perjantai 13. syyskuuta 2013

Seuraava projekti

Luulen, että teistä lukijoista vain ne jotka ovat joutuneet kittaamaan tuskaan saakka vanhoja ikkunoita, voivat tietää miten onnellinen olen, ettei minun tarvitse enää tänä syksynä raahata yhden ainuttakaan ikkunaa entisöintikurssille. Kaksi vuotta käytin ikkunoihin, ja tämän loppukesän ja nyt saa ikkunat olla. On aika alkaa lyhentää navetan ylisille säilöttyjä vuoroaan kiltisti odottaneita huonekaluja.

Tällä hetkellä työn alla on ollut tuvan ruokapöydän yksi tuoli joka jäi kesken muutama vuosi sitten. Tuolit löysin aikoinaan vitosella kierrätyskeskuksesta, niistä on tehty postaus ihan blogin alkuaikoina. Sittemmin olen pyörtänyt päätökseni maalata kaikki tuolit uudestaan, korjaan ainoastaan sen jossa liimaukset on pettäneet.

Tuolin jälkeen käsittelyyni pääsee Arvilan alkuperäistä kalustoa oleva klahvipöytä. Pöytä on ollut meillä käytössäkin vähän siellä sun täällä, mutta korjausta se silti vaatii.
 Nykyisen punaisen värin alla on erittäin kaunis tumma pinta. Jos on tuuria, lähtee punainen pois niin hellästi että alkuperäisen pinnan saa esille sellaisenaan.
 Pöydästä puuttuu se itse klahvi ja sivusta laatikko. En ihan usko, että osaan tehdä itse uutta laatikkoa, mutta voisihan sitä opetalla joskus jotain uuttakin maalaamisen ja maalin rapsuttelun lisäksi.
 Ja puuttuu pöydästä puolet kansilevystäkin. Kovia on joutunut pöytäreppana kestämään. Ollut ties mikä varaston pöytä tai sorvin alunen.
 Samalla kun kuvasin pöytäreppanani, kuvasin nämä lakatut tammituolit jotka isäni fiksusti toi minulle eikä heittänyt pois. Ovat ihan ehdottomasti kunnostamisen väärtit. Toisen tuolin pohjassa on polttoleima HYKS. Hetken mietin, että mikäs huonekalutehdas se semmoinen hyks on, kunnes tajusin, että tuolit ovatkin todennäköisesti vanhat sairaalan tuolit. Helsingin Yliopistollinen KeskusSairaala.
 Samalla silmäilin, että ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen ei tarvitse ostaa yhtään huonekalua entisöintikurssia varten. Tavaraa on yliset pullollaan. Aina naulakosta tuvan kaappiin.

12 kommenttia:

  1. Meillä kävi mies ikkunankunnostuskurssin ja on ottanut sen homman kiitettävästi haltuunsa =) Mutta työsarkaa kyllä vielä riittää. Hienoja aarteita sulla siellä vintillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunankunnostus on sietämättömän hidasta kaikkine vaiheineen. Lopputulos onneksi palkitsee tekijänsä.

      Poista
  2. oi että miten ihania tuoleja <3 ja tuo pöytä myöskin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolit on kyllä kivat, ja uskoisin että pöydästäkin tulee kunhan se on korjattu.

      Poista
  3. Olet sinä kyllä aika daami tekemään, tartut ihan mihin vain! Ihailtavaa asennetta ja aikaansaapuutta ja vielä kärsivällisyyttäkin (= ikkunaprojektisi) !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhän on pakko tehdä itse :D
      Tykkään tehdä käsillä, ja entisöinnistä on tullut jo mun oma juttu, taisi alkaa tänä vuonna seitsemäs vuosi siellä kurssilla.

      Ikkunat on vähän syöneet sitä kärsivällisyyttä. Nyt käyn joka päivä ylisillä kokeilemassa olisiko maali tarpeeksi kuivaa siistimistä varten. Vielä pitää odotella :)

      Poista
  4. Makeita mööpeleitä. Hommaa toki riittää!

    VastaaPoista
  5. No voi tsiisas, minulla on ihan saman mallinen pöytä odottamassa rapsuttajaansa. Miltähän vuosikymmeneltä teidän pöytänne on, osaatko arvioida? Minä en tiedä omastani, ehkä joskus 1915 tai jotain? Pöytä menee kyllä näppärästi pieneen tilaan kun on molemmin puolin nuo jatkot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkan että pöytä on 1900-luvun alusta, meillä klahvi on vain toisella puolella. Näppärä se kyllä on.

      Poista
  6. Ihana etä annat pöydälle mahdollisuuden :) ..mä en ehkä olisi =P Lopputulos varmasti on kaiken vaivannäon arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon klahvipöytä on ollut aina haaveissa, nyt saan kunhan viitsin kunnostaa. Ja on tuolle oikeasti vähän tarvettakin tulossa.

      Poista

Kiitos kommenteista :)