keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pari sanaa suomalaisesta terveydenhuollosta

Oma perhe on taas tässä viime aikoina kohdannut terveydenhuollon säästötoimenpiteet. Ensin täältä siirtyi oman terveyskeskuksen ilta- ja viikonloppupäivystys kalliiseen uuteen yksikköön 40 kilometrin päähän. Todellakin, siellä käymme vasta viimeisessä hädässä. Aikoinaan tuossa kirkolla sai päivystykseenkin ajan, ja sinne pääsi melko nopella tahdilla. Nyt jonotusta riittää tällä uudella systeemillä, muutama tunti on ihan normiaika mihin varautua jos on kyse lievemmästä kuin pään irtoamisesta. Ehkä tässä onkin tavoitte, kun päivystykseen ei kukaan hakeudu sen hankalan toimivuuden takia, syntyy säästöä.

Kunnan sivuilta seuraan aina lautakuntien esityslistoja ja päätöksiä. Tällä kertaa kuin luin, niin ajattelin, että onpa fiksua. Säästetään kerrankin meistä aikuisista. Jatkossa tarjotaan kunnalle työhön tuleville alle 6kk:n työsuhteessa oleville vain pakollinen lakisääteinen työterveyshuolto. Laajennetun saa vasta tuon 6kk:n jälkeen. Ihan fiksua jos tällä säästöllä saadaan esim. pidettyä perusopetuksen tuntikehys ennallaan. Vähemmän fiksua jos samat paineet kasaantuu terveyskeskukseen ja päivystykseen, ja säästöstä tuleekin menoerä.

Etenkin edellisistä tuli mieleen tämä Helsingin Sanomien kolumni joka jopa pikkaisen järkytti minua. Olisko sittenkin syytä säilyttää julkinen terveydenhuolto, ja rakentaa edes se Lastensairaala ja pian. Ja muilla kuin lahjoitusvaroilla. On jotenkin ihmeellistä, että julkisen terveydenhuollon maassa ei ole varaa satsata lapsiin vaan raha heidän tulevaisuuteensa pitää kerätä kuin kolehti. Mistä me maksamme veroja on kysymys joka herää ainakin minun päässä.

 Ja tarina jatkuu...
Marraskuussa tapahtui jotain josta olen vieläkin vihainen, eikä pelkästään siksi, että säästö kohdistui omaan lapseeni ja hänen syntymättömään vauvaansa. Tyttärellä on perussairaus jossa on aivan ehdottoman tärkeää hoitaa kaikki infektiot ja erityisesti virtsatieinfektiot välittömästi, jo ihan pienestä merkistä. Tällä kertaa terveyskeskuksessa ei oltu tilanteen tasalla ja evättiin tyttären pääsy kokeisiin jossa tulehdus oltaisiin voitu todeta. Pitäisi olla verta virtsassa. Tässä kohtaa tekisi mieli kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta sieltä terveyskeskuksessa, että mistä on koulutus hankittu, ehkä kirjeopistosta? Virtsatietulehdus kun voi olla jopa täysin oireeton ja ihan kunnolla päällä siinä vaiheessa kun verestä virtsassa ei ole mitään tietoa. Kenties pitää käydä vain tiheämmin tarpeillaan.
Seurauksena tuosta oli, että tyttären sairaudessa seurasi pahenemisvaihe ja hoitona oli kolme päivää tiputuksessa keskussairaalassa erikoissairaanhoidon osastolla jonne tytär päätyi päivystyksen kautta. Ja löytyi agressiivinen tulehdus. Vaan olipa hyvä, että kunta säästi tuossa yhden virtsakokeen hinnan. Kalliiksihan tuo kolme päivää ei toki tullut, maksoihan tytär siitä kyseenalaisesta huvista kymmeniä euroja per vuorokausi. Silti haluaisin nähdä laskun jonka kunta saa tuosta hoidosta. Ja mahdollisesti tulevista hoidoista jos pahenemisvaiheella on jälkiseuraamuksia muutakin kuin kontrolliaikoja poliklinikalla. Ehkä tytär ensi kerralla pääsee kokeisiin heti, ainakin osaa ponnekkaammin vaatia. Vaikka en minä ymmärrä sitäkään, että hoitoon pääsee vain jos osaa vaatia hoitoa isolla veellä. Joku mättää.
Lopuksi vielä pätkä Terveyskirjaston (Duodecim) hoito-ohjeista aiheesta ms ja tulehdukset.

Hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskiontelotulehdusten hyvä hoito, koska tulehdukset altistavat pahenemisvaiheille. Jos äkillinen MS-taudin pahenemisvaihe ilmaantuu ja liikunta- tai toimintakyky selvästi heikkenee tai näöntarkkuus toisessa silmässä heikentyy näköhermon tulehduksen vuoksi, annetaan suuriannoksinen kortisonihoito joko laskimoon tai nykyään joskus myös tablettimuotoisena. Tällaisen kortisonihoidon tiedetään lyhentävän pahenemisvaiheen kestoa, mutta se ei vaikuta taudinkulkuun pitkällä aikavälillä.

Oikeasti, eikö muita säästökohteita löydy kuin kansalaisen terveys?
Kuvat heinäkuulta 2013.

15 kommenttia:

  1. Vähän asian vierestä, mutta ihanaa että tyttäresi sai lapsen vakavasta sairaudesta huolimatta. Itse sairastan SLE-reumaa ja vauva on ollut toiveissa jo parin vuoden ajan, onneksi olen ihanan lääkärin hoidossa, joten eiköhän asiat järjesty :)
    Blogiasi olen seurannut jo pidemmän aikaa, ei vaan ole tullut kommentoitua ennen :)
    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, toivottavasti vauvahaaveistanne tulee totta. Tyttären sairaus on ollut stabiili, tätä tuoreinta pahenemista lukuunottamatta. Ja toivottavasti sellaisena pysyy.

      Poista
  2. Minut on käännytetty keuhkokuumeessa kotiin terveyskeskuksen päivystyksestä. Olin 350 km:n päässä kotikunnastani Helsingistä, mutta minun käskettiin hankkiutua sinne hoitoon, koska hoito keuhkokuvineen tulee niin kalliiksi pienelle maalaispaikkakunnalle, josta olen kotoisin. Olin 8 päivää kuumeessa enkä muista siltä ajalta mitään. Hoidon viivästymisen vuoksi minulle tuli loppuelämäksi astma, tarvitsen lääkkeitä aamuin illoin joka päivä. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten ollessani 21-vuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on myös käsittämätöntä ettei oman terveyskeskuksen ulkopuolella saa hoitoa. Olen tapellut saman matkan päässä että sain kuumeisen lapseni hoitoon, olisi pitänyt ajaa omaan oli kehoitus. Onneksi hoitivat lapsen kuitenkin siellä reissun päällä.

      Poista
    2. Tässäkin on varmasti vaikuttanuit paljon se, millainen ihminen on ollut vastaanotossa vuorossa. Olen omasta entisestä kotikunnastani kuullut joskus vastaavia tarinoita. Kuitenkin itse sain omalle lapselleni huippuhoidon, vaikka jo tiskillä ilmoitin, että olemme vain lomalla käymäsää, emmekä kuuulu edes suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, kun asumme ulkomailla. Hoitaja vain tokaisi, että se on aivan yhden tekevää, kyllä sairaus silti pitää hoitaa.

      Hyvin valitettavaa kylläkin, että saatava hoito riippuu siitä, kenen kanssa joutuu asioimaan. kunpa vain olisi enemmän tuollaisia ihania hoitajia, jotka vain tuumaavat, että ensin hoito, sitten byrokratia. Tosin meidän tapauksessa unohtui se byrokratiakin, koskaan ei tullut mitään laskua, vaikka kävimme lääkärillä muutaman kerran ja otettiin tied mitä laboratoriokokeita, varmuuden vuoksi.

      T: Katja

      Poista
  3. Ei nykypäivänä enää voida hyvinvointivaltiosta puhua. Kamala kiire on hakea pikasäästöjä yhdestä jos toisestakin paikasta, mutta kukaan ei vaivaudu laskemaan mitä ne kaikki säästöt maksavat yhteiskunnalle tulevaisuudessa. Omalla alalla säästöt näkyvät niin, että töitä ei yksinkertaisesti ole ja tunnetusti vähätkin rippeet menevät suhteilla. Lapsiin ja nuoriin pitäisi satsasta, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että niiltä ryhmiltä eniten nipistetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikasäästön onkin hyvä sana näille kyseenalaisille säästöille. Täällä tuo oman kylämme koulu on ollut joka vuosi yksi kunnan edullisimmista kouluista per oppilas per vuosi. Ja kuitenkin se lakkautettiin säästöjen vuoksi. Jotenkin ei mahdu minun aivoihini missä kohtaa se säästö tapahtuu.

