Terveiset Lontoosta

Taas on nähty hivenen enemmän maailmaa ja todettu että matkailu avartaa. Tosin kahden kokonaisen päivän vierailu Lontoossa ei riitä kuin murto-osan näkemiseen koko kaupungista tai sen nähtävyyksistä.

Koko reissu oli sitten lopulta pyhitetty ostoksille ja kaupoissa luuhailuun. En käynyt yhdessäkään museossa tai muussa vastaavassa paikassa (jonoja jonojen perään). Camden townin kirpparitkin unohdettiin luvatun sateen takia (jota ei sitten kuitenkaan ollut). Mutta tutuksi tuli Oxford street ja Harrodsin tavaratalo. Sekä mieletön ihmismassa jota oli ihan joka paikassa, jopa niin paljon sitä väkeä oli, että tälläistä syrjäkylän asukasta jo ihan ahdisti.

 Harrodsille menimme heti aamusta jolloin emme nähneet kuin kalpean aavistuksen tavaratalon jouluvaloista, taksikuskin mukaan ovat upeat. Ainakin lamppuja oli seinät täynnä aivan vieri vieressä.

 Tavaratalon jouluikkunat oli sinänsä jo yksi Lontoon nähtävyys. Kuvassa Missonin käsitys Disneyn Mulan-hahmosta.

 Sekä lumikki-sadun taikapeili jossa näkyy itse allekirjoittanutkin. Kerro kerro kuvastin...

 Jouluvalot keskustan katujen yllä oli huikeat! Ja niitä oli kilometritolkulla.

 Hotellihuoneemme näköala oli sanoisinko mielenkiintoinen. Katsoi ikkunasta miten päin vaan, näki vain tiiliseinää. Ei sinänsä huono juttu, kadulle antavat ikkunat olivat paljon meluisampia kuin tämä meidän sisäpihan ikkuna. 

Lontoon ruoka ja ravintolat oli ennakkoasenteestani poiketen positiivinen kokemus. Syötyä tuli ainakin se kuuluisa fish&chips. Huonoa teetä ei Brittein saarilla kai edes tunneta, sillä joka paikassa tee oli erinomaista. Ravintoloissa ja aamiaisella sai eteen oman pienen teekannun josta juomaa riitti parin kupin verran. Ihana kokemus kun kylkeen otti vielä jonkun ällömakean leivonnaisen joita riitti joka makuun. Suomessa voisivat ottaa tavasta hiukan oppia.

Seuraava postaus tuliaisista, kaikkea sitä tulikin ostettua.

Joulukorteista lähtien.

Iltojen iloja

ja aamujen tuskaa, herätykset sysipimeissä aamuissa kello 5:30 ovat vain niin jotain johon minua ei ole luotu. Totunkohan koskaan?

 Blogiinkaan en ole ehtinyt sillä puikot ovat taas vieneet iltaisin mennessään. Tällä kertaa työn alla tyttären sukat jotka äitini korjasi jo kerran. Ja taas on kantapäät rikki.

 Korjauslankana Novitan nalle luontopolku, sävynä kaarna. Aika kaunis ruskea, tekee mieli hakea lisää lankaa ja  tehdä itselle sukat.

 Toinenkin projekti on kesken. Muuten valmis, mutta reunukset vailla ompelua ja viimeistelyä.

Ensi viikolla pitäisi jo antaa saajalleen, pienelle pojalle.

Mukavaa loppuviikkoa, nukkukaa pitkään te jotka voitte!

Uusi pää

Välillä on sellainen olo, että voisin pistää aivotkin vaihtoon tai uudelleen kuositukseen, mutta tällä kertaa uuden kuosin sai hiukseni. Minä, joka olen vannonut jo monta vuotta, että harmaita hiuksiani en sitten värjää. Mutta niinpä vaan värjäsin, eikä kaduta yhtään. Väsynyt ilmeeni koheni kertaheitolla. Vielä kun jollain keinolla saisin korjattua mustat silmänaluset ja leikkautettua perintönä saadut roikkoluomet. Jälkimmäinen kyllä hoituisi ihan silkalla rahalla.

Tavoitteena oli saada hiuksiin sävy joka on lähellä omaa väriä. Tämä ihan siitä käytännön syystä, että juurikasvun näkyminen olisi sitten maltillisen rajoissa. Lisäksi laitettiin ihan kevyesti vaaleampia raitoja. Niitä taidan haluta seuraavalla kierroksella vähän lisää/näkyvämmin.

Kodinhoitohuoneen peilissä kurkkii nainen jolla on ihan maantienruskeat hiukset. Ja uskokaa tai älkää. mutta olen kuvaa varten harjannut hiukseni. Ne EI pysy sitten yhtään kurissa ja nätisti.

 Tämä kuva vain siksi jotta näette kirpparilöytöni. H&M:n paitamekko 2e, kunto kuin uusi!

 Kun siirryn kuvaamaan kylppärin peilistä, näkyykin sieltä ihan eri väriset hiukset. Sävy ruskean punertava.

 Ja kaikkein hauskinta on, että sen kampaajalla sanotun kääks-huudon jälkeen, tykkään tästä väristä ihan älyttömästi. Ihan kaikkein parasta on tietysti se, että olen löytänyt todellisen luottokampaajan. Ymmärtää puolesta sanasta mitä haluan ja uskaltaa kannustaa kokeilemaan jotain uuttakin. Sekin on tärkeää että kampaaja uskaltaa sanoa suoraan mikä käy hiuksiini ja mikä ei. Tai ainakin itse pidän siitä ominaisuudesta.

Mitään erityista kampausta tai leikkausta ei hiuksiin tehty. Pidän ne yleensä aina ponnarilla ja tyyli saa jatkua tästä eteenpäinkin. Toistaiseksi olen vain ponnarikiellossa katkenneiden hiusten takia, siksi saavat roikkua näin vapaasti työpäivinä. Laiskana naisena en viitsi herätä yhtään aikaisemmin hiuksia väkertämään ja kähertämään kun herätys on muutenkin joka aamu jo 5:30.