sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Haitasta toiseen

 Nyt on tässäkin puutarhassa koettu ensimmäiset kaurisvauriot. Muutama viikko sitten ihmettelin japaninpihdan rungon kuorivauriota. Ajattelin sen olevan kevätahavan tuotosta koska vaurio oli niin alhaalla ja japaninpihta on hiukan herkkä puu tänne II-vyöhykkeelle.

Kunnes eilen kohtasin vielä pahemman näyn siperian lehtikuusen kanssa.

Ilmeisesti kauris on hangannut tähän sarviaan ja siten merkinnyt reviiriään. No ei olisi tarvinnut laajentaa minun puutarhaan, vieressä on hyvää metsää ja peltoa jossa mellastaa. Kaivoin puun pois heti, se on mennyttä koska runko on kuoriutunut kokonaan. Japaninpihdan saan vielä ehkä pelastettua. Harmittaa menettää lehtikuusi sillä olen kasvattanut sen 10 cm korkuisesta pienestä taimesta ja nyt se oli jo kaksimetrinen.
Tänään suojasin kaikki rungot muoviverkoilla jotka kiinnitin nippusiteillä. 
Myös vasemmalla oleva visakoivu on suojattu. Takana näkyy lippusiimaa jota levitin ensihätään, sen takaa löytyi selvä kulkureitti josta heinä oli tallautunut. Kunhan mies ostaa keltaista muovinauhaa, levitetään sitä kahteen kerrokseen koko tontin ympäri. Jospa se pitelisi kauriita edes vähän poissa. Hirviä ainakin pelottaa teiden varsilla oleva keltainen nauha.
Kaikkien havupuiden ympärille laitoin verkot. Pitää miettiä onko tämä nyt sitten aina oleva, pysyvä tila vai tilapäistä. Ehkä pidän näin ja otan vain avoimiin pois sekä ruohonleikkurin tieltä. Vaikka ei ole kaunis näky keskellä kesää niin mieluummin ehjät havupuut kuin sarvilla pilalle hangatut.
Karviaisiin ja viinimarjoihin on iskenyt karviaispistiäisen toukat. Näistä en ole jaksanut välittää, syökööt toukat itsensä hengiltä. Ja kuitenkin näyttää siltä, ettei marjasatoa ole menetetty. Siis vielä, rastaat voivat tuhota sen yhdessä yössä.

Illan päätteksi löysin ruususta sinänsä kauniin mutta ei toivotun näyn. Joku äkämäpistiäinen on tehnyt munansa Torniolaaksonruusuun. Olisihan tuo kaunis säästää mutta taidan kuitenkin käydä nippaisemassa pois vaikka olisi kuinka harmiton. Tässä ei nyt kaivata yhtään eläininvaasiota lisää.


torstai 14. heinäkuuta 2022

Arboretum

 Arboretumia on ollut ilo katsella muun puutarhan kärvistellessä kuivuuden kynsissä. Arboretumissa on satanut ihan yhtä vähän kuin muuallakin puutarhassa mutta sitä ei huomaa mistään. Kaikki kasvit voivat ja kukoistavat hyvin.

Pientä varjoa saadaan keskipäivän paahteen aikaan jalavasta. 
Vanhin perennamaa on paahteisin paikka. Tervaleppäaidanteen on tarkoitus toimia alueen varjona kunhan kasvavat vielä parisen metriä korkeutta.
Paahteisen paikan kasvit viihtyvät.
Pioneissa on vielä kukkia ja onpa jopa muutama nuppu avautumatta.
Vaaleanpunaisen kiiltoleimun ja valkoisen myskimalvan kaverina on yleensä pinkki harmaakäenkukka, sitä näkyy ihan vähän oikeassa reunassa. Nyt harmaakäenkukka on vaeltanut muualle. Sen tähden pitää siirtää tähän taimia muualta puutarhasta, tykkään kolmikosta yli kaiken.
Tätä kuvaa katsoessa ei uskoisi, että arboretum on lähdetty tekemään aivan tyhjästä ja vain pienillä, polvenkorkuisilla taimilla.


tiistai 12. heinäkuuta 2022

Pyykkikallion penkin poisto ja melkein valmis sauna

 Tänään piti olla välipäivä puutarhatöistä mutta aamulla suunnitelmat päivän ohjelmasta muuttuivat. Puoli päivää luin kirjaa sisällä, mutta sitten totesin, että pakko päästä puutarhaan. Oli homma joka kannatti tehdä ennen sateita.

