kuin minä. Yksi pieni ongelma sekin, miten laittaa ruokaa joka maistuu koko perheelle.
 Työssäni päiväkodissa saan nauttia lounaalla hyvistä ja monipuolisista salaateista. Ainakin ne ovat sitä kotona laitettuun verrattuna. Turhan usein salaatti on tehty vain tomaateista, kurkusta ja jääsalaatista minun laittamana.
 Hedelmistä ollaan kahta mieltä, terveellisiä ja ei niin terveellisiä. Niitäkin meillä menee. Omena ja banaani sujahtaa usein miten ostoskärryyn. Kolmantena tulee päärynä. Granaattiomena on herkkuani mutta sen lautaselle saamiseksi pitää nähdä niin suuri vaiva että ostan harvoin. Sitruksia meillä syödään todennäköisesti liian vähän suosituksiin nähden.
 Kalasta tykkään hurjan paljon mutta se on kotona poissa laskuista miehen takia. Niinpä syön kalaa kodin ulkopuolella aina kun siihen on mahdollisuus mutta kaipaan sitä silti kotonakin. Broileria kuluu paljon, samoin naudanjauhelihaa. Hirvenlihaa on pakastimessa vaan se on juuri sitä viikonloppujen ruokaa, ei nopeaa arkiruokaa. Kasviperäisiä lihankorvikkeita tässä talossa on turha tarjota, ei maistu, ei edes allekirjoittaneelle tähänastisten maistelukokemusten perusteella.
Yhteenvetona voisi todeta, että pienellä vaivalla sitä saisi vaihtelua ja monipuolisuutta ruuanlaittoon, arjen hässäkässä se vain tahtoo unohtua ja on helpompi mennä tuttuja latuja pitkin. Uudenvuoden lupauksena tähän voisi tehdä parannusta.

Iltapalaan tein jo pienen korjausliikkeen, suklaan tilalle ostin leipäjuustoa, päärynää ja laitoin lautaselle nokareen itse tehtyä mansikkahilloa puuttuvan lakkahillon tilalle. Olipa hyvää ja voitti suklaan kymmenkertaisesti.

18 kommenttia:

  1. Mullon samaa ongelmaa. Ruaan laitto ei kuulu vahavuuksiini, isännällä viälä vähemmä. Oon lisänny syksyllä kasvisten osuutta rajusti, vaikkei isäntä mitää "terveysrehuja" suastukkaa syämähän. Kävi hilijan kuitenki hauska juttu. Tein ittelle kasvisvuaan munamairolla ja isännälle lihamakaroonilaatikon. Kuinka ollakkaa, ku luulin syäväni seuraavana päivänä omaani toisenki kerran, oli joku kasvisruakaa inhoava hiiri käyny nakertamas melekee kasvivuakani loppuhu :) Muutos, son piäniki muutos :) Broileria meilläki menöö palio. Enoo mitää muuta lihaa/jauhelihaa ostanukkaa sen koomin, ku isäntä meni hirviporukkahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä aistiherkät pojat eivät voi sietää munamaitoruokia, en edes muista milloin meillä olisi viimeksi tehty makaroonilaatikkoa, ehkä 10 vuotta sitten? Itselleni voisinkin kokeilla jotain kasvisversiota, kiitos vinkistä, mulla on just kiva yhden hengen vuoka mistä söisin pari päivää.

      Poista
    2. Munan voi korvata vaikka koskenlaskijalla, ja sekaan laittaa porkkanaa, palsternakkaa tai kesäkurpitsaa raasteena, purjoa. Tai ihan vaan keittää makaronit ja paistaa muut pannulla eikä paista ollenkaan niin ei tarvitse munamaitoa ollenkaan

      Poista
    3. Mikään laatikkoruoka ei nykyään oikein uppoa joten niitä ei tehdä, paljon syödään niin että liha on paistettu ja muut ainekset vain sotkettu sekaan, kuten se makaroni, minulle makaronin tilalla on kasviksia. Vielä kun pyöräyttää pannun kautta voinokareen kera niin onpa hyvää.

