maanantai 6. joulukuuta 2010

Roikotin

Eilen pääsin pitkästä aikaa kiertelemään kirppareita ihan yksikseni ja ihan ajan kanssa.
Silloin yleensä löytääkin jotain ja niin kävi eilenkin.
Löysin pari joululahjaa (kyllä, ostan niitä kirppareiltakin), tulevaan kerrostarjottimeen pidikkeen (maksoi peräti euron) ja sitten löysin roikottimen.

Seinäkoriste luki lapussa, mutta tiesinkin sen oikean käyttötarkoituksen.
Mikä tämä nyt sitten onkaan oikealta nimeltään, se ken tietää niin kertokoot.
Minulle se on roikotin, savupellin vetonarun suoja.
Tai ihan mikä vaan.
 Aika vinkeä käsityö. Pari kertaa olen nähnyt jossain tuollaisen. Googlea eilen kiusasin, mutta yhtään osumaa en saanut. Että olisin saanut selville miten se kuuluu kiinnittää . Nyt se roikotin roikkuu ihan vaan rautalangalla.
 Hienot pidikkeet siinä on, molemmissa päissä. Värien puolesta tämä olisi täydellinen tupaan, mutta en taida raaskia laittaa sitä sinne. Likaantuupi vielä.
Olkoot nyt salissa ihmettelemässä uutta kotiaan.
Tämän käsityön on tehnyt nurjan puolen mukaan V.R. 22.8.1960.
Ikää löytyy sen mukaan himpan yli 50 vuotta.

Muuten tässä onkin mennyt pari päivää vähän pipariksi.
Vasen käteni, tai oikeammin ranteeni äityi tässä kipeäksi. Oma diagnoosi on kunnon jännetupentulehdus. Se eniten ihmetyttääkin, että vasemmassa kädessä. Minä kun olen niin oikeakätinen kun olla ja voi.
Nyt on sitten käsi levossa mahdollisimman paljon, ja jos ei huomiseen helpota niin kai sitä on käytettävä näytillä jollain tohtorilla. Kipu on nimittäin aika mojova aina kättä liikuttaessa.
Tekstikin tulee tällä kertaa sujuvasti vain oikealla kädellä. Jospa olisi vähemmän kirjoitusvirheitä kuin yleensä.

Seuraavaksi aion lepuuttaa kättä Fasun sinisen, teekupposen ja linnan juhlien parissa.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!

15 kommenttia:

  1. Kiva "roikutin", sopii teille kyllä ihan täydellisesti.

    Toivottavasti saat käden kuntoon, voi harmitus! Aika jännä juttu tosiaan että on vasemmassa ranteessa,olisitko vaikka yöllä nukkuessa "viskonut" kättä huonoon asentoon? Kivunkarkoitusta ja tsemppiä uudelle viikolle!

    VastaaPoista
  2. Voisiko roikotin olla vanhanajan lehtiteline? Eli molemmat päät kiinni koukkuun ja kankaiseen osaan laitetaan lehdet?

    VastaaPoista
  3. Kiva kirppislöytö!

    Netistä katselen toisella silmällä linnan juhlia, kun lopultakin tajusin, että sieltähän ne tännekin näkyy. Ei kestänyt kuin muutaman vuoden, puoliksi hämäläinen kun olen..

    Täälläkin on oikein itsenäisyyspäivän kelit, pakkasta ja paksu sumu ja kuuraa.

    Toivottavasti kätesi paranee pian!

    T. Iiris

    VastaaPoista
  4. Brickahållare sanotaan meillä päin eli rinkulat yhteen seinälle ja tarjottimet sinne sisään..?

    VastaaPoista
  5. Meilläkin roikkuu seinällä juuri samanmoinen, jäi perintönä edellisiltä asukkailta..kiva tietää mitä sillä tehdään :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin veikkaisin tuota tarjottimien pidikettä :)

    Ihanat oli fasun siniset,nyt ällöttää ;D

    VastaaPoista
  7. Meillä on kakluunissa liinavaate, joka roikkuu pellipidikkeestä alas. En tiedä todellakaan nimeä, mutta isäni täti on sen siihen varta vasten kirjonut. Pitääkin konsultoida äitiäni tuosta nimestä.

    VastaaPoista
  8. En ole ikinä kuullutkaan moisesta! Mutta ihan hauska idea vaikka mielestäni kyllä ne metallinarutkin on ihan kauniita sellaisenaan:D

    Mitä muuten maksoit?

    VastaaPoista
  9. Jos se nyt on oikealla paikallaan on se nimeltään pellinnarujen suojus tai ljuska. Muitakin nimiä varmaan on. Vähän samanlainen on muuten Kotkaniemen museossa, mutta Ellen Svinhufvudin tekemä.

    VastaaPoista
  10. Hyvää itsenäisyyspäivää! Linnan juhlat jo pimenivätkin ;-) Toivottavasti tuo ranne tokenee. Jännetupintulehdukset ovat ikäviä, minulla niitä on ollut ja aina kun teen jotain raskaampaa ja olen unohtanut kyynär- tai rannetuen niin se alkaa jomotellen muistuttaa olemassaolostaan - tuntuu, ettei se koskaan enää mene kokonaan pois :-(
    Hieno löytö tuo "roikotin", sopii kauniisti uuniin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommenteistanne :)
    Kyllä tuo tosiaan on nyt oikealla paikallaan, tarjotinliinat ovat hiukan toisella systeemillä kiinni toisissaan. Tätä roikotinta ei saisi nätisti sellaiseen tarkoitukseen, pituuttakin on nauhalla liki 1,5 metriä. Olisi muuten kiva nähdä kuvia muiden roikottimista kun tosiaan en ole nähnyt tuollaista narujensuojusta kuin pari kertaa.
    Hintaa tällä roikottimella oli ihan kohtuullisesti, 12e. Ei siinä kauaa tarvinnut miettiä kun se livahti kainaloon muiden ostosten joukkoon :)

    Aamunkukka: Mulla tosiaan on tapana väännellä käsiä unissani. Normaalisti puutuvatkin joka yö, mutta tämä tulehdus on nyt ihan uusi juttu. Pöh sanon minä sille :)

    VastaaPoista
  12. On kyllä kaunis "roikotin". Ja juuri arvoisellaan paikalla. :) Mä rakastan tota pönttöuunia... Huoh. <3

    -Päivi-

    VastaaPoista
  13. Päivi :Niin rakastan minäkin :) Tulia pidetään kylmään vuodenaikaan joka päivä. Se vaan harmittaa että tuo on heikoimmassa kunnossa meidän pönttöuuneista. Jossain vaiheessa pitää muurauttaa asiansa osaavalla muurarilla uusiksi. Ja tietenkin niin, että vanhat kuoret säilyy. Korkeutta tuolla uunilla on kolmisen metriä.

    VastaaPoista
  14. Joo, kyllä minäkin olisin arvannut tämän tarjottimien ripustimeksi. Meillä päin Pohjois-Pohjanmaalla sanotaan että "tyrkyttimen roikutin" :-)

    -Solja

    VastaaPoista
  15. Mistähän löysin blogiisi, tulen toistekin kauniita kuviasi selaamaan:) Tämä kaunis käsityösi on kellonvedin - malleja näkee ulkomaista alkuperää olevissa kirjontamallistoissa.

    Kauan ihmettelin minäkin näitä suikaleita - mitä ihmeen kellonvetimiä mallilehdissä oli.

    Sitten näin sellaisia elokuvissa:vanhoissa kartanoissa on hauska mekaaninen järjestelmä, jolla hälytetään palveluskunnan tiloihin - vedän narusta olohuoneessa ja keittiössä kilahtaa olohuoneen kello ja siellä olohuoneessa on tuollainen kellonvedinkoriste:)

    Taisi tulla sekava selitys, mutta toivottavasti ymmärsit8)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)