Äidinkieltä puutarhasta

 Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kaikki kukkatapetilliset puutarhurit kertomaan oman versionsa että, jotta, koska, kun, jos vaikka, kuin, rimpsusta tuli opittua peruskoulussa. Niitä harvoja asioita mitä jäi mieleeni äidinkielen tunnilta. Tässä omat jatkoni Pauliinan aloittamille lauseille. Lauseet löydät Pauliinan blogista, *klik*.

Pidän siitä, että kevät on nurkan takana. Kevät on nykyisin lempivuodenaikani kesän lisäksi. Valo, kirkkaus, tuoksut ja lämpö yhdistettynä heräävään puutarhaan. Eihän sitä voi olla rakastamatta.

Olen valmis ahertamaan, jotta kasvihuoneen kasvit viihtyisivät hyvin ja tänä vuonna huone saisi olla ilman vihannespunkkeja.

Koska haluan puutarhaani aina vain uusia kasveja, laajensin viime vuonna yläpihan istutusaluetta.

Minun kesäni alkaa siitä, kun kukkapuut kukkivat. Kukkapuihin lasken hedelmäpuut ja koristepuut. Kukkapuita haluan lisää, niille onkin hyvä paikka tiedossa kun navetan kivimuurin ruusut muuttavat muualle.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, on riittävän lämmin. Minä herään eloon helteillä ja tuntuu kuin saisin silloin viileitä päiviä enemmän aikaiseksi.

Vaikka en pidä keltaisesta väristä, löytyy sitäkin puutarhastani. Austin-ruusu The Pilgrim on yksi ihastuttavimpia ruusuja joita tiedän olemassa olevan.

Puutarhurina olen kuin ensimmäisille kevätlaitumille päässeet vasikat kun kevät koittaa. Säntäilen sinne ja tänne päättömästi, haahuilen, riemuitsen eivätkä kivut ja säryt tunnu missään omilla kevätlaitumilla kirmaillessa.

Ellei minulla olisi puutarhaani, verenpaineeni olisi tapissa, mielenterveyteni mennyttä tai fyysinen kuntoni olematonta. Puutarha on antanut paljon. Siellä rentoudun, tasaan mieleni ja hoidan kuntoani. 

Kiitos Pauliina kivasta haasteesta. Haastanu mukaan kaikki puutarhurit joilla on kahdet kottikärryt.