      Poista
  2. Minä kerään reseptejä kansioon aina, kun näen lehdessä tai netissä sopivan kokeiltavaksi. Sieltä niitä uusia ruokia on helppo etsiä. Minä pidän ruoanlaitosta. Yksi vinkki on, että tee kuten minä eli suuria annoksia. Niitä usein pakastan tai syödään parinakin päivänä samaa. Pakasteesta on helppo ottaa ruoka sinä päivänä, kun ei esim. kiireen vuoksi ehdi tehdä ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Minä luen kaikki mainokset tarkkaan missä on ohjeita mutta pääosin ne ovat nykyään minusta omituisia, ehkä meillä ollaan liian nirsoja :)
      Kahdeksi päiväksi on hyvä tehdä ruoka kerralla, pääsee vähemmällä.

      Poista
  3. Minullakin on ihan sama ongelma, Ei oikein keksi mitään uutta. Kerran löysin sellaisen foodie.sovelluksen, josta löytyi näppärästi hyviä ja nopeita ruokareseptejä. Sitten ne menivät päivittämän sen ja enää ei sieltä niin näppärästi löytynytkään pääruokareseptejä. Aemmin se oli helppo, kirjoitti vaan jonkun ruokaaineen ja se antoi reseptivaihtoehtoja, nyt ei. Tai sitten en vain osaa käyttää sitä :D
    Niin tyhmälle kuin se kuulostaa tuo sovellus antoi silloin paljonkin apua ja kokeilua ruuanlaittoon. Nyt pitäisi etsiä vastaavanlainen sovellus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että on ärsyttävää kun toimivaa sovellusta mennään muuttamaan, siitä saisi ihan oman postauksen.

      Poista
  4. Eri ikäisenä lapset syövät eri tavalla.Kun mun tytön pieni 7v tulee hoitoon, niin nyt ei enää muussi ja paistettu lohi kelvannut.Kyllä ihmettelin, että miksei.Mutta paprika on suurta herkkua nykyään, mutta ei salaatti kuten ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikki lapset tykänneet syödä kasvikset kasviksina ja inhonneet niiden sotkemista tai piilottamista ruokaan. Paprika pitää olla paprika raakana, herkkua täälläkin.

      Poista
  5. Ollaanpa Katja, samanlaisia, ruuanlaitossa ja makuvalinnoissa. Kun lapset olivat vielä kotona, oli se iltalämminruokakin tarjolla. Nyt he tekevät omissa kodeissaan maittavia ruokia ja minä menen siitä mistä aita on matalin. Mutta tiedostaen kasvisten tärkeyden, olen niiden osuutta tietoisesti kasvattanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten joskus kun ollaan kahdestaan niin voi olla että ruuat köyhenee entisestään, kumpikin meistä syö lämpöisen lounaan töissä joten illasta ei olisi pakko enää syödä varsinaista ruokaa. Vaikka hyvää se on :)

