Saalis

Lupaukseni itselle piti. Tai tuli siitä vähän poiketua ja kitkettyä mansikkamaa ja kasvimaa. No, niiden kitkemisessä ei mennyt kuin vartti, helppo homma.

Ahkerasti kun olin rikkaa hävitellyt, palkitsin itseni täsmähyökkäyksillä kasvimaan antimien kimppuun. Tässä tämän päivän saldo, eipä tarvitse lähteä muutamaan viikkoon torille ostoksille kun oma maa antaa taas satoaan.

 Kuopus löysi vasta kitketyltä mansikkamaalta vielä muutaman mansikan vaikka sieltä jo litran keräsin. Mikä siinä muuten onkin, että ne kauden ekat ja vikat mansikat on aina niitä parhaimman makuisia. Tänään kerätyt oli makeudessaan ihan huippuja.

 Kasvimaa on nyt rehevimmillään. Ylälohkolla ei paljoa kulkutilaa ole vaikka välit tuli jätettyä muka kovinkin reiluiksi. Aina sama juttu. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa koristekurpitsaa ja nyt huomasin siinä ensimmäisen kukan. Toivottavasti kehittyy kurpitsaksi asti.

 Alalohkolla on ihan yhtä rehevää. Porkkanat on aikaista lajiketta ja sen kyllä huomaa, satoa saa alkaa syömään jo ihan huoletta. Pojat tykkää hakea porkkanat suoraan maasta ja syödä ne sellaisenaan pesun jälkeen. Eipä voisi enää tuoreempaa olla.

 Sipulit kasvaa tänäkin vuonna hyvin. Reilu 100 kappaletta on tulossa jos kaikki pysyy hyvinä eikä toukat iske. Kasvimaallahan ei käytetä mitään torjunta-aineita ja lannoite on kanankakkaa. Luomu on hyvää, mutta joskus sitä kiusaa erilaiset tuholaiset. Tänä vuonna hernesato jäi kovin pieneksi ja matoisaksi verrattuna viime vuoteen. Aina ei voi kaikkien kanssa onnistua.

 Lopuksi vielä kuva kasvimaan viereisestä joutomaasta joka on nyt kertaalleen raivattu ja odottelee taas konetta maata muokkaamaan. Tähän on tarkoitus laittaa muutama kirsikka- ja luumupuu, niitä suojaamaan kuusiaita, rivi karhunvattua ja muutama puska pensasmustikkaa. Loppu sitten ihan vaan nurmikolle. Tänä kesänä tuskin ehditään tehdä muuta kuin suunnitella.

Huomenna lupasin viedä pojat vattupuskien kimppuun. Joutomaiden villivadelmat antoi satoa sen verran, että ainakin pitää käydä tarkistamassa lähistön vattupaikoilta joko olisi kypsiä marjoja.

Tänä vuonna on ainakin näille leveysasteille tulossa vadelmaa ihan mukavasti.

Sinistä ja keltaista

Vaikka väreistä tykkäänkin, en ole ihan täysin räikeiden värien ystävä, tai kyllä ne silmää miellyttää, mutta en oikein osaa käyttää niitä. Sisällä talossa ei tulisi mitään kirkkaan keltaoranssin ja sinisen liitosta, liian räiskyvää enkö saisi yhdistelmästä ikinä tasapainoista. Mutta pihalla väriyhdistelmä on kaunis. Erityisen kaunis se on navetan vanhan ikkunapokan äärellä. Kehäkukat on jo muutaman vuoden olleet omaa tuotantoa, niitä riittää jaettavaksi asti. Viime kesän saldo oli 4 litraa siemeniä. Ruiskukka on blogituttavalta saatuja siemeniä.

Eka lomaviikko alkaa olla takana ja olo on että harakoille meni. Toki asiassa on vaikuttanut se, että mies on vasta puolittain lomalla ja siskontyttöni oli meillä koko viikon. Omat lapset vielä jättää hunnongolle, mutta muita ei. Lasten kanssa sentään käytiin mustikassa, mansikkapellolla, kanavalla ja uimarannalla.

Kotona ei olla tehty sitten yhtään mitään. Piti kitkeä mansikkamaa, tehdä yksi kukkapenkki uusiksi, kitkeä muut, piti koluta leikkihuone läpi, piti sitä ja tuota.

Vaan hyvä näin, lomalla ei tarvitse suorittaa enkö ota stressiä vaikka mitään en tekisi.

Huomenna aion keskittyä lähinnä hernemaan tyhjentämisen omaan suuhun. Siinä välissä voisi lukaista vaikka jonkun kirjan. Ja ne lapset, olkoot hunningoilla.

Leimuavaa kauneutta

Näitä kahta Arvilan alkuperäistä kukkaa olen pitänyt aina syysleimuina. Jos jollain parempaa tietoa niin korjatkoon tietoni. Molemmissa väri on hennon vaaleanpunainen. Ensimmäinen kuvissa näkyvä näyttää kauempaa valkoiselta, mutta läheltä kun katsoo niin väri on ihan hentoinen roosa. Molemmissa kukissa on hyvä ja melko voimakas tuoksu, ei kuitenkaan niin voimakas että koko piha tuoksuisi.

Tämä ensimmäinen on jotenkin herkän kaunis, ihan kuin tuo toinen, mutta kerrottu kukka.

 Toisen olen siirtänyt talon kulmalta kasvimaan viereen. Se täytti paikkansa yhdessä kesässä ja kasvaa nyt valtavana vaaleanpunaisena merenä.

Molemmat tuntuvat kestävän paahdetta ja kuivaa erityisen hyvin, samoin siirtämistä ja kaivamista. Tuo siirretty on tehnyt jo niin tiheän kasvuston, ettei edes rikkaruohot kasva sen alla. Vielä sitä voisi jonnekin laittaa, tykkään sen ulkonäöstä todella paljon.

Kolmaskin leimuksi epäilty pihassamme kasvaa. Se taasen on vitivalkoinen ja kukkii selvästi näitä myöhemmin. Siitä laitan kuvaa jos saan sen kukkimaan, sillä kasviparka kasvaa tällä hetkellä tilapäispaikassa kun talon edustan kukkapenkki myllättiin tasaiseksi.