Pötkylöitä ja nuppuja

 Pari päivää pois kotoa ja voi miten kiire oli puutarhaan heti kotiinpaluun jälkeen. Kerrankin viileästä säästä oli hyötyä eikä kasvun etenemistä ollut tapahtunut liikaa.

Vähän epätarkka kuva mutta eikös tuossa ole ihan selvät rusokirsikan nuput. Olen niin iloinen sillä puu on kukkimassa ensimmäistä kertaa. Löysin nuppuja ainakin viidestä puun eri kohdasta. Nyt ei voi olla pois kotoa ettei vaan mene rusokirsikan kukinta ohi.

Monsteriesikko joka on kuvattava joka kevät. Siementaimia tämä ei ole tehnyt mutta oikealla puolella kyljessä näyttäisi olevan juurivesa. Tai voiko niin sanoa esikosta?

Liila palloesikko on lisääntynyt mukavasti. Ja niin tykkään sen liilasta väristä yhdessä käenrieskan keltaisen kanssa. Nämäkin on kuvattava joka kevät. Aiemmin postattu itsestään tullut liila esikko osoittautuikin pinkiksi palloesikoksi ja olenhan minä ne istuttanut. Niin vain oli vuodessa asia unohtunut.

Kasvihuoneen edustan istutusalue on kärsinyt talvesta. Jotain sieltä on hävinnyt kuten esikoita ja keijunkukkia. Ja yksi jouluruusukin on menetetty. Uusi istutusalue tuolla taaempana on saanut täytettä sitä mukaa kun lehtikomposti on sulanut. Keskellä 'Beth Evans' kiurunkannusta törröttää yksi kuivunut oksa. Siinä kasvoi viime vuonna punahattu. Jätin sen kuivuneen varren merkiksi jotta voin seurata nouseeko punahattu uudestaan.

Sitten ne pötkylät. Tein äitienpäivänä Leca-sorasta ja vanhoista sukkahousuista salaojituksen jokaiseen tomaattien ja kurkkujen ruukkuun. Ei sekoitu multa Leca-soraan ja multaa menee vähemmän. Auttaa myös kastelussa kun ämpärin pohjalle voi ikäänkuin ladata vettä. Tomaatin juuret meenvät aavistuksen sukkahousujen läpi mutta ne on helppo repiä siitä irti ja pötkylän voi käyttää niin kauan uudestaan kuin on ehjä.

Ja helpottaa tomaattien ruukutusta kun yksi työvaihe on jo tehty. Tällä viikolla aion viedä ainakin osan pensastomaateista uuteen kasvihuoneeseen. Vanha kasvihuone pitää ensin pestä ja sitten vasta vien taimet sinne. Harmillisesti vain on ennustettu sadetta vähän jokaiselle päivälle. Jospa sateessa olisi edes kasvihuoneen pesun mentävä tauko.

Vihdoinkin lämpenee

 Eilen perjantaina sää oli mitä parhain, puutarhassa tarkeni ajoittain t-paita päällä. Oli mukava tehdä puutarhatöitä apulaisten kanssa.

Nuorimmalla apulaisella tosin pukkaa myyräkiireitä kuten kuvan taustalla näkyy. Pellonreunat on kierrettävä monta kertaa päivässä ettei yhtään myyrää mene ohi suun. Vanhimmalle ottaa puutarhatyöt niin koville, että on otettava nokoset monta kertaa töiden lomassa, työnjohto kun on vaativa tehtävä. Onneksi oli nostettu matto sopivasti pehmikkeeksi kompostorin päälle. Kolmas apulainen taisi lymytä kuusen alla ihan muuten vaan.

Marhanlilja taisi tykätä siirrosta sillä siihen näyttäisi tulevan kolme vartta. Ja sitten eiliseltä ei niin kiva huomio. Löysin ensimmäiset liljakukot, kolme kappaletta kahdesta eri kohdasta kirjopikarililjojen kimpusta. Ovat aikaisin hereillä.

On paikkoja missä scillat menestyvät ja paikkoja missä eivät menesty. Tässä tammen alla menestyvät ja lisääntyvät. Kukkien sinisyys hauskasti vaihtelee.

Toisen tammen alla menestyvät valkoiset scillat ja sinivuokot. Kovassa auringonvalossa niistä oli hankala saada kuvaa, olisi pitänyt malttaa odottaa sitä hetkeä kun aurinko on pilvessä.

Ehdin jo voivotella, että atsurinhelmililjat ovat taantuneet. Mitä vielä, nousivat vain hitaasti mutta ovatkin tehneet myös siementaimia sillä mikään muu ei selitä tuolla oikealla olevaa rypästä. Oikein hyvä sillä näiden sinisen sävystä tykkään todella paljon.

