keskiviikko 17. elokuuta 2011

Ei yksikään vuosi

toimi tässä kunnassa lasten taksikyydit.
Tämä on kuudes vuosi kun lapset käy täällä koulua, ja joka vuosi takseissa tai aikatauluissa on ongelmia koulujen alkaessa.

Onneksi olen ollut kotona ja olen tälläkin hetkellä.
Onneksi mies oli tänä aamuna kotona kun taksin piti tulla.
Ei näkynyt taksia. Kymmenisen minuuttia odotin ja sitten yritin soittaa ensin kuntaan henkilölle joka järjestää kyydit. Ihan vain kysyäkseni minkä firman taksilla lapsen piti mennä. Jotta sitten tiedän soitella niihin firmoihin, että missä taksi.
En tavoittanut.
Soitan taksikeskukseen, lasta ei löydy heidän listoillaan. Ok.
Soitan yksityiseen firmaan josko olisi heidän listoillaan tuo meidän poika.
Ei löydy, mutta kuljettaja tietää kertoa että pojan piti mennä yläkoululaisen kanssa samalla kolmannen firman taksilla kello 8:00.
No mutta sehän kiva, yläkoululainen lähti ja meni jo, kuten se taksikin.
Koulusta kun ilmoitettiin tämän toisen koululaisen taksin ajaksi 8:25.
Siinä nopeasti mies pukee, ja hyppää autoon viemään poikaa kouluun.
Ehtivät ajoissa.

Eikä tämä sotku edes riittänyt. Eilen tuli vanhempi poika koulusta ja kertoi, että loppuviikon takseista ei tullut koulusta mitään tietoa. No sehän nappaa, kun juuri edellisenä päivänä soitin kuntaan kysyäkseni ekan aamun kyydit, niin sanoivat, että koulusta informoidaan loppu viikon kyydit. No onko sillä informoinnilla niin väliä, jos menee noin väärin.
Soitin sitten aamulla kyydinneelle taksiyrittäjälle ja häneltä sain tiedon, että kuljettaa pojan koko loppuviikon.
Voi helpotus!

Vieläkö olette kärryillä?
Ai ette, ei se mitään, en ole aina minäkään.
Kuvitelkaa tilannetta jos olisimme molemmat vanhemmat kodin ulkopuolella töissä. Ja vieläpä niin, ettei meitä tavoittaisi työpäivän aikana, tai vasta myöhemmin.
Mitä tekisi poika silloin? Jäisi kotiin, panikoisi ehkä?
Soittaisi itse taksin? Siis lähes lukutaidoton erityislapsi.
Tähän kohtaan vielä maininta ettei kunta tarjoa aamupäivähoitoa lainkaan.

Heitteillejättö se olisi minun mielestä ja onneksi siinä tilanteessa ei olla.
Hoitolasten kanssa en pysty poikaa kouluun kuskaamaan, koska emme mahdu koko porukka autoon, mutta voin ainakin soittaa uuden taksin ja laittaa kuntaan laskun jos taksista peritään maksu.

Ja vaikka tässä jurputan, niin tiedän toki, ettei niiden listojen laatiminen ole herkkua. Kuljetettavat ja kuljettajat (firmat) ja reitit vaihtuvat joka vuosi. Soppaa sotkee lisää yläkoulu jossa opiskellaan jaksoissa. Joka jakso muuttaa aikatauluja. Lisäksi pitää saada pysymään jokaisen lapsen koulumatkaan käytetty aika kohtuullisen pituisena. Ja meillä vielä sotkee kuviota se, että erityislapsi haetaan pihasta silloin kun ei mene taksiin yhdessä veljen kanssa.

Mutta että joka vuosi sama juttu?
Olisiko kohtuullista toivoa edes yhtä vuotta täysin onnistuneesti?
Vaikka ensi syksyä, kun niitä kuljetettavia on meidän perheestä kolme.
Kolme lasta kolmeen eri kouluun, voin vain kuvitella mikä soppa sitten on edessä.

p.s. Kuvissa ottaa rennosti pieni Iines.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kuinka monta puusohvaa ihminen (nainen) tarvitsee?