      Poista
  6. Kyllähän sitä ruokaa tekee, kunhan keksisi, mitä ruokaa ja miten siihen riittävästi vaihtelua. Tuntuu, että ne samat sopat ja laatikot pyörii päivästä toiseen, viikosta toiseen jne. Ehkä lapsiperheen arjessa pää oli jotenkin joustavampi keksimään vaihtelua arkiruokaan. Kun kotona on kaksi aikuista, monet muut jutut näyttävät menevän ruoanvalmistuksen edelle.
    Meillä mies tekee valtaosan arkiruoasta. Olen siitä iloinen, enkä pahemmin nurise, vaikka välillä hänen ruokansa ovat liian kummallisia. Hän ei etsi uusia eikä vanhoja ohjeita ja moni perusasia hänen taidoistaan puuttuu. Toisaalta rohkeus kokeiluun tuottaa usein mukavia yllätyksiä. Kokeilen kauppaketjujen mainosruokalehdissä olevia ohjeita ja toisinaan niistä löytyy hyviä vinkkejä, jotka jäävät elämään valikoimaamme. Suolaisen ja makean leipominen, jälkiruoat ja vierastarjoilu on minun reviiriäni.
    Olemme lisänneet vihanneksia ja usein monipuolinen salaatti korvaa lihan. Jauheliha on vaihtunut jauhettuun broileriin. Kalaa meillä syödään paljon ja parasta se on itse savustettuna (savustuslaatikossa). Laatikot ja keitot ovat helppoja ja hyviä. Oman sadon kurpitsakeittoa eri tavoin maustettuna syödään usein (kurpitsaa on pakkasessa pilkottuna). Valmisruokaa ostamme harvoin, mutta maksalaatikko rusinoilla on silloin tällöin mukava pikaruoka.
    Ruokaohjelmia ja -lehtiä on runsaasti. Ruoanlaitto on omanlaisensa muotiasia, joka ehkä tuottaa paineita niille, joille ruoanvalmistus on arkinen välttämättömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelua saisi olla enemmän. Monipuolinen salaatti on hyvä varsinaisen lämpimän ruuan korvaaja, onneksi pojatkin tykkäävät niistä. Tuo leipominen on enemmän minunkin juttu, mies ei leivo ollenkaan mutta on kyllä hyvä ruuanlaittaja, osaa paremmin kuin minä.
      Maksalaatikko on meillä aikuisten herkkua mutta ehdottomasti ilman rusinoita :D

      Poista
  7. Meillä lihansyönti on nykyään hyvin vähäistä, mutta kalaa syödään sitten sitäkin enemmän. Tykkään mieheni ohella uunissa valmistettavista kasviksista ja keitot ovat myös listalla. Marjoja syödään ihan päivittäin, eli puuron kanssa joka aamu.

    VastaaPoista
  8. Ennen pidin ruuanlaitosta ja meillä käytettiin aikaa siihen, että etsittiin reseptejä ja kokeiltiin uusia ruokia. Lasten myötä aika on käynyt niin rajalliseksi, että usein mennään niillä samoilla, nopeasti ja helposti tulevilla ruuilla. Niitä tehdään kerralla sen verran iso annos, että riittää 2-3 päiväksi. Ehkä joskus koittaa taas aika, jolloin kokkaamiseen löytyy enemmän inspiraatiota. Ehkäpä sitten kun lapset ovat isompia ja osaavat olla avuksi ruuanlaitossa. Meillä isäntä teki kerran ruusukaaleista ruuan lisukkeeksi jotain paistosta, missä oli pekonia mukana. Ai, että kun oli hyvää! Ehkäpä teilläkin innostuttaisiin ruusukaalista, jos sitä höystäisi pekonilla? Mukavaa marraskuun loppua!

    VastaaPoista
  9. Me vitsailemme välillä, että elämme ruokakeskeistä elämää: kasvukaudella kasvatamme ruokaa ja keräämme sitä metsästä. Kahden eläkeläisen ruokasuunnittelu perustuu kausiruokaan, johon käytetään kukin kauden tuotteita. Esimerkiksi nyt syksyllä keskitymme kotimaisiin kasviksiin ja hedelmiin, kun niitä on saatavilla. Muikut ja silakat ovat syksyllä listalla. Paljon valmistuu yhden astian ruokia, keittoja, patoja ja laatikoita. Ruokaa valmistuu iso annos, josta jäähdytetää ja pakastetaan osa. Siitä saamme hyvän aterian kiireisen päivän päälle.
    Ruoan valmistus ja suunnittelu on hauskaa ja viikon parin ruokalistan laatiminen on hyödyllistä. Silloin ateriat voi suunniella etukäteen. Aikaa ei mene kuitenkaan enemmän.
    Meillä käyvät lapsenlapsetkin mielellään syömässä ja teini-ikäiset ovat jo alkaneet itsekin innostua ruoanlaitosta. Ruoka voi olla hauskaa ja kiinnostavaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)