Vuoden 2022 ensimmäinen päivä oli muutakin kuin vuoden ensimmäinen päivä. Pääsin silloin sairaalasta kotiin ja aloitin toipumisen vakavasta koronasta. Uusi, juuri alkanut vuosi näytti hyvältä ja sitä se muutenkin oli kaikin puolin.
Tammikuu meni siis toipuessa, pieniä kävelyitä ja puuhastelua. Puutarha-asiat eivät olleet paljoakaan mielessä muuta kuin, että tavoite oli toipua puutarhakauden alkuun mennessä. Tuo toive tuli toteutumaan.
Helmikuussa oli hyvä aika käydä läpi pussit ja nyssäkät. Mitä kylvetään ja mitä jätetään hamaan tulevaisuuteen. Kaupan suippoparikasta otin onnistuneesti siemeniä talteen ja kylvin ne heti. satoakin saatiin.
Maaliskuussa aurinko lämmitteli mukavasti kasvihuonetta. Sisällä kasvoivat tomaatit ja paprikat odottaen pääsyä kasvihuoneeseen. Vuoden 2022 esikasvatukset onnistuivat todella hyvin, käytin myös kasvihuonetta esikasvatukseen. Maaliskuussa aloitin kokopäiväiset työt, ensin olin testannut kuntoani osa-aikaisena. Hyvin sujuivat.
Huhtikuussa lumi väistyi ja maa paljastui. Jokainen päivä yhtä riemullista sen yllätyksen kanssa mitä lumen alta paljastuu. Voitot ovat aina suuremmat kuin tappiot. Pidin vuosilomia pois ja pääsin jo tosihommiin puutarhassa.
Toukokuu on kukkaloiston suhteen jo runsasta. Teimme vanhaan kasvihuoneeseen uudet perustukset ja muitakin parannuksia.
Kesäkuussa alkoi pionien kausi. Kartanopioni on yksi aikaisemmista ja pidän siitä joka vuosi enemmän.
Heinäkuussa pidin pidemmän loman. Paljon aurinkoa ja puutarhaa jossa huomion veivät liljat. Liljakukkoja oli toukokuusta alkaen mutta ei niin pahaa invaasiota kuin vuonna 2021. Keräsin silti ahkerasti kukot pois sekä murskasin munat ja toukat.
Elokuussa tapahtui paljon. Sain kuvaajan ja toimittajan vieraaksi, siitä kuulette pian lisää. Oli Avoimet Puutarhat, vierailu Mustilan taimipäivään ja uuden hortensiapuutarhan teko. Kävin vierailulla Kukkaiselämää Satun upeassa puutarhassa ja sain kotiinviemisiksi kaksi amerikanpähkinää. Toivottavasti ovat hengissä tuolla lumen alla.
Syyskuussa vietettiin sadonkorjuun juhlakuukautta. Omia luumuja riitti äidillekin ja tyttären perheeseen. Punaiset syötiin mutta keltaisista keitin hilloa, vielä on yksi purkki jäljellä. Tein viimeiset kurkut maustekurkuiksi. Koko kauden aikana tein reilut 30 tölkkiä maustekurkkuja, vielä on viisi avaamatonta tölkkiä jäljellä, muutaman olen antanut eteenpäin. Pakastimessa on pari purkkia jäljellä oman maan tomaattisosetta, herneitä on kaksi pussia. Sipuleita on jäljellä 35 kappaletta. Täysin omavaraisia emme ole, mutta kyllä sadosta silti riittää syötävää pitkin vuotta.
Lokakuussa oli upeita aurinkoisia päiviä. Valkosipulit pääsivät maahan ja kukkasipulit. Koska olin tehnyt syyskuussa kauden viimeiset työt, ei puutarhassa ollut enää kummempaa tekemistä kuin loppujen verkkojen virittämiset.
Marraskuu oli jotenkin kiireinen kuukausi, tuntui, että se soljui ohi huomaamattomasti. Jalo muisti lämpimän nukkumapaikkansa navetasta, oljissa on mukava pötkötellä. Toinen kerta koronan kanssa ei päässyt pelästyttämään vaikka olikin kunnon räkätauti. Siltikään ei mitään verrattuna vuosi sitten sairastettuun.
Joulukuussa on nautittu joulusta. Kuusi koristeltiin näiden lastenlasten kanssa yhdessä joululaulujen soidessa, lopuksi nautittiin glögiä ja pipareita. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja uusi puutarhakausi. Huomenna ajattelin käydä kaikki siemenvalikoimani läpi ja perehtyä kelloköynnöksen kylvöihin, eiköhän netistä löydy tietoa.