Mielestäni ei kovin montaa. Yksikin on hyvä, kaksi luksusta ja kolme jo ihan mieletöntä. Neljännestä ei parane edes haaveilla. Sitä unelmieni uusrenesanssisohvaa koukeroineen ja tappeineen en ole saanut, mutta nyt omistan kolme puusovaa.

Se ensimmäinen, Arvilan oma sohva on päivittäisessä käytössä tuvassa. Tässä kuvassa sohva siinä kuosissa missä se oli tänne jäänyt. Rumista maaleista huolimatta otettiin heti käyttöön.
 Tuvan remontin yhteydessä sohva sai värikseen suklaan ruskean. Miellyttää silmää edelleen ja hyvin tuossa ruoka maittaa.
 Toinen sohva on tämä kaksi vuotta sitten meille ostettu oranssi hirvitys. Kunnostaminen on ollut työn alla jo pitkään. Viime vuonna sain sentään entisöintikurssilla hiottua tuon yläkoristeen puhtaaksi. Kesän aikan piti putsata loppuosa sohvasta mutta niin se vain jäi. Ehkä sitten ensi kesänä ne loput jos aikaa on.
 Kolmannen sohvan sain ystävältä tällä viikolla. Tämä ei kuulemma mahdu hänen taloonsa joten se tarvitsi uuden paikan. Kysyi huolinko minä, ja enhän minä osannut sanoa ei. Niin vihreä kaunotar muutti toistaiseksi navetan ylisille. Sohvaan on olemassa  levityspala, mutta ei kansilevyä. Vihreä maali on alkuperäinen ja täysin kunnossa, sohva ei kaipaa kuin kunnon pesua oltuaan vuosikymmenet vanhan talon vintillä.
 Olemukseltaan vihreä sohva muistuttaa tuvan ruskeaa sohvaa, todennäköisesti ovat samoilta ajoilta kotoisin. Tätä vihreää himoitsen saada saliin koska oranssi ei ole kunnossa. Sille olisi jopa tilaakin pienellä nojatuolin paikan muutoksella. Vihreä väri ei tosin ihan käy salin väreihin, mutta alkuperäiskuntoista sohvaa ei käynee maalaaminen. Etenkään kun maali on vielä ihan kaunis ja kunnossa.
Samaiselta ystävältä tuli lahjaksi eräs toinenkin huonekalu, sen sai kummipoikansa ihan ikiomaksi. Siitä kerron kunhan saadaan apumieheksi pari riuskaa miestä kantamaan möhkäle sisään taloon. Paikka on jo olemassa.
---

Ensi viikko tulee olemaan työntäyteinen. Maanantaina alkaa kuopuksen päiväkerho, tiistaina peruskoululaisten koulut. Myös vanhin pojista alkaa kulkea taksilla yläkouluun menon takia, sinne kun on matkaa n. 20 kilometriä, voi sitä aikataulujen määrää jääkaapin kyljessä. Ja ensimmäistä kertaa täällä kylällä asuessamme, perheestämme ei ole yhtään lasta kyläkoulussa. Ihan outoa. Ja jotta viikko ei ihan helpolla sujuisi, on minulla luvassa 11 tunnin työpäiviä koko viikon. Ne kyllä jaksaa kun tietää että niin pitkillä päivillä on ansaittu johonkin kohtaan kaksi vapaapäivää. Jospa saisi vähän lomaa syyslomaviikolle. Turvallista koulutietä kaikille ensi viikolla koulunsa aloittaville!

torstai 11. elokuuta 2011

Toimistokatti

Iines rakastaa paperitöitä. Uskollisesti jaksaa tulla töihin lempipaikalleen, ja juuri niiden papereiden päälle joita kulloinkin tarvitaan.

 Kovin on vain väsyttäviä nämä toimistokatin työt. Siis todella uuvuttavaa hommaa.
 Eipä siinä sitten auta muu kuin käydä nukkumaan kesken töiden.
Kauniita unia kaikille!