Olen vähän varovaisesti kierrellyt tiettyjen kasvien kuten kärhöjen ympärillä. Osa kun nousee varsin myöhään niin ehtii tulla tunne niiden menehtymisestä. 'Piilu' on tehnyt ensimmäisen versonsa, viime vuonna se teki kaksi versoa, ehkä niitä nousee tänä vuonna enemmän. 

Suurimmalle osalle kukkamaista on tehty keväthuolto. Kuivuneet varret poikki, kotiloiden tarkistus, päälle kalkkia ja lannoitetta sekä kerros multaa. Vielä pitää tarkistuksen seurauksena levittää kotilomyrkkyä. Ovat nekin jo heränneet. Puissa pullistelee lupaavasti silmuja, kukintaa on tulossa.

Tänään käyn kasvimaan ylälohkon kimppuun, se on riittävän kuiva. Taidan laittaa siihen sipulit, jättää yhden rivin kaaleille ja muihin porkkanaa. Papuja ajattelin kokeilla tänä vuonna mutta niiden taimet ostan valmiina, samoin maissin. Ja kasvihuonekin pitäisi pestä, uusi on jo pesty mutta vanhemman kanssa odottelin, että saatiin uudet perustukset valmiiksi.

Joten ei muuta kuin töihin, saappaat ja talikko odottavat.

Kaksi kaverusta

 Piti lähteä ulos puutarhaan mutta täällä alkoikin ripsiä vettä. Joten odotellaan hetki ja päivitetään blogi sateen aikana.

Lomaviikko on mennyt nopeasti vaikka en ihan tehnyt sitä mitä suunnittelin. Päätinkin jättää uuden istutusalueen kaivamatta sillä pressun ja kankaiden poiston jälkeen totesin nurmikon ja päälle kipattujen puutarhajätteiden maatuneen niin hyvin, että vain multaa päälle. Tosin nyt en pääse piilottamaan ja tyhjentämään yhtä puutarhakompostin osaa istutusalueen alle. Mutta pääsen näin paljon vähemmällä työllä.

Tilanne heti peitteiden poistamisen jälkeen. Haravoin pinnan tasaiseksi ja sen jälkeen olen lisännyt tuohon multaa. Tuntuu vain, ettei mikään määrä riitä sillä haluan alueen kunnolla koholle. Samalla olen miettinyt mitä tuohon istuttaisin. Pieni suunnitelma on ja siinä kirkastui, että keskellä olisi mitä parhain paikka jollekin matalakasvuiselle koristekirsikalle, tai voisi siihen käydä koristeomenakin. Mutta ehdottomasti pitäisi olla hillittykasvuinen ja kukkapuu. Pitää kartoittaa vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on katsastaa puuta Türista jonka kukkamarkkinoille olen lähdössä vuosien tauon jälkeen,

Posliinihyasinteilla on tänä vuonna juhlavuosi. Sinivalkoisia kukkia on ilahduttavan paljon.

Ja vielä ilahduttavampaa ovat pienet siementaimet joita on tullut esiin vähän sieltä ja täältä. Kuvassa kaksi itsestään siemenestä kasvanutta kaverusta, posliinihyasintti ja liila palloesikko. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun on kaveri eikä tarvitse yksin kasvaa.

Nämä vaikuttavat japaninesikon taimilta. Tervetulleita ovat nekin ja hyvä kun viihtyvät, esikoista kun ei koskaan tiedä. Kuvan vihreä ruoho on käenrieskaa, sitä on koko kukkapenkki täynnä. Ja saa olla, se on paras aikaisen vihreyden tuoja puutarhassa.

Pakko laittaa vielä yksi kuva tästä ihanasta jouluruususta. Tähän penkkiin on kokeiltava lisää jouluruusuja sillä tässä on kaksi elossa olevaa. Tilaa on vähän mutta siirretään sitten jotain muuta pois tarvittaessa.

Loppuun pieni kevennys miten kävi kun yritin konmarittaa yhden tuolin. Tyttäreni otti aitasta yhden vanhan korituolin terassilleen. Oli etsinyt sellaista ja onneksi muistin, että aitassa seisoo yksi ihan tyhjänpanttina. Saman päivänä kun tuoli lähti, kysyi äitini ottaisinko nämä kaksi metallituolia vuodelta 1978 itselleni. Ja otinhan minä. Olen tykännyt näistä aina, niiden sirous puhuttelee prinsessapuolta minussa. Verhoilen päälliset uusiksi ja sitten tuolikaverukset pääsevät uuteen kasvihuoneeseen tuoleiksi. Suunnittelin tuoleihin myös pelkkiä vaneripäällisiä niin niiden päällä voisi kasvattaa tomaatteja ruukussa, siis jos tila loppuu muuten kesken.

Iines ihmetteli kun ei päässyt heti sisälle ja päätti tulla mukaan kuvaan. Hyvin sopii tuolit myös kissan istuttavaksi.