Pyykkikallion alla oleva perennapenkki on ollut hävityksen kohteena jo viime vuodesta kun siirsin siitä pionit pois. Tänä vuonna jatkoin kasvien siirtoa. Arovuokko, harjaneilikka, akileijat ja kaurajuuri löysivät uudet paikat helposti. Tänään säkitin mullan ja tasasin alueen. Nurmikko kylvettiin heti odottamaan sateita. Kallion olen aikoinaan kaivanut esiin ja hävittänyt siinä kasvaneen kurtturuusun. Nyt kallio alkaa olla mieleeni hitusen liian sammaleinen. Kunhan innostun, voisin poistaa sammalta. Pyykkikallio nimitys tulee pyykkivaruista jotka menevät saunan seinästä viereiseen koivuun.
Koivun alla kasvava vuorenkilpi laajeni hiukan, etulalla uudet jakotaimet. Näin saatiin ruohonleikkurille sopiva kaarre joka helppo pitää siistinä. Kuvan ottamisen jälkeen kastelin uudet taimet. Vuorenkilvelle on paikkansa, tuossa koivun alla kuivassa ja varjossa ei mikään muu kasvaisi.
Multasäkit siirrettiin kuormalavan päälle vähän sivummalle. Vielä tulee pressu päälle. Siinä saavat muhia parisen vuotta. Multa oli niin hyvää, etten halunnut laittaa sitä hukkaan vaikka se sisältää paljon rikkojen kuten peltovalvatin juurta. Kitkin mullan ensin talikon avulla mikä oli hyvä idea sillä multa oli rutikuivaa. Sain valvatin juuria pois paljon paremmin kuin märästä maasta. Kunhan maltan odottaa, saan tuosta mahtavaa murumultaa puutarhaan.
Olipa hankala löytää saunasta ennen kuvia. Unohdin tyystin ottaa niitä viime kesänä ennen kattoremontin aloittamista. Tässä kuitenkin yksi kuva missä kattoremontti kesken ja ikkunat vielä entisöimättä.
Ja tässä tänään otettu kuva. Katto on valmis, räystäslauta on maalattu ja ikkunat kunnostettu. Kaikki valkoiset osat on maalattu kertaalleen. Vasemman puoleinen ikkuna on löylyhuoneen ikkuna, oikea on tuvan puoli. Sauna on todennäköisesti rakennettu 1930, sellainen vuosiluku löytyy saunan ulkoseinästä.
Myös päädyn ikkunat ovat valmiit ja paikoillaan. Yläikkunoiden pokat olivat niin lahot ettei niitä voinut säästää, tässä on kuitenkin vanhat pokat saunan toiselta puolelta, siellä oli kahdet ehjät. Punamultamaalaus pitää uusia. Se on saunan ikuinen ongelma sillä hirret on joku maalannut lateksimaalilla ja lateksi hilseilee pois vieden myös punamullan mukanaan. Lateksia ei voi kaapia hirsistä pois. 
Jiirien kattohuopa pitää vielä naulata paikoilleen. Se on onneksi miehen työ eikä minun tarvitse keikkua tikkailla. Ovien maalaus on taas sitten minun työ kunhan pääsen itseni kanssa sopuun maalin väristä. Ei tule vaaleanpunaista. Pieni sivuikkuna on saunan pukuhuoneen ikkuna. Kuisti on todennäköisesti tehty saunaan myöhemmin, se on lautarakenteinen kun muu sauna on hirttä. 
Kuistin ikkunoissa on ihan uudet pokat, mies teki ne ja minä lasitin ja maalasin. Kissoilla ei sen myötä ole enää kulkua saunaan ilman lasia olevasta alaikkunasta. Siitä satoi sisälle eikä se ollut saunalle hyvä juttu. Mietinnässä on luukun teko kuistin seinään, eiköhän kissat oppisi käyttämään sitä. Niille on oltava joku lämmin paikka mihin päästä jos juuri sillä hetkellä kukaan ei ole kotona ja päästämässä sisälle taloon. 

Ihana saada taas yksi remontti valmiiksi edes tähän pisteeseen. Saunan sisäikkunoiden kunnostuksen aloitan syksyllä mutta niillä ei ole mikään kiire.