tiistai 17. toukokuuta 2011

Vauvakuume

Ensimmäisen lapsen syntyessä olin 22-vuotias. Lapsi oli toivottu, ja jo jonkin aikaa yritetty. Kun tyttäremme sitten näki päivänvalon, ei toisella lapsella ollut kiirettä. Mietimme jopa lapsiluvun jättämistä siihen yhteen. Mieli kuitenkin muuttui, ja pojista vanhin syntyi reilu neljä vuotta myöhemmin.

Ero yhden ja kahden lapsen välillä oli mullistava. Ajattelin että ei enää koskaan! Kolmas veisi takuulla vaativuudellaan ennenaikaiseen hautaan. Sitten miehellä alkoi jonkinsortin vauvakuume. Kolmas lapsi pitäisi saada, ehdottomasti. No mitäpä siihen vaimo sanomaan muuta kuin että sopiihan se. Kolmas lapsi saatiin reilut viisi vuotta toisen jälkeen. Ja samalla hetkellä tiedettiin, että neljäskin halutaan, aika veikeä tunne synnytyssaliin.

Kolmas lapsi, toinen poikamme oli siihen astisista helpoin. Hänen erityispiirteensä alkoi kuitenkin olla meille vanhemmille aika selvät jo ihan vauva-aikana. Piti harkita miten oma jaksamisemme olisi erityislapsen kanssa ja mahdollisen seuraavan lapsen kanssa, helppous tuskin olisi pysyvää. Ikää alkoi olla jo vähän enemmän, piti harkita tarkemmin mutta ei liian pitkään.

Neljäs lapsi, kolmas poika syntyi vajaa kolme vuotta kolmannen lapsen jälkeen. Ennen neljättä raskautta kuvittelin että vauvakuume jatkuu aina vaan. Neljäs raskaus oli aika väsyttävä ja oli syy sitten siinä tai muussa, niin tiesin heti että tämä on viimeinen kerta. Mies oli samaa mieltä, lapsiluku oli täynnä. Ja täytyy sanoa että oikea päätös oli. En jaksaisi enää vauvaa, en henkisesti enkä fyysisesti. Kuopus alkaa lähestyä viidenvuoden ikää enkä kaipaa lasten vauva-aikoja enää tippaakaan takaisin. Ikä on tainnut tehdä tehtävänsä.

Mutta jonkinsortin vauvakuume minua vaivaa. Se vaivasi jo viime syksynä ja vaivaa taas. Se on sellaienn kissakuume. Tahdon meille kolmennen kissan. Muita vaatimuksia ei ole kuin että kissalla on pitkä turkki. Rotua ei tarvitse olla, kumpi tahansa sukupuoli käy vaikka kokemusta ei ole kuin uroskissoista. Kuvittelen jotenkin sellaisen helpommaksi.

Omilla kylillä ei taida olla pitkäkarvaisia kissoja. Täytyy laajentaa hakua. Myös lukijoiden vinkit mahdollisesta uudesta perheenjäsenestä otetaan huomioon. Kissan ei tarvitse olla ilmainen, mutta rotukissan hintaa en halua maksaa kun tavallinen maatiainenkin pitkillä karvoilla käy.

Paremmille myyräapajille siirtynyt Sulomme poseeraa lavuaarissa. Sulo oli niitä kissoja jotka rakastivat lavuaarissa nukkumista. Oli Sulolla muitakin erityispiirteitä, mutta oli silti kissoista maailman Suloisin. Ikävä on vieläkin joskus herkällä hetkellä.
Joten pidemmittä puheitta, kuume ei laske ilman lääkettä ja tällä kertaa se lääke on yksi pieni tuuheaturkkinen kissanpentu.

25 kommenttia:

  1. Tuttu tunne...tuota eläinvauvakuumetta olen usein potenut ;)

    VastaaPoista
  2. Voi ihana Sulo ♡ Ymmärrän hyvin pitkäkarvaisen haluamisen. Sellaisia(kin) näkyy usein löytöeläintalojen sivuilla. Joskus Viljon kuoleman jälkeen löysin todella paljon Viljon näköisen pitkäkarvaisen harmaavalkoisen kollipojan Rekku Recuen sivuilta, se oli Virossa. Se oli niin ihana luonne että oli löytänyt kodin pian. Niin meille sitten tuli Ransu!
    Nuo vauvakuumeet ovat niin kiinnostavaa luettavaa, vähän niin kuin lukisi jotakin kirjaa, johon ei itse oikein löydä samaistumista. En tiedä miksei minulle koskaan tullut vauvakuumetta tai perheen perustamisen kuumetta. Se on ehkä maailman luonnollisin asia! Miten se voi olla tulematta.
    Mutta kissavauvakuumeen tunnistan, todellakin! Voihan kissa. Kissat ja kissanpennut ovat maailman ihanimpia asioita.

