Polttopuita

Mies on tässä rehkinyt muutaman vapaa- ja etäpäivänsä polttopuita. Liiteri olikin jo aika tyhjä, sillä lähes koko talo lämpenee toistaiseksi ihan vaan klapeilla. Heinäkuussa tukkirekka toi isäni mökkityömaalta meille ison pinon puita. Eskarilainen meni malliksi jotta näkee paljonko puita oli. Nyt tuosta pinosta on saatu hävitettyä vasta kolmennes. Loppu jää suosiolla kevään hommiksi. Taustalla näkyy oma puolenhehtaarin metsämme. Sinne tehdään joskus poikien kanssa pieniä retkiä. Puita olisi sielläkin kaadettavaksi asti, mutta kun tätä polttopuuta on ilmestynyt pihaan muutenkin, on oman metsän puut saaneet kasvaa lisää ihan rauhassa.

Kummasti ne uppoaa liiterin sisuksiin vaikka minä epäilin ettei edes se kolmennes mahdu kun puita tuli muutama kuutio muualtakin. Mies teki täydellisen raivauksen liiterissä ja nyt kaikki halot ovat siisteissä pinoissa. Klapit saa olla suosiolla sekalaisessa kasassa. Niiden kulutus on niin kovaa, että ihan turha sievistellä niitä pinoihin.

Varsinaista liiteria en kehtaa teille kuvata. Se on jo aika raato, mutta ei sitä kukaan ole ehtinyt korjata satunnaisia katon paikkaamisia lukuunottamatta. Joku kesä se koko liiteri pitää räjäyttää ja tehdä tilalle ihan uusi. Pitää tämä nykyinenkin onneksi puut kuivina.

Aarteita vintiltä

Meidän vintti on kyllä uskomaton aarreaitta. Kerran sieltä löytyi Lotta Svärd järjestön käsivarsinauha. Kulunut ja likainen. On tainnut joutua aikoinaan tositoimiin. Sotavuodet ovat muutenkin koskettaneet Arvilaa läheltä. Ainakin toinen talon pojista oli sodassa. Kenttäpostista osa on hänen lähettämäänsä. Saajana oma sisko tai veli. Kortissa jossa on sotilaisen kuva on päiväys 4.2.1942. Sen saaja on veli. Mielenkiintoisin näistä on 29.11.1939 päivätty kirje. Onhan se kirjoitettu juuri talvisodan syttymisen lähihetkinä. Saajana on juuri tämä sodassa ollut veli. Kirjoittajana ilmeisesti ystävänsä.

Tässä ote kirjeestä:

Terveiset täältä jostakin. Täällä sitä on oltu jo seitsemän viikkoa ja ajat kuluivat niinkuin ennenkin ja kohtahan sinäkin kai taas tulet tänne...

...laitan tämän oman asiani kuitenkin tähän että jos tulis perille. Jos olisit niin hyvä ja toisit minulle yhden puolikkaan pöytäviinan. Maksan sen sitten heti kun tulet tänne. Koita nyt sentään hommata se tänne mutta koita olla varovainen ettet pala junassa sillä poikia on paljon junassa kärynnyt ja äläkä ota paljoa mukaasi. Kaikki aseesi on minulla. Kivääri ja sen sellaiset että saat kun tulet.

Varmasti aika tyypillinen kirje sotilaalta toiselle. Tässäkin on tarkastusleima, joten kyllä se on luettu ennen perille laittamista. Tarina ei kerro menikö pöytäviina perille. Kirjeen saaja ainakin palasi sodasta.

Hyvää Itsenäisyypäivää kaikille!

Terveiset Tallinnasta!

Kotona ollaan, hengissä ja hyvissä voimin. Vähän väsyttää, sillä lähtö oli perjantaiyönä kello 4.45. Kotona olimme takaisin viime yönä kello yksi. Matkalla olimme omalla autolla. Tallinnassa ajanmisesta ei minulla ole kovin kummoista kokemusta lukuunottamatta yhtä matkaa, jolloin ajoin Saarenmaalta kotiin. Kaikki meni hyvin. Varsinaiseen keskustaan ja vanhaan kaupunkiin emme edes ehtineet. Kaikki aika meni ostoskeskuksissa ja niiden kaupoissa. Tuliaisia oli auton täydeltä. Yksi kassillinen oli pelkkää teetä. Tiedetään, aivan hullua, mutta tätä teetä ei saa Suomesta. Nyt pitäisi riittää vähäksi aikaa.

Koska Marks&Spenceriltä löytyi näin kivat joulukortit oli ne ostettava. Olivat vielä ota 3 maksa 2 tarjouksessa. Valokuvakortteja ei meiltä sitten tule tänä vuonna.
Rocca Al Maren uusitussa ostoskeskuksessa oli aivan ihana sisustuskauppa. Kaikkea kimallusta ja glitteriä, lasia ja posliinia. Minä ostin vain yhden kynttilän. En kyllä tiedä raaskinko polttaa. En ainakaan ennen joulua.

Siskon kanssa löydettiin lapsille joululahjoja. Osti niitä äitinikin, mutta koska siskoni asuu meistä niin kaukana, teimme lahjojen vaihtokaupan. Tarkoittaa, että kumpikin paketoi omien lastensa lahjat ja niitä ei sitten tarvitse enää vaihdella ennen joulua. Meillä on ollut tapana ostaa lahjat toistemme lapsille, vaikka siskolla on kolme ja meillä neljä lahjottavaa. Tämä kuularata on siskoltani eskarilaiselle.

Meidän pienet saa molemmat omat myyräpalapelit. Kuopuksen paita tulee käyttöön heti. Nämä ovat Selver nimisestä kaupasta jostain päin Tallinnaa.

Kuopus saa siskoltani lahjaksi aivan ihanan neulehupparin. Koko on hiukan reilu, mutta ajattelin ottaa sen käyttöön vasta keväämmällä. Näitä oli vaikka millaisia, mutta tämä oli kaunein ja eniten meidän tyylinen. Hinta taisi olla n. 19e. Ostettu samaisesta Selver-supermarketista kuin palapelitkin.

Tuliaisia oli vielä paljon lisää, mutta kaikkia en kuvannut. Isompien lahjoista pitääkin olla hiljaa sillä käyvät välillä kurkkimassa blogia. Nyt täytyy hiukan levätä ja nauttia uudesta suklaasta. Tämmöistä en olekaan vielä maistanut. Karviaisen makuista höystettynä pähkinän paloilla. Toivottavasti on hyvää.

Mukavaa lauantaita!