      Poista
  4. Pistää hiljaiseksi tällaiset tarinat. Tässä yksi korsi lisää kekoon: Heinolassa aiemmin toiminut ja paljon kiitelty reumasairaala on jouduttu lakkauttamaan talousvaikeuksien vuoksi. Sieltä sai mm. oma äitini vuosia hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Vaan eipä enää. Nyt äiti juoksee yksityislääkärin vastaanotoilla. Enää ei ole fasiliteetteja saada kylmähoitoa, josta hänelle oli aiemmin apua. Pari kuuria vuodessa piti säryt pitkään poissa.

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinolan reuma oli huippupaikka! Myös oma äitini sai sieltä todella hyvää hoitoa. Nyt hoito on hajallaan siellä sun täällä mikä on todella harmi. Siellä oli huippuosaamista.

      Poista
  5. Lyhytnäköisyyttä ja jopa välinpitämättömyyttä, sitä on niin liikkeellä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että hoitoa saa vain, jos puhuu isoilla sanoilla vaatien. Säästö on näennäistä niin monessa asiassa...
    Tarja H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikkeellä on, kun kukana ei ole vastuussa mistään, on hyvä vain kohautella olkapäitä.

      Poista
  6. No niin tuttua. Täälläkin rempattiin just ihana synnäri ja kas vain, se yllättäen lakkautettiin samantien. Lääkäreille täällä pääsee jos sattuu asuun oikealla alueella: me ei asuta. Ensin ns omalääkärisysteemi, jolle piti mennä (tai päivystykseen, jonne ei päässyt) ja meidän omalääkäri oli alkoholisti joka oli yhtäkkiä kesken päivänkin pois. kymmeneen vuoteen en päässyt kertaakaan hälle lapsineni. Päivystykseen taas ei oteta kuin hengenhädässä ja tätähän ei kerrota nykyiselle papereissa, kun terveysasemille ohjeistuksia jaellaan. meillähän on terveysasemallamme nyt (kun omalääkäri systeemi purettiin) yksi lääkäri, tai siis oli, valittiin virkaan ja on nyt muualla! Eli ei ole lääkäriä :D Kun sinne soittaa (hoitajalle) niin "ai silmätulehdus, menkää päivystykseen! " Soitetaan päivystykseen: "silmätulehdus? soittakaa huomenna oman alueenne terveysasemalle. Ai ei ole lääkäriä, no soittakaa huomenna jollekin toiselle terveysasemalle". Soitetaan: "ette ole tältä alueelta, soittakaa päivystykseen.....".

    Sillälailla.

    VastaaPoista
  7. Kurjaa tuo tuollainen. Minulla on monia perussairauksia ja olen vaihtanut usein paikkakuntaa, mutta yleensä olen saanut hyvän ja asiantuntevan hoidon. Ms-tautini kanssa käyn keskussairaalassa ja jos on joku tulehduksen alku tai epäily, soitan ms hoitajalle ja saan hyvät neuvot ja usein avunkin.
    Onneksi tyttärelläsi on stabiilivaihe menossa ja niinhän se usein on odotusaikana. Nuo tulehdukset vaan ovat niin kamalan kavalia tämän taudin kanssa, itsekin olen parannellut tulehduksen aikaansaamia pahenemisvaiheita jopa vuodenkin. Minulla on diabetes, astma ja monta muuta sairautta, mutta ms on kaikkein kenkuin matkaseuralainen ja kaikkein yllätyksellisin. Tyttärelle terveisiä ja tsemppiä.

    VastaaPoista
  8. Kuinka ollakaan, eilen tuli käytyä päivystyksessä heti kun sen manasin ja niin vaan sain hyvää palvelua! :)

    VastaaPoista
  9. Valitettavasti on useitakin huonoja kokemuksia terveyskeskuksesta. Pienellä paikkakunnalla asuvat ovat usein huonommassa asemassa, kun päivystykseen pitää lähteä matkojen päähän ja sitten ei välttämättä edes saa hoitoa, jota kipeästi tarvitsisi. Onneksi on sitten niitä positiivisiakin kokemuksia toisessa vaakakupissa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)