Hyvää syntymäpäivää Prinsessainen!

Rakas tyttäremme täyttää tänään 16-vuotta. Syntymänsä on kuitenkin vielä hyvin muistissa. Hyytävän kylmä helmikuinen sunnuntai kun lähdimme sairaalaan. Seuraavana yönä oli prinsessamme, esikoisemme maailmassa. Syntyessään tyttö oli molempien sukujen ensimmäinen lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi. Arvoisa asema, etenkin kun siitä ainokaisen roolista sai nauttia yli neljä vuotta. Ylimmässä kuvassa tyttö on 4kk vanha. Tämä ihmeemme kehittyi kaikkien käyrien ja kippuroiden edellä, tai kaikessa muussa paitsi koossa. Samana päivänä kun tuli puoli vuotta täyteen lähdettiin konttaamaan. Siitä ylös ja kävely ilman tukea heti kun 9 kuukautta napsahti täyteen. Ensimmäinen sana 10kk vanhana ja 3-4 sanan lauseita 1,5-vuotiaana. Toiset lapsemme eivät ole pitäneet ihan näin kiirettä.Pieni hattivatti n. 1,5-vuotiaana.

Tässä ollaan grillaamassa taloyhtiön pihassa. Tyttö oli jo tuolloin aika kaikkiruokainen ja on sitä edelleen.

Juhannuksena 1996 kesämökillä. Ilmeisen kylmää sillä nuo takki ja housut eivät olleet kovin ohkaiset.

Sitten jo isompana. Tallille lähdössä. Tyttö on tainnut viettää puolet lapsuudestaan tallilla hevosten kanssa.

Kahden vuoden päästä onkin isojen juhlien vuosi. Tyttö täyttää 18-vuotta ja me vanhemmat 40. Huh jo etukäteen.

a,b,c,D

Pojista vanhin käyttää farkkuja joissa on D-mitoitus. Tavalliset puristaa aina napin kohdalta. Kun verkkareissakaan ei voi aina kulkea (pojan mielestä kyllä voi), niin muunmuassa farkkuja olisi ihan kiva löytyä vaatekaapista. Tai muita housuja. D-mitoituksella olevat housut ovat kiven alla, vuosien mittana tehty havainto. Tai sitten löytyy se yksi malli joka on suunniteltu viimeksi 80-luvulla. Ostajia varmaan olisi.

Perjantaina tein löydön. Lahtelaisesta lastenvaatekaupasta MiniMoresta löytyi Name It-farkut D-mitoituksella. Hinnan kohdalla ajattelin käyneen virheen, sillä hintaa oli vain 15,95e. Vaan oikein se oli. Kun ne Prismankin D-farkut maksaa jo sen vähintään 30e. Poika sovitti heti farkkuja ja totesi hyviksi. Täytyy hakea toiset lisää ja toivoa myyntiin myös vaaleampia jos sellaisia lötyy. Näitä sai kokoon 152cm asti.

Tässä vielä ne Cittarista ostetut kympin kumisaappaat. Koko 28 on vielä reilu, mutta kyllä näitä vielä tarvitaan. Nyt käytössä on numeron 25-26 kengät. Kunhan kauppoihin tulee lisää valikoimaa, onkin taas ostettava kaikille lapsille lenkkarit, sandaalit ja kumpparit (kesämallia). Hei hei eurot.Meillä pojat saavat jopa kumpparit rikki. Pienet koot vielä kiersivät veljeltä toiselle, mutta isommat koot päätyy poikkeuksetta roskiin.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Täällä on vain puolet lapsista kotona pienten mentyä mummolaan yöksi!

Osuvia sattumia.

Miten teillä muilla? Onko elämässä tullut vastaan sattumia, asioita jotka ovat niin yhteneviä, ihan omasta itsestä riippumatta? Meidän perheessä on, tässä niistä muutama. Lamavuosina 90-luvulla meille kotiutui kaksi kissaa, nimeksi saivat Otto ja Aatu. Vuonna 2000 luovuimme niistä miehen allergia takia ja kissat saivat uuden kodin siskoni luota. 2008 olimme valmiita kokeilemaan uudestaan kissaa. Kas kummaa, meille tarjottiin edellisen postauksen Aatua. Katti sai meiltä uuden kodin osin nimensä ansiosta. Kun etsimme toista kissaa, tuli vastaan eläinsuojeluyhdistyksen kautta aivan ihana pentu. Sen halusin, ja yllätys yllätys, pennun nimi oli Otto. Nyt meillä on taas kissat Otto ja Aatu.

Sekä minun että mieheni äiti ovat syntyneet toukokuussa, samana vuonna. Meillä on molemmilla 7 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen. Kun kirpparilla törmään sen ainoan kerran elämässäni vihkipari-kirjaan, on se meidän molempien vanhempien vihkivuodelta, sekä meidän syntymävuodelta. En voinut jättää ostamatta. Nykyisessä makuuhuoneessamme on tämä 70-luvun tapetti, ainakin toistaiseksi. Ei ihan lempitapettejani mutta menettelee.

Kas kummaa, vuoden 1979 joulukuussa silloisessa kodissa otetussa kuvassa näkyy kuusen taustalla ihan vastaava tapetti, ellei jopa sama. Väri vain on nykyisestä poiketen vihreä. Kuvassa poseeraa bloggaaja itse ja pikkusiskonsa.Tyttömme nimi on aika harvinainen, siksipä olikin hauska törmätä hänen koulussaan samannimiseen tyttöön jonka äidin nimi oli myös Katja. Sukunimemme on erittäin harvinainen, sen edustajia taitaa olla elossa alle 50 henkeä. Sattumaa vai mitä, mutta avioliiton kautta tullut sukunimeni löytyy ammatistani. Tyyliin Katja Kasvi, kasvimaanhoitaja. Ammattia ehdin alkaa opiskelemaan ennen mieheni tapaamista joten täysin suunnittelematta tämäkin.

Sattumaa, johdatusta, vai mitä. Sen saa jokainen päätellä itse.