    VastaaPoista
  3. Höh, piti kirjoittaa Rekku Rescue!

    VastaaPoista
  4. MaMMeli: :))

    Saila: Se ihmisvauvakuume on ollut minusta aina kiinnostava juttu. Miten se on niin erilainen eri ihmisillä tai miten se voi yhtäkkiä muuttua. Muutama ystävä on jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia.
    Mutta kissakuume, se se vasta on jotain! Tuota Rekku Rescueta en tullut edes ajatelleeksi, pitää tarkistaa sekin josko siellä olisi meille haluava kissa.

    VastaaPoista
  5. Meillä painitaan kanssa vauvakuumeen kanssa tällähetkellä, mietinnässä juurikin tuo kuinka jaksan uuden raskauden (edellinen tosi vaikea) ja miten pärjään arjessa pienen erityislapsemme ja vauvan kanssa, kuumetta ei voi edes kissoilla laannuttaa kun niitä jo 7 nurkissa pyörii, ja siihen päälle kyläkolli joka asuu navetassa :D

    VastaaPoista
  6. Olen Sailan hengenheimolainen. Näitä vauvakuumeasioita on ihan käsittämätöntä lukea. Mistä se tunne tulee ja miksi minulle ei ole tullut? Miltä ihmeeltä se edes mahtaa tuntua?

    Minulle iskee aika-ajoin koirakuume. Kun kadulla tulee vastaan hymyilevä staffi, alan melkein itkeä, kun minulla ei sellaista ole. Tai kun parkkipaikalla autosta kurkistelee pienen vaaleanruskean villakoiran pää, ihan kouriii mahaa.

    Kaunis, kaunis, oranssi kissa!

    VastaaPoista
  7. Täällä odotellaan kissanpentuja syntyväksi hetkellä minä hyvänsä ;)
    Sulhasehdokkaita on ollut kaksi, toinen tuollainen samannäköinen kuin teidän kissa mutta lyhytkarvaisena versiona. Toinen kolli oli musta-valkoinen ja pitkäkarvainen. Saan nähdä millaisia vauvoja meille syntyy :)

    VastaaPoista
  8. Hih, kuulostipa niiin tutulta.
    Mullakin vauvakuume vaihtoi muotoaan, kissakuumeeksi =)
    Meillekin tulee heinäkuun alussa pitkäkarvainen kissavauva, syksyllä otetun kisulellikin kaveriksi.

    On se vaan kumma juttu, kyllä sen usein tietää vaan, kun lapsiluku on täynnä.

    Niitä lapsenlapsia odotellessa...

    VastaaPoista
  9. Onnea kisusta! Itekkin ottasin jos en ois niin allerginen!

    VastaaPoista
  10. Kissat ovat suloisia, lapset myös. Mulla on kolme erityis lasta kaikki poikia. Uros kissa kannattaa sitte leikata pysyy paremmin kotona ja haisee vähemmän. T:Anu

    VastaaPoista
  11. Hei,
    Kokeilepas täältä http://koti.phnet.fi/kodittomatkissat/! Kymmeniä jos ei satoja kissoja vailla uutta kotia Lahden Jokimaalla! Toivottavasti löydät omasi!

    VastaaPoista
  12. jenninho: Se on sitten vauvan paikka :) Meillä jaksaminen on mennyt yllättävän hyvin, onhan sitä joskus väsynyt mutta helpottaa koko ajan kun lapsi kasvaa.

    Susanna: Vauvakuume tuntuu aika samalta kuin tuo sun koirakuume! Vaikka meillä on ollut koiria niin varsinaista koirakuumetta ei ole ollut koskaan. Kissat on enemmän mun juttu.

    Mari: Täällä oliis hyvä koti jos pitkäkarvaisia syntyy!

    Onnenkyynel: Eeeeei vielä lapsenlapsia!!! Kissa riittää :D

    Vauhtivekaroiden äiti: Se oli ihana <3

    Minnariitta: Suloa ei valitettavasti enää ole :(, mutta uusi saisi kodin meiltä vaikka heti.

    Anu: Meillä kaikki kissat on olleet aina leikattuja, helpompaa tosiaan niin.

    Anonyymi: Se on tuttu paikka, Otto-kissamme on tuolta. Siellä on aika vähän pentuja, varmana tulee kesää kohden, mutta nyt ei kelpaa kuin pitkäkarvainen, olen ronkeli :)

    VastaaPoista
  13. Joku kuume meillä naisilla kai aina tuppaa olemaan:)

    Mulla se vaan aina kohdistuu niihin ihmispentuihin, meillä on jo neljä iltatähteä...ja liian paljon ikää tähän kuumeeseen....

    Ei auta kissat, ponit eikä koirat;)

    Onnea kissanetsintään:)

    VastaaPoista
  14. Toivottavsti en nyt kysy liian henkilökohtaista, mutta kun tuossa mainitsit.
    Mistä huomasit tuon teidän kolmosen kanssa, että on erityisjuttuja? Ilmeisesti ei kuitenkaan pelkkä helppous?
    Mietityttää nimittäin tuo vauveli.

    Äitee

    VastaaPoista
  15. Annu: Tuo on jo vakavan sortin kuumetta :))

    Äitee: Kolmonen oli vauvana vähän liian helppo, rauhallinen ja kaikkeen tyytyvä. Tarkemmin en osaa selittää miten, mutta jotenkin vain oli. Nukkui tiukkaan kapaloon käärittynä. Ei omatoimisesti ottanut kontaktia, ei osoitellut asioita, ei kommunikoinut (jokellellut), oli vaan tyytyväinen. Ei oikein erottanut omaa ja vierasta väkeä, oli vain tyytyväinen ja hymyili. Oli siis maailman helpoin lapsi :)
    Samalla kuitenkin aina kalvoi ajatus että ei tämä ihan normaalia ole. Eikä se sitten ollutkaan. Luulen ettei mikään yksittäinen juttu saanut meitä huolestumaan vaan ne kaikki asiat yhdessä. Tsemppiä ja pidä puolesi neuvolassa. Meitä uskottiin vasta kun poika oli 3v.

    VastaaPoista
  16. Niin ja Äitee, jos haluat voit laittaa sähköpostia, ei nuo pojan jutut niin salaisia ole. Ovat kuitenkin aina osa häntä.

    VastaaPoista
  17. Pidetään mielessä ;) Ilmoittelen sitten heti että mitä tuli :)
    Itseasiassa se pitkäkarvainen kolli on riijannut meidän toista neiti-kissaa tänään koko päivän. On sellaiset hippaleikit että suahan tiijä kuin käy :D

    VastaaPoista
  18. Saankos minäkin udella että mikäs teidät eirtyislapsen diagnoosi on?

    Meillä pojalla hirschsprungintauti (suoliston hermoviotus)

    ja nyt pienenä epäilyksenä takaraivossa että ei kaikki muukaan ole ihan oikein :/

    VastaaPoista
  19. Katja,
    naapurin mummolaan on tulossa kissanpentuja...tilasin sulle pitkäkarvasen, jos syntyy. Ne syntyy Missen emolle, se on kova tekee vauvoja.

    Tarja

    VastaaPoista
  20. Mari: Kiitos! Katsotaan minkämoisia tulee :)

    jenninho: Pojalla on diagnoosina kielenkehityksen erityisvaikeudet eli dysfasia.

    Tarja: Kiitos!! Toivottavasti tulee edes yksi pitkäkarvainen :)

    VastaaPoista
  21. Tein kolmannen lapsen kanssa lähtöä sairaalasta kotiin viisi vuotta sitten ja kätilö toivotti tervetulleeksi uudestaan. Sanoin, ettei todellakaan tule tapahtumaan! Nyt neljännen lapsen laskettu aika 9 päivän päästä... Näköjään todellakin vannomatta paras. Mieli joskus muuttuu, mutta tämän jälkeen mä kyllä voin vannoa, ettei enää. =)

    -Erja-

    -Erja-

    VastaaPoista
  22. Erja: Kyllä se neljäs oli meilläkin selkeä raja, se riitti. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pian on ihana nyytti sylissä!

    VastaaPoista
  23. Viisi musta-valkoista kissavauvaa syntyi viime yönä ja kyllä näyttäis että pitkäkarvaisia ovat. Varmaan parin viikon sisään nähdään kuinka pitkäkarvaisia. Laittelen sulle sitten vaikka sähköpostiin kuvia kunhan vähän kasvavat ja esim. silmät on auki :)

    VastaaPoista
  24. Mari: Voi miten ihanaa! Mustavalkoinen on hyvä väri. Onnellisia kissanpäiviä sinne kaikille :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)