Uusin blogivillitys on täällä!

Mikä on se asia mistä kuhistaan blogissa jos toisessa. Ihmetellään ja päivitellään, että miten sitä nyt, joulukuussa. Kaikki kerrankin aivan innoissaan, ettei tullut tehtyä jo syksyllä.

Ja se on tietysti haravointi. Tänään kaivoin minäkin oman haravani taas kerran esiin, ja menin muiden esimerkin perässä pihalle haravoimaan. Eilisen sateettoman päivän jälkeen osa puutarhasta oli riittävän kuivaa jotta harava luisti.

 Samalla kiertelin kaikki kukkapenkit läpi ja onnekseni sain todeta, että missään ei näy tulppaanien tai muiden sipulikukkien piippoja. Hyvä jos malttavat odotella kevääseen saakka.

 Enimmäkseen sain haravoida pois myrskytuulien tiputtamia oksia. Tänä syksynä olin niin ahkera, että lähes kaikki lehdet tuli haravoitua pois. Ja kuvasta näkyy kuinka iloisen vihreänä loistaa nurmikossa kasvava sammal. Ei tämä ollut musta joulu vaan vihreä!

 Terijoensalava, joita pihassamme on kaksi, on ihan mieletön roskaaja. Siitä tippuu lehtiä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, ja pieninkin tuuli katkoo oksia kaikki lähitienoot täyteen. Tämä alue jäi syksyllä putsaamatta, mutta jos näitä kelejä riittää, niin eihän minulla jää kevääksi mitään puuhaa.

Lumettomuus ei minua haittaa, kunhan ei sada jatkuvasti vettä. Ja kun ajatellaan pikkuisen eteenpäin, saa parin kuukauden päästä jo kaivella siemenpusseja esiin ja miettiä mitä sitä tänä keväänä esikasvattaisi. Ei hassumpaa.