Suomi 100 väreissä

Joulukuusemme koristeiden väritys on tänä vuonna kovin trendikäs. Sinistä, valkoista ja hopeaa, satavuotiaan Suomen värit. Yleensä kuusemme ei seuraa trendejä, värit koristeissa ovat aina samat, sinistä, valkoista ja hopeaa. Olen keräillyt sen värisiä koristeita jo melkein 20 vuotta. Tällä hetkellä etsin lisää sinisiä lasipalloja, niitä ei tahdo löytyä mistään.  Pallot lasisina ovat ehdoton vaatimus, muovisia en huoli.

 Kuusi on harvennustaimi omasta metsästä. Toispuoleinen ja vähän vänkkyrä, ei siis tukiksi kasvamaan kelpaava mutta joulukuuseksi loistava valinta.

 Koristeluapuna olivat molemmat kotona asuvat lapset, kuuseen laitettiin kaikki koristeet mitä koristelaatikosta löytyi. Sekin jokavuotinen perinne.

 Kuten myös suklaapallot joita saa syödä luvan kanssa joulun aikaan jälkiruuaksi. Smarties-pallot on laitettu kuuseen ihan mummin mussukka varten, ovat hänen lempikarkkejaan. Ja väriltään sopivat muuhun koristeluun, yksi valintasyy sekin.

Omat lapset ovat jo niin isoja että lahjat saattavat ilmestyä kuusen alle jo ennen aattoa. Viime vuonna teimme samoin ja siinähän kävi niin että Kaapo viimeisen joulunsa kunniaksi söi kuusen alta pari suklaata sisältävää pakettia. Nyt asiaa voi jo muistella nauraen. Vuosi sitten kun yöllä heräsin suklaan syömiseen ja paketin repimisen ääniin ei naurattanut yhtään. Tänä vuonna vastaavia kommelluksia ei toivottavasti synny.

Joko teillä on kuusi koristeltuna?

Amarylliksia ja hyasintteja

Minun joulukukkani on amaryllis ja hyasintti. No jouluruusun voi lisätä mukaan, mutta sen kanssa en oikein ole sinut, tai kukka ei ole minun hoidon kanssa sinut, jouluruusut nuupahtavat käsissäni ennätysnopeasti.

 Sain lahjaksi lahjakortin kukkakauppaan. En miettinyt hetkeäkään mitä valitsen. Tietysti vaaleanpunaisen amarylliksen leikkona.

 Saksalaisesta kaupasta löytyi kaveriksi korallinpunainen amaryllis, nyt vähän harmittaa etten ottanut tuohon kolmattakin.

 Lahjakortti riitti myös ruukkuamaryllikseen. Se tuskin ehtii kukkia jouluksi, on sitten iloa kukista joulun jälkeenkin. Hyasinttien kanssa on sama juttu. Nämä ovat marketista ostetut ja ärsyttävästi niissä ei ollut mitään ilmoitusta kukan väristä, ostamani arvuutin vaaleanpunaisiksi. Annoin hyasinttien olla omassa muovipurkissaan, siirsin sen vain vintiltä löytyneeseen päreruukkuun. Amarylliksen ruukun olen ostanut joskus Lahden sataman kirppikseltä.

Taustalla Iines päivittelee lumen tuloa. Kissojen mielestä saisi jo riittää.

Joulun kukat ovat nyt sitten tässä ellei tule yllätyksenä lisää lahjaksi. Tai voi olla että amaryllisiä ostan vielä leikkona yhden tai kahden, ovat aika kestäviä maljakossa ja kauniita sellaisenaan vaikka nyt niiden mukana tulikin vihreää.

Perintötonttu

Tänä vuonna talossa on erityisen vähän varsinaisia joulukoristeita. Valoja sen sijaan on paljon, ne palavat meillä puolet vuodesta pimeyden takia, ei siis pelkästään joulun takia, osa palaa jopa ympäri vuoden. Salin katossa roikkuu himmeli läpi vuoden, tuvan himmeli pääsee joulun jälkeen takaisin säilytyslaatikkoonsa. Kukkia on ostettu mutta niitäkin kohtuudella. Uusi seimi on kunniapaikalla salin suuren peilin alla.

Yksi joulukoriste meillä on esillä aina, ympäri vuoden. Koriste tuli isovanhemmilta perityn seinäkellon mukana. Tonttu asui jo mummolla seinäkellon kyljessä ympäri vuoden ja minä jatkan samaa perinnettä. Tonttu on meidän kotitonttu.

 Pienen kaarnan päällä istuva tonttu on ikivanha. Luulisin tämän olevan kotimaisen Weisten tekemä koriste. Olemus on hieman pölyinen mutta niin se vanhalla tontulla saattaa olla.

 Kellossa on juuri sopiva tasanne tonttua varten. Ennen osattiin tehdä ilmeikkäitä koristeita ja jotenkin hellyyttäviä. Vai onko se sitten nostalgiaa mikä liikuttaa mieltä vanhojen koristeiden kohdalla.

Tarkkasilmäiset voivat nähdä seinäkellon oikeassa alakulmassa jotain punaista. Siellä tonttu katselee ja ihmettelee nykymaailman menoa.

Miesväki haki tänään kuusen omasta metsästä. Nyt kuusi on sulamassa autotallissa ja huomenna se tuodaan sisään. Yksi joulun tärkeimmistä tehtävistä on edessä, kuusen